Vastauksessani Heikki Kangasniemen kysymykseen Kielikellossa 4/2002 tulin ottaneeksi esille eventiivi-muodon. Kuten Jaakko Anhava huomauttaa, kovin perusteellista selvitystä en kuitenkaan tuosta muodosta tehnyt. Mainitsematta jäivät kalevalaiset eventiivit ja myös se, että niitä ja niiden alkuperää on käsitelty Kotikielen Seurassa 1890-luvulla. Heikki Paunonen kertoo tästä Virittäjässä vuonna 1976 julkaistussa katsauksessaan ”Kotikielen Seura 1876–1976” (s. 348–349).
Olen samaa mieltä Anhavan kanssa siitä, että eventiivi ei ole niin paperisen teorioitu muoto, etteikö sitä joku nykypuhujakin voisi houkuttautua käyttämään. Sainpa itsekin marraskuun lopulla sähköpostin, jossa kirjoittaja tulevaa tilannetta kaavaillessaan käyttää sanaa ”poistuneisi”.
Muoto-opista sen verran, että ”lienisi”-muodon käyttäjät näyttävät pitävän liene-vartaloa samanlaisena sanavartalona kuin vartaloa pane- (vrt. panisi), siksi hävityskohtalo loppu-e:lle. Ehkä näin käy siksi, että liene-vartalossa potentiaalin tunnus -ne- ei yksin kanna vastuuta muodon potentiaalisuudesta kuten muiden verbien yhteydessä.