Ruotsinsuomalainen sanasto sisältää muun muassa käännöslainoja sekä ruotsista suoraan sellaisenaan lainattuja sanoja. Kuva: Henna Leskelä, Kotus.
Suomi on yksi Ruotsin viidestä kansallisesta vähemmistökielestä jiddišin, meänkielen, romanin ja saamen ohella. Ruotsin tilastoviranomaisen mukaan maassa asui vuonna 2024 noin 733 000 suomalaistaustaista, kun lasketaan mukaan Suomesta Ruotsiin muuttaneet sekä heidän lapsensa ja lapsenlapsensa. Suomen puhujien määrästä ei kuitenkaan ole olemassa varmaa tietoa, koska Ruotsissa ei rekisteröidä asukkaiden äidinkieltä, mutta tutkijat ovat arvioineet määräksi noin 150 000–250 000 puhujaa (ks. esim. Parkvall 2015, s. 26; Lainio 2005, s. 99).
Selvitin keväällä 2024 valmistuneessa maisterintutkielmassani, millaisia suomen yleiskielestä poikkeavia suomen sanoja Ruotsissa käytetään, ketkä niitä käyttävät sekä millaisia asenteita tällaisen sanaston käyttöön liittyy. Tutkimusaihe tuntui varsin ajankohtaiselta, koska ruotsinsuomalaisen sanaston käyttöä ja sanoihin liittyviä asenteita ei ole viime vuosina juurikaan tutkittu.
Pyrin vastaamaan tutkimuksessani seuraaviin kysymyksiin:
- Minkä tyyppisiä yleiskieleen kuulumattomia sanoja Ruotsissa puhuttavassa suomessa käytetään, miten sanat on muodostettu ja mitä aihealueita ne edustavat?
- Ketkä ruotsinsuomen sanoja käyttävät ja mikä motivoi käyttämään tai olemaan käyttämättä tällaisia sanoja?
- Millaisia asenteita ruotsinsuomalaisten sanojen käyttöön liittyy ja voiko näiden sanojen käyttö olla merkkinä identifioitumisesta ruotsinsuomalaiseen vähemmistöön?
Spontaania ja tietoista sanaston kehitystä
Uutta ruotsinsuomalaista sanastoa syntyy eniten epävirallisissa keskusteluissa käytettävässä puhekielessä. Tavallisia ruotsinsuomessa esiintyviä sanatyyppejä ovat käännöslainat, erityislainat eli suomen ortografiaan mukautetut sanat sekä kieleen sellaisenaan suoraan otetut sitaattilainat.
Käännöslainoja:
nukkuma-aamu (yleiskielessä: aamu, jolloin voi nukkua myöhään) – ruotsiksi: sovmorgon
rullarappuset (yleiskielessä: liukuportaat) – ruotsiksi: rulltrappa
Erityislainoja:
blipata (yleiskielessä: maksaa lähimaksulla) – ruotsiksi: blippa
favoriitti (yleiskielessä: suosikki) – ruotsiksi: favorit
Sitaattilainoja:
loppis (yleiskielessä: kirpputori, kirppis) – lyhenne loppmarknad-sanasta
Mello (Ruotsin euroviisukarsinnat) – lyhenne Melodifestivalen-nimestä
Lisäksi ruotsin kielen vaikutus voi näkyä muun muassa partikkeliverbien tarjoamana mallina (ks. esim. Kolu 2018, s. 192):
kirjoittaa ulos ’tulostaa’ (ruots. skriva ut)
syödä valmiiksi ’syödä ruoka’ (ruots. äta klart)
Ruotsinsuomalaista sanastoa kehitetään kuitenkin myös tietoisesti. Kielen ja kansanperinteen tutkimuslaitoksen (Institutet för språk och folkminnen, Isof) suomen kielen huoltajat antavat suosituksia Ruotsin yhteiskuntaa kuvaavien termien, kuten viranomaisten ja muiden julkisten laitosten nimien suomennoksista sekä julkaisevat näistä temaattisia sanastoja. Kielenhuoltajien suosituksia ovat muun muassa seuraavat:
maakäräjät – ruotsiksi: landsting (maakäräjillä ei ole hallinnollista vastinetta Suomessa; nykyisin Ruotsissa käytetään nimitystä region, suomeksi alue)
Vakuutuskassa – ruotsiksi: Försäkringskassan (Vakuutuskassan kaltaisia tehtäviä hoitaa Suomessa Kela)
Vuoden ruotsinsuomalainen sana -äänestykset
Tutkimukseni ensimmäinen aineisto koostuu Ruotsin radion suomenkielisen toimituksen Sveriges Radio Finskan (aiemmin Sisuradio) järjestämiin Vuoden ruotsinsuomalainen sana -äänestyksiin tulleista sanaehdotuksista. Äänestys on toteutettu tähän mennessä seitsemän kertaa. Tutkimuksessani ovat mukana kuusi ensimmäistä vuotta eli vuodet 2016–2023.
