Suomen kielen lautakunta haluaa kiinnittää huomiota äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen tasoon: Vuoden 1999 alusta tulivat voimaan uudet koululait, joissa esitellään mm. oppiaine ”äidinkieli ja kirjallisuus”; aiemmin se oli nimeltään vain ”äidinkieli”. Muutos on koulun ja oppiaineen kannalta hyvä, mutta se saattaa aiheuttaa pulmia äidinkielenopettajan pätevyysvaatimuksia määriteltäessä. Laki määrittelee, kuinka laajat opinnot pätevältä opettajalta edellytetään opetettavassa aineessa. Oppiaineessa äidinkieli ja kirjallisuus näitä aineita on kuitenkin kaksi. Lautakunta korostaa, että pätevyysvaatimuksia tulisi tässä tulkita niin, että pätevältä opettajalta vaaditaan tietynlaajuisia opintoja sekä äidinkielessä että kirjallisuudessa, ei vain jommassakummassa. Nyt lakia voi tulkita niin, että äidinkielen opettajaksi on pätevä esimerkiksi historiaa ja yleistä kirjallisuutta opiskellut. Lautakunta vetoaa kuntiin, kouluihin ja opettajien koulutuslaitoksiin, jotta lakia tulkittaisiin yhtenäisesti ja siten turvattaisiin äidinkielen ja kirjallisuuden kouluopetuksen taso.
Lautakunta haluaa kiinnittää huomiota myös siihen, että äidinkielenopetuksen tuntimäärät ovat aivan liian vähäiset siihen nähden, kuinka runsas oppiaineen sisältö on. Suomessa tuntimäärä on Euroopan pienin. Kuitenkin kielen ja kielitiedon merkitys on yhä suurempi, joten oppilaiden on saatava vankka yleissivistys omasta kielestään.