Rahat tänne tai pamahtaa! Laskut ja puhuttelun vaikeus

Kun lapset leikkivät villin lännen rosvoa, he huutavat: ”Rahat tänne tai pamahtaa!” Kun teini-ikäisenä pyysin rahaa vanhemmiltani, minun oli helpompi kääntää huomio itseeni kuin puhutella suoraan äitiäni tai isääni: ”Haluaisin mennä elokuviin. Voisinko saada rahaa?” Myös aikuisten näyttää olevan yhtä vaikeaa puhutella suoraan maksumieheksi joutujaa, ainakin jos puhuttelua tarkastelee laskujen tekstien perusteella.

Kolmatta persoonaa ja passiivia

Kun laskuissa kirjoitetaan rahasta ja maksamisesta, käytetään niissä useimmiten joko kolmatta persoonaa tai passiivia. Tämä on varsin ymmärrettävää, sillä kukapa meistä laskun maksamisesta erityisesti nauttisi. Niinpä valitsemme kirjoittaessamme epäsuoran tavan lähestyä maksajaa. Häntä ei siis puhutella suoraan. Seuraava esimerkki on tyypillinen:

Tavallista esimerkissä on myös se, että peräkkäiset virkkeet ovat passiivissa, vaikka predikaattina olevan passiivin tekijäksi on ajateltavissa eri tekijä. Ensimmäisessä virkkeessä maksetaan-predikaatti tarkoittanee laskun saajaa. (Mahdollista on tietysti sekin, että joku muu maksaisi laskun, vaan harvallapa meistä on niin hyvä onni.) Koska mikäli-lause liittyy ehdottoman sävyiseen pakkoa ilmaisevaan päälauseeseen (on oltava), on sivulauseen passiivi turvallinen tapa etäännyttää maksaminen. Passiivi on ilmeisesti valittu eräänlaiseksi pehmennyskeinoksi, vaikka muitakin tapoja olisi. Toisessa virkkeessä passiivi peritään kertoo pankin toiminnasta, sillä viivästyskoron perijä on ymmärrettävästi Merita-pankki. Ikävistä asioistahan on suomeksi tapana puhua epäsuorasti tai etäännyttämällä (etä- ja lähikohteliaisuudesta ks. s. 5).

Eri kielillä on erilaiset kohteliaisuuskoodinsa, ja tämä näkyy kaksikielisessä Suomessa myös laskujen puhuttelumuodoissa. Esimerkiksi Helsingin kaupunki lähestyy suomen- ja ruotsinkielistä asukaspysäköintitunnuksen haltijaa eri tavoin:

Suomeksi maksaja on upotettu lauseenvastikkeen passiiviin maksettaessa, ja pyydetään-predikaatin objekti käyttämään on tarkoitettu ohjeeksi siitä, miten maksajan pitäisi toimia. Ruotsiksikaan ei maksamisen yhteydessä puhutella suoraan, mutta ohje sentään kohdistetaan lukijalle, använd. Myös Osuuspankki on häveliäämpi suomeksi kirjoittaessaan:

Verbi ei irroteta on kolmannessa persoonassa [toim. huom.: passiivissa], mutta kuka on irrottaja?

Teitittelyä ja etäisyyttä – sinuttelua ja lähelle tulemista

Puhuttelun valinnalla saattaa olla yhteys maksunsaajayrityksen imagoon. Nuoruutta ja mutkattomuutta korostetaan sinuttelulla ja arvokkuutta ja perinteitä teitittelemällä. Esimerkiksi Helsingin Stockmann teitittelee asiakkaitaan Argos-talon juhlavan julkisivun takaa seuraavasti:

Myös HPY lähestyy suoraveloitusasiakkaitaan kaukaa, sillä se kirjoittaa itsestään passiivissa ja vastaanottaja on näkyvissä teitittelymuotoisena omistusliitteenä:

Sinuttelu kertoo lukijalle jotakin myös tuotteesta, ei pelkästään koko yrityksen imagosta ja asiakaskunnasta. Surffailevan nykynuoren Internet-laskun voi olettaakin sinuttelevan laskun saajaa.