Analysoin aineiston jakamalla sanat kuuteen eri lainasanatyyppiin: sitaattilaina, erityislaina, yleislaina, morfosemanttinen käännöslaina, semanttinen käännöslaina ja homonyyminen lainasana. Lisäksi jaottelin aineiston sanat toisaalta sanaluokan ja toisaalta aihepiirin mukaan.
Vuoden ruotsinsuomalainen sana -äänestysten aineisto antaa hyvän kuvan siitä, minkä tyyppistä suomen yleiskielestä poikkeavaa sanastoa ruotsinsuomessa esiintyy. Suurin osa (61 %) äänestyksiin ehdotetuista sanoista on niin kutsuttuja erityislainoja, jotka ovat osin sopeutuneet kieleen ja sen taivutusjärjestelmään mutta sisältävät usein vieraita äänteitä. Tämä johtuu Sally Boydin (1993, s. 410) mukaan todennäköisesti siitä, että suomi pyrkii säilyttämään kieliopillisen rakenteensa, minkä vuoksi ruotsista lainatut sanat mukautuvat suomen rakenteeseen sopiviksi. Esimerkkejä erityislainoista ovat muun muassa fiikata (ruots. fika ’kahvitella’), myyssata (ruots. mysa ’fiilistellä’) ja rondelli (ruots. rondell ’liikenneympyrä’).
Toiseksi eniten aineistossa on morfosemanttisia eli varsinaisia käännöslainoja, jotka muodostetaan oman kielen aineksista vieraskielisen ilmauksen pohjalta. Tällaisia käännöslainoja ovat esimerkiksi irtohampaat (ruots. löständer ’tekohampaat’) ja puristuspäivä (ruots. klämdag ’välipäivä’).
Kolmanneksi suurin ryhmä ovat yleislainat, jotka ovat osa Suomessakin käytettävää suomen kieltä, kuten bussi, fiksata ja raggari. Lisäksi sanastossa esiintyy esimerkiksi sitaattilainoja eli suoraan ruotsin kielestä lainattuja sanoja, joita ei ole mukautettu suomen kieleen, kuten linne ’hihaton paita’.
Yleisimmät sanaluokat ja aihepiirit
Tarkastelin Vuoden ruotsinsuomalainen sana -äänestyksestä saatua aineistoa myös sanaluokkien näkökulmasta. Aineiston suurin ryhmä ovat substantiivit (59 %), sen jälkeen tulevat verbit (28 %) ja adjektiivit (5 %). Muita sanaluokkia edustavia sanoja aineistossa on verrattain vähän. Tämä jakauma noudattaa melko hyvin aikaisempaa lainasanatutkimusta (ks. esim. Boyd 1993; Kolu 2017, s. 68).
Sanojen aihepiireissä erottuvat ihmisten arkipäivään läheisesti liittyvät teemat, kuten konkreettinen tekeminen (esim. handlata, ruots. handla ’ostaa’), ruoka ja juoma (esim. lingonsyltti, ruots. lingonsylt ’puolukkahillo’), arkiesineet ja tavarat (esim. siili, ruots. sil ’siivilä’), koti ja asuminen (esim. palkonki, ruots. balkong ’parveke’) sekä viestintä ja viestintävälineet (esim. mobiili, ruots. mobil, mobiltelefon ’kännykkä, matkapuhelin’). Arkisten aiheiden korostuminen on luonnollista, koska sanojen ehdottajat elävät pääosin ruotsinkielisessä ympäristössä ja siten monet sanat saattavat olla tutumpia ruotsiksi.
