Kielen tulee olla kaikkien saatavilla

Samalla viikolla, kun Leena Nissilä aloitti työnsä Kotimaisten kielten keskuksen johtajana lokakuussa 2021, hän esiintyi Euroopan kielten viikon päätapahtumassa. Hänellä oli kuulijoille selväsanainen viesti: suomalaisten pitää uskaltaa toivottaa eri kielet tervetulleiksi yhteiskuntaamme. Tämä sanoma on tärkeä niin Nissilän aiemmassa työpaikassa Helsingin yliopiston kielikeskuksessa kuin uudessakin tehtävässä.

Ei liene sattumaa, että Nissilän kielikäsitys on avarakatseinen. Hän tutki väitöskirjassaan vironkielisten suomen oppimista ja on lisäksi työskennellyt maahanmuuttajien kieltenopetukseen tarkoitettujen opetussuunnitelmien parissa. Hän on myös tehnyt opettajan töitä sekä Suomessa että ulkomailla. Pohjimmiltaan Nissilällä on opettajan identiteetti: hän uskoo suomalaiseen koulujärjestelmään ja aloittikin työuransa aikoinaan opettajana kotiseudullaan Pohjois-Pohjanmaalla. Yksi niistä käsityksistä, joita hän haluaa työssään muuttaa, on juuri pelko siitä, että muut kielet uhkaisivat kansalliskieliämme suomea ja ruotsia. Meidän on löydettävä toimiva tapa suhtautua nykyiseen kielelliseen todellisuuteemme.

– Suomessa puhutaan tätä nykyä 160:tä eri äidinkieltä. Vuonna 1990 tuo luku oli 60. Yhteiskunta on muuttunut hyvin nopeasti. Esimerkiksi monet nuoret käyttävät päivittäin useita kieliä eivätkä pidä sitä mitenkään ongelmallisena. He eivät rakenna kielten välille hierarkioita, joissa yksi kieli olisi arvokkaampi kuin toinen. Sen sijaan he hyödyntävät elämässään kokonaisvaltaista rinnakkaiskielisyyttä, Nissilä valottaa.

Kunhan yhteiskunta pitää huolta kansalliskielistään, ei Nissilä näe kielellisen rappion vaaraa, päinvastoin.
– Tämä on suuri rikkaus, hän sanoo.

Eroon ujoudesta

Leena Nissilä toivoo, että Suomi ja suomalaiset eivät enää kokisi vieraita kieliä uhkana. Lisäksi monet ajattelevat, ettei oma kielitaito riitä, eivätkä uskalla käyttää pitkään opiskelemaansa kieltä, koska kuvittelevat äidinkielisten puhujien väheksyvän heitä.

– Monikielisyyttä on niin monenlaista. Toivon, että ihmiset pystyisivät arvostamaan omia taitojaan, myös silloin, kun taidot ovat vajavaisia, toteaa Nissilä.

Nissilä suhtautuu kielenoppimiseen koko elämän jatkuvana prosessina.

– Helposti alkaa arkailla vieraan kielen käyttämistä virheiden pelossa. Täydellistä hetkeä ei kuitenkaan tule koskaan. Virheet ovat keino testata omaa osaamista ja kehittyä.

Nissilän vahvin vieras kieli on viro, koska hän on opiskellut ja työskennellyt Virossa sekä tutkinut viron kieltä. Hän havahtui omaan rinnakkaiskieliseen todellisuuteensa opiskellessaan unkaria viroksi venäjänkielisestä oppikirjasta. – Huomasin yhdellä oppitunnilla, kuinka kivuttomasti eri kielten käyttäminen rinnakkain sujuu, hän kertoo.

Äidinkielen määritelmä

Tässä yhteydessä Nissilä pitää tärkeänä selventää äidinkielen käsitettä:

– Sen voi määritellä usealla tapaa. Onko kyseessä kieli, jonka opin ensin? Jota osaan parhaiten? Jota käytän eniten? Vai onko kyse siitä, mihin identifioidun?

Nissilä sanoo, että suurin osa suomalaisista löytää itsensä kolmesta ensimmäisestä määritelmästä.
– Yhteiskunnassamme on kuitenkin paljon ihmisiä, jotka pitävät äidinkielenään kieltä, jota eivät osaa hyvin saati käytä eniten. Tämä pätee esimerkiksi Suomen romaneihin. Siksi on paikallaan tunnustaa, että äidinkieli ja sydämen kieli voivat myös erota toisistaan.

Kun suhtautuu avoimesti eri kieliin, tulee myös tietoiseksi siitä, että Suomessa on muunkinlaisia kielellisiä identiteettejä kuin se itselle tutuin.

Miksi Kotimaisten kielten keskukseen?

Nissilälle Kotimaisten kielten keskus on paikka, jossa yhdistyvät hänen osaamisensa opetuksen, koulutuksen, johtamisen ja kielentutkimuksen alalta.

– Jos Kotusta ei olisi, kotimaiset kielet olisivat oman onnensa nojassa. Kielen kehittyminen on tärkeää, muuten kieli on vaarassa. Samalla on tarpeen myös normittaa kieltä. Se takaa, että meillä on käytössämme yhteinen, ymmärrettävä kielimuoto, ja tekee kielestä kaikille saavutettavaa.

Kielellisessä saavutettavuudessa on Nissilän mukaan kyse myös tasa-arvoisesta yhteiskunnasta.

– Voisi olla niinkin, että selkeä, kirjoitettu kieli olisi vain koulutettuja varten. Mutta on äärimmäisen tärkeää, että kaikilla on mahdollisuus ilmaista itseään omalla kielellään. Tämä on tietysti vahvasti yhteydessä opetukseen ja koulujärjestelmäämme, Nissilä toteaa.

Hänen rakkautensa kieltä kohtaan heräsi jo lapsuudessa.

– Niin vanhempani kuin isommat sisarukseni lukivat minulle paljon. Pyysin jatkuvasti lukemaan satuja, vaikka osasin ne jo ulkoa niin hyvin, että huomasin heti, jos lukija yritti hyppiä joidenkin kohtien yli.

Nissilä uskoo, että lapsuuden kokemukset ovat jättäneet vahvan jäljen.

– Huolimatta tekniikan kehityksestä ja uusista laitteista toivoisin, että vanhemmilla olisi edelleen aikaa lukea lapsilleen.

Ruotsinkielisestä haastattelusta kääntänyt ja lyhentänyt Henna Leskelä. Haastattelu julkaistiin Språkbruk-lehdessä 1.11.2021: Språket ska vara tillgängligt för alla(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)