Alexander Roslinin maalauksessa vuodelta 1771 nähdään Suomeakin hallinnut kuningas Gustav III eli Kustaa III kahden veljensä kanssa. Muodinmukaisten puuterilla (ransk. poudre) käsiteltyjen peruukkien lisäksi heidän asujaan täydentävät mansetit. Myös se on ranskalaislähtöinen sana (manchette). Kuva: Nationalmuseum. Wikimedia Commons.
Peruukki (< ruots. peruk < ransk. une perruque [peʀyk]) oli keskeinen osa 1700-luvun Ruotsi-Suomen asiallista ja muodinmukaista pukeutumista. Sen aikaista peruukkien käyttöön liittyvää sanastoa sisältyy esimerkiksi ruotsista suomennettuun kuningas Adolf Fredrikin antamaan määräykseen Armollinen Asetus, Hekumata ja Ylönpaldisutta Wastan vuodelta 1766. Siinä luetellaan ulkomailta tuotuja ylellisyystavaroita, joiden käyttöä haluttiin rajata tai jotka haluttiin kieltää kokonaan kotimaisen kaupan vahvistamiseksi. Asetus sisältää myös palveluja koskevia säädöksiä. Niiden mukaan vain ammattilainen saa huoltaa peruukkeja:
12. § Ej yxikän mahda tästälähin niinkujn erinäinen Hiusten Friseuri tehdä muillen palwelusta hjusten tai Peruqvein accommoderamisella ja friserammisella.
Peruukin accommoderaminen (< ransk. accommoder [akɔmɔde]) tarkoitti sen sovittamista kantajalleen sopivaksi. Sen lisäksi hiuksia ja tekotukkaa friseerattiin eli kiharrettiin. Sanan taustalla on kihartamista merkitsevä ranskan verbi friser ([frize] > ruots. frisera). Tätä työtä sai tehdä palveluna vain ”erinäinen” friseuri. Ammattinimike kehittyi suomessa friseurista sanan ranskan- ja ruotsinkielisen ääntämyksen mukaiseksi frisööriksi (< ruots. frisör < ransk. friseur [frisœʀ]).
1800-luvun lopulla Agathon Meurman selitti termejä sanakirjassaan näin: ”Frisērata, kutriksi tahi muutoin taidollisesti järjestää tukka. Frisȳri, hiusten säntti. Frisööri, hiusten säntystäjä.” Frisöörit muuttuivat ajan kuluessa Suomessa kähertäjiksi; parturi- ja kampaamoalan työnantajia edustava Suomen Kähertäjäliitto perustettiin vuonna 1917. (Organisaation nykyinen nimi on Suomen Hiusyrittäjät ry.)
Tänä päivänä kampaukseen viittaava frisyyri-sana (ransk. frisure [frisyʀ]) tulee vastaan enää lähinnä leikillisessä puheessa. Sen sijaan friser-verbin mennyt aikamuoto (frisée ’kiharrettu’) esiintyy arjessamme edelleenkin. Se vain on pudonnut lautaselle kiharaisen friseesalaatin – eli kähäräendiivin – muodossa.
Lähteet
Kuning:sen Maj:tin Armollinen Asetus, Hekumata ja Ylönpaldisutta Wastan Annettu Stockholmisa Raadi-Kammarisa sinä 26. p. Kesä kuusa 1766. As 1766p A4a. 1700-luvun asetustekstejä. Kotimaisten kielten keskus. https://kaino.kotus.fi/korpus/vks/teksti/lait/as1700.xml(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Meurman, Agathon 1890: Sanakirja yleiseen siwistykseen kuuluwia tietoja warten. G. W. Edlund.
Lisäluettavaa
Vertainen, Tuija 2024: Sabotöörin siluetti – Ranskalaisperäisten sanojen selityksiä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.