Kysely ruotsinsuomen sanoista
Selvittääkseni, miten ruotsinsuomalaisia sanoja käytetään ja miten niihin suhtaudutaan, tein sanaston käyttöä ja sanoja koskevia asenteita kartoittavan kyselytutkimuksen Ruotsissa asuvien suomen puhujien keskuudessa. Kysymykset koskivat sekä vastaajien taustaa, kuten ikää, sukupuolta, asuinpaikkaa, koulutusta ja suomen kielen käyttöä, että ruotsinsuomen sanojen käyttöä ja niihin liittyviä asenteita.
Kyselyyn vastanneista 250 henkilöstä 89 prosenttia on naisia ja 11 prosenttia miehiä. Suurin vastaajaryhmä ovat 65-vuotiaat ja sitä vanhemmat (36 %), mutta ikäryhmät 30–49 vuotta (33 %) ja 50–64 vuotta (29 %) ovat myös hyvin edustettuina. 20–29-vuotiaita vastaajista on 2 prosenttia ja alle 20-vuotiaita ei yhtään. Suurin osa vastaajista asuu suurkaupungissa (46 %), ja valtaosa vastaajista (75 %) on suorittanut korkeakoulututkinnon. Vastaajajoukko ei edusta Ruotsissa asuvien suomalaistaustaisten demografista rakennetta kaikilta osiltaan, ja siksi vastausten jakautuminen ei anna kattavaa kuvaa suomen puhujien mielipidejakaumasta.
Erilaisia käyttäjiä ja käyttötapoja
Eniten ruotsinsuomen sanastoa käyttävät tutkimukseni mukaan 30–49-vuotiaat (sekä kyselyyn vastanneet neljä 20–29-vuotiasta), vähiten 65-vuotiaat ja sitä vanhemmat. Näitä sanoja käytetään niin kaupungeissa kuin maaseudulla ja koulutustasosta riippumatta. Käyttöä puolletaan muun muassa sillä, että ruotsinsuomen sanat ovat tarkoituksenmukaisia ja nopeuttavat ja helpottavat kommunikointia muiden ruotsinsuomalaisten kanssa. Lisäksi sanojen mainitaan rakentavan yhteenkuuluvuutta.
”Käteviä käyttää jutellessa toisten ruotsinsuomalaisten kanssa.”
Ruotsinsuomalaisten sanojen käyttöä välttävät puolestaan tekevät niin siksi, etteivät sanat heidän mielestään ole ”hyvää” tai ”puhdasta” suomea.
Eniten ruotsinsuomeen kuuluvia sanoja käytetään puheessa, varsinkin puhuttaessa muiden ruotsinsuomalaisten kanssa. Niitä käytetään kuitenkin myös kirjoitettaessa vapaamuotoisia viestejä ystäville tai somekanaviin. Muodollisemmissa kirjoituksissa tällaisia sanoja kuitenkin yleensä pyritään välttämään.
Suhtautuminen ruotsinsuomalaiseen sanastoon
Halusin tutkimuksessani myös selvittää, millaisia asenteita ruotsinsuomalaisten sanojen käyttöön liittyy ja voiko tällaisten sanojen käyttö olla merkkinä identifioitumisesta ruotsinsuomalaiseen vähemmistöön. Asennoitumisessa ruotsinsuomen sanojen käyttöön on tekemäni kyselyn perusteella nähtävissä samanlaista kaksijakoisuutta, jonka jo Jarmo Lainio (1996, s. 241) nosti esille. Seuraavassa on kaksi esimerkkiä tällaisesta kahtalaisuudesta:
”On ihanaa, kun meillä on täällä oma kieli, joka lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Me ymmärrämme toisiamme ja se on tärkeintä.”
”Jos on olemassa suomenkielinen sana niin sitä tulee käyttää ruotsinsuomalaisen sanan sijaan.”
Suurin osa kyselyn vastaajista suhtautuu ruotsinsuomalaisten sanojen käyttöön myönteisesti, ja asennoituminen on kaikkein myönteisintä nuorempien ikäpolvien keskuudessa. Vastaajien kommenteissa kuvastuu suvaitsevaisuus erilaisia kielenkäyttötapoja kohtaan. Etenkään nuorten kielenkäyttöä ei haluta kritisoida, jotta he jatkaisivat suomen puhumista.
”Varsinkin nuorten keskuudessa ruosu-sanojen käytön hyväksyminen lisää rohkeutta puhua suomea.”