Sinuttelu liittyy luontevasti myös vanhempien ja lasten suhteisiin. Niinpä osa lastenkirjakerhoista haluaa korostaa läheisyyttä ja sinuttelee rahastaan luopuvaa lapsen holhoojaa:

Yrityskuvan mutkattomuuden lisäksi sinuttelumuoto kertoo siitä, että asiakkaan eduista on mukava ja helppo puhua läheisyyttä korostavalla kielellä.

Horjunnan ja vaihtelun logiikka?

Kaikkein vinkein esimerkkiteksteistäni on Helsingin Sanomien suoraveloitusilmoitus, sillä se onnistuu käyttämään kaikkia mahdollisia puhuttelumuotoja. Teksti jakautuu selviin osiin, joista ensimmäisessä teititellään, toisessa sinutellaan ja kolmannessa, kirjeen kääntöpuolella, käytetään kolmatta persoonaa ja passiivia.

Teksti alkaa puhuttelulla, jossa vastaanottaja nimetään tilaajaksi ja jossa omistusliitteellä tähdennetään vastaanottajan ja kirjoittajan yhteyttä.

Osa 1:

Tekstin ensimmäisessä virkkeessä yhteyden korostus kuitenkin katoaa, sillä rahasumman veloittajaksi tulee kolmannen persoonan Helsingin Sanomat. Veloittaja lähestyy vastaanottajaa teitittelystä kertovalla omistusliitteellä pankkitililtänne. Tämä tekstin ensimmäinen jakso on hyvin muodollinen, ja se päättyy teitittelymuotoiseen ohjeeseen ottakaa.

Jos tilaaja ei enää halua ilmoitusta kotiinsa, hänen pitää ottaa tavalla tai toisella yhteys tilaajapalveluun. Tekstin seuraavassa osassa tilaajalle kerrotaan, mikä olisi lehtitalon mielestä kätevin yhteydenottotapa. Osio on kirjoitettu käyttöohjeista tuttuun tyyliin:

Osa 2:

Koska suoraveloitusilmoituksen tekstissä annetaan selviä toimintaohjeita, on ne haluttu kirjoittaa sinuttelumuotoon. Kun tekstissä ei enää puhuta rahasta, voi kirjoittaja siis tulla lähemmäksi vastaanottajaa.

Samalla tavoin sinutellen kirjoitetaan suoraveloituksen ehdoista. Tähän puhuttelumuodon valintaan vaikuttaa varmasti se, että ehtojen kohta on kirjoitettu tilaajan etuja korostaen.

Samaisen tekstin kääntöpuolella on edelliseen rinnastuva teksti, joka kertoo kestotilauksen säännöistä. Tämä teksti on siis nimetty säännöiksi, ja se eteneekin säännöistä ja säädöksistä tutusti kolmannessa persoonassa ja passiivissa. Kestotilausta käsitellään yleisestä näkökulmasta, eikä tekstiä ole enää kohdennettu yksittäiselle tilaajalle. Tilaajasta tulee aluksi kolmannen persoonan tilaaja:

Osa 3:

Laskujen saapumisajankohdan tilaaja voi päätellä seuraavasta tekstinkatkelmasta:

Laskusta ja sen maksamisesta näyttää olevan turvallista kirjoittaa passiivissa. Lukijan kannalta hämmentävä on toinen virke, jossa sivulauseessa passiivin tekijä on tilaaja (tilaus maksetaan) ja päälauseessa jälleen lehtitalo (osa siirretään).

Vaikka kaikille näille neljälle puhuttelumuodolle samassa laskussa tuntuu olevan järkevät selityksensä, häiritsee puhuttelumuodon vaihtelu ainakin minua. Lukijana odotan, että samassa tekstissä minua joko sinutellaan tai teititellään. Kasvokkain viestiessä on mahdollista keskustelukumppanin oheisviestinnästä päätellä, milloin voi luopua teitittelystä ilman että erikseen tekee sinunkauppoja. Vaikka kirjoitettu teksti koottaisiinkin irrallisista osista, pitäisi tekstin viimeistelyvaiheessa moinen epäyhtenäisyys karsia.

 Katariina Iisa toimii Kielitoimistossa kouluttajana.