Siirry sisältöön

Oikeinkirjoitus ja kielioppi

Poika tulee ja pojat tulevat – subjektin ja predikaatin kongruenssi

Laila Lehikoinen

Yksi puhutun ja kirjoitetun kielen selvimmin havaittavia eroja on subjektin ja predikaatin kongruenssi monikon kolmannessa persoonassa. Puheessa tavallisia ”pojat tulee” -rakenteita lipsahtaa joskus kirjoituksiinkin. Millaisia virheitä teksteistä löytää ja kuinka tavallista normin rikkominen loppujen lopuksi on?

Verbit

Kuka paljastuu passiivin takaa?

Annastiina Viertiö

Suomen kielen passiivi edellyttää aina inhimillistä toimijaa. Väärin käytetyt passiivit saattavat huvittaa lukijaa, mutta niistä voi aiheutua myös haitallisia tulkintaongelmia. Muodollisesti oikein käytettykin passiivi voi joskus olla parempi korvata suoraluonteisella aktiivilla.

Verbit

Passiivista

Riitta Eronen

Tässä lehdessä tarkastellaan passiivia monesta eri näkökulmasta. Seuraavassa vielä pähkinänkuoressa passiivitapauksia, joista eniten kysytään Kielitoimiston …

Kysyttyä

Aikataulukon arvoitus: suomen tempussysteemin perusteita

Erkki Lyytikäinen

”Viimeisten kiusausten säveltäjä kuoli”, otsikoi Helsingin Sanomat akateemikko Joonas Kokkosen kuolinuutisen viime vuoden lopulla. Lehdistössä …

Verbit

Älä paru, älä kiru!

Riitta Eronen

Kielemme leimallisimpiin ominaisuuksiin kuuluu astevaihtelu. Yksinäiskonsonantit t, p ja k voivat edustaa sekä vahvaa että …

Taivutus ja johtaminen

”Missä lienee koittaa huomen?” Potentiaalin ongelmia

Anneli Räikkälä

Teonsanojen tapaluokista potentiaali eli mahtotapa näyttää tuottavan kirjoittajille päänvaivaa, ainakin kielitoimistoon esitetyistä kysymyksistä päätellen. Ongelmallista tuntuu olevan potentiaalin muodostus, esimerkiksi onko oikein sanoa tullenee ja päätettänee ja miten käytetään lienee-verbiä. Tässä kirjoituksessa erikoistutkija Anneli Räikkälä käsittelee potentiaalin muodostusta ja vähän käyttöäkin.

Verbit

Miksi ylti ja ylsi mutta ei tieti ja tiesi

Klaus Laalo

Suomen yleiskielessä on teonsanojen menneen ajan muodoissa toisaalta valittavissa ti- ja si-loppuisia rinnakkaismuotoja, esimerkiksi siinti ja siinsi, ylti ja ylsi, mutta toisaalta esiintyy vaihtelemattomasti jompikumpi imperfekti, esimerkiksi kynti, sieti, tiesi ja tunsi. Tämän vaihtelun taustasta ja yleiskielessä käytettävistä muodoista kirjoittaa filosofian tohtori Klaus Laalo, jonka väitöskirja käsittelee tätä imperfektimuotojen vaihtelua.

Taivutus ja johtaminen

Voiko puuttunut laskeutumislupa olla syyllinen? Attribuutin ja pääsanan ongelmia

Anneli Räikkälä

Radion aamu-uutisissa kerrottiin jokin aika sitten: ”Puuttuneen laskeutumisluvan vuoksi Finnairin kone pääsi lähtemään vasta illalla.” Ilmauksessa on jotakin nurinkurista. Siinä sanotaan koneen viivästymisen syyksi laskeutumislupa, mutta lupa määritellään puuttuneeksi. Miten puuttunut lupa voi mitään estää? Tällaisten ilmausten logiikkaa on syytä katsoa tarkemmin. Ne eivät nimittäin ole uutiskielessä eivätkä eräiden erikoisalojen teksteissä harvinaisia.

Verbit

Tähdenvälejä

Varsin yleinen on tapa olla aloittamatta virkettä numerolla. Lakiteksti noudattaa sitä ehdottomasti. Sen sijaan että …

Oikeinkirjoitus ja kielioppi