Ruotsinsuomen sanojen käyttöön kielteisesti suhtautuvien vastauksissa puolestaan nousee esille Lainionkin (1996) mainitsema ”sekakielen” tai ”puolikielisyyden” käsite. Näiden vastaajien mielestä suomen ja ruotsin sekoittaminen ei ole suositeltavaa, vaan merkki kielenkäyttäjän laiskuudesta. Kielteisesti ruotsinsuomeen suhtautuvien vastauksissa on siis jopa kielellisen purismin piirteitä.
”En halua myötävaikuttaa puolikielisyyteen tai kauniin suomen kielen turmelemiseen.”
”Tämän sanan käyttö on laiskuutta. Sille on ihan hyvä suomenkielinen vastine.”
Enemmistö (58 %) vastaajista on ainakin osittain sitä mieltä, että ruotsinsuomeen kuuluvien sanojen käyttö vahvistaa heidän ruotsinsuomalaista identiteettiään. Toisaalta vastaajissa on myös niitä, jotka eivät tunnustaudu identiteetiltään ruotsinsuomalaisiksi, vaan haluavat sen sijaan korostaa olevansa Ruotsissa asuvia suomalaisia.
”Kyllä minusta. Sekin vahvistaa ruotsinsuomalaisten identiteettiä, yhteenkuulumista sekä ryhmää Ruotsinsuomalaiset.”
”En ole ruotsinsuomalainen. Olen Ruotsissa asuva suomalainen.”
Vastaajien kommenteissa nousee esille myös muiden, esimerkiksi ruotsalaisen enemmistön tai omien opettajien kielteinen suhtautuminen vähemmistökieleen. Se on saattanut saada vastaajan tuntemaan alemmuudentunnetta tai jopa välttämään suomen kielen käyttöä. Vähemmistökielen säilymisen kannalta on ratkaisevan tärkeää, että kielen käyttöön kannustetaan, kuten useat kyselyn vastaajista toteavatkin.
”Tärkeää että uskaltaa käyttää suomen kieltä Ruotsissa syntyneenä vaikka kieli ei olisikaan puhdasta suomea.”
Monet Ruotsissa asuvat suomen puhujat ovat siis omaksuneet kieleensä ruotsista suomeen mukautettua sanastoa, joka eroaa suomen yleiskielestä. Tämän perusteella vaikuttaa siltä, että Ruotsiin on kehittymässä suomesta ennen kaikkea puhekielen muoto, joka ainakin sanastollisesti eroaa jonkin verran yleiskielestä. Asenteet tällaista kielimuotoa kohtaan kuitenkin vaihtelevat.
Tarja Larsson 2024: Suomen yleiskielestä poikkeava ruotsinsuomen sanasto. Kuvaus ruotsinsuomen omasta sanastosta ja siihen liittyvistä asenteista. Tukholman yliopisto. urn:nbn:se:su:diva-231388(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Lähteet
Boyd, Sally 1993: Attrition or expansion? Changes in the lexicon of Finnish and American adult bilinguals in Sweden. – Kenneth Hyltenstam & Åke Viberg (red.), Progression & regression in language. Sociocultural, neuropsychological & linguistic perspectives. Cambridge University Press.
Kolu, Jaana 2017: Me ollaan mukana tässä experimentissä. Lingvistiska resurser och språkpraktiker i tvåspråkiga ungdomssamtal i Haparanda, Stockholm och Helsingfors. Jyväskylän yliopisto.
Kolu, Jaana 2018: ”Koska ajattelit leikata ittes?” Ruotsin kielen vaikutus kaksikielisten nuorten kieleen Haaparannalla ja Tukholmassa. – Lähivõdlusi. Lähivertailuja 28. Eesti Rakenduslingvistika Ühing.
Lainio, Jarmo 1996: Concepts of wholeness and homogeneity in language and some directions of linguistics. – Samspel och variation. Språkliga studier tillägnade Bengt Nordberg på 60-årsdagen. Uppsala universitet.
Lainio, Jarmo 2005: Sverigefinne duger nästan, sverigefinska finns inte än… Tankar om språkbevarande och sverigefinnarnas identiteter. – Ulla Börestam & Britt Louise Gunnarsson (red.), Språk och kultur i det multietniska Sverige. Uppsala universitet.
Parkvall, Mikael 2015. Sveriges språk i siffror. Vilka språk talas och av hur många? Institutet för språk och folkminnen.