Tšillin eli chilin makuiset pistaasipähkinät virolaisen kaupan hyllyssä.

Viron kielen oikeinkirjoitussääntöjen mukaan lainasanat kirjoitetaan niin kuin ne äännetään lähtökielessä. Tämä periaate on vähintään sata vuotta vanha. Ensimmäisen, vuonna 1918 ilmestyneen Eesti keele õigekirjutuse-sõnaraamat -teoksen (nykyisin Eesti õigekeelsussõnaraamat, ÕS) tärkeimmät säännöt sisältävässa liitteessä on kohta, jonka mukaan lainasanojen mukauttaminen ja oikeinkirjoitus noudattavat ”viron kielen lakeja”.

Samassa vuoden 1918 ÕS:ssa on š- ja ž-äänteiden merkitseminen sh:lla ja zh:lla esitetty hylättävänä; hylättävä muoto esitetään hakasulkeissa:

tuš [tush] (nykyisin tušš)
mošee [moshee]
oranš [oranzh] (nykyisin oranž)
massaaž [massaazh].

Sama suositus esitettiin vuosina 1925–1937 kolmena niteenä ilmestyneessä ÕS:ssa:

[café] – kafee, kohvik (nykyisin vain kohvik)
[centime] – santiim
[check] – tšekk.

Näin myös myöhemmin. Vuodesta 1999 lähtien suositusten esittämistapa on erilainen.

Kielentutkija ja kielenhuoltaja Elmar Muuk esitti vuonna 1935 periaatteen, jota sovelletaan englantilaisiin lainasanoihin virossa: ”Englantilaislähtöiset vierassanat kirjoitetaan, niin pitkälle kuin viron foneettinen järjestelmä sallii, viron oikeinkirjoitussääntöjen mukaan suunnilleen niin kuin sanat äännetään englannissa” (Muuk 1935, s. 180).

Õigekeelsussõnaraamat, mikä se on?

Viron yleiskielen tärkein sanahakemisto on sadan vuoden ajan ollut normittava oikeinkirjoitussanakirja Eesti õigekeelsussõnaraamat, josta käytetään usein vain lyhennettä ÕS. Sen edelläkävijä oli vuonna 1918 ilmestynyt pieni Eesti keele õigekirjutuse-sõnaraamat. ÕS määrittelee sanojen oikeinkirjoituksen, taivutuksen ja ääntämisen sekä myöhemmissä painoksissa antaa laajempia kielenkäyttöä koskevia suosituksia (samaan tapaan kuin Kielitoimiston sanakirja).

ÕS:aa toimitetaan Eesti keele instituutissa. Vuodesta 2006 lähtien on uusin ÕS:n painos hallituksen päätöksellä yksi viron kirjakielen normien perusteista. ÕS:n verkkoversio on osoitteessa www.eki.ee/dict/qs/(siirryt toiseen palveluun).

Sitaattilainoja ja mukautuksia

Uudemmat lainasanat voivat jäädä myös sitaattilainoiksi (eli lainataan vieras sana sellaisenaan, mukauttamatta). Säännön mukaan ne kirjoitetaan tekstissä kursiivilla, taivutuspääte liitetään heittomerkillä ja sana liitetään yhdyssanan osaksi yhdysmerkin avulla: sööb ciabatta’t (’syö ciabattaa’), töötas au pair’ina (’työskenteli au pairina’), indie-film.

Uusien käsitteiden nimitykset ovat usein aluksi sitaattilainoja, mutta usein käytetyt sitaattilainat saattavat mukautua asultaan, ellei löydetä sopivaa vironkielistä vastinetta. Sitaattilaina ja mukautunut muoto voivat olla käytössä pitkään myös rinnakkain – alkuperäisestä lainanantajakielen mukaisesta asusta poikkeava kirjoitusasu vaatii usein tottumista.

Jos lainasanan alkuperäinen kirjoitusasu ei ole ristiriidassa viron ääntämyksen kanssa, voi sanaa pitää vierassanana, ei varsinaisena sitaattilainana. Tällöin sanoja ei kursivoida tekstissä; tällaisia sanoja ovat esimerkiksi tofu, manga, espresso, font, naan (tekstissä ilman kursiivia, esimerkiksi: ”Praetud tofu dipikastmega” ’paistettu tofu ja dippikastike’; ”Espresso on populaarne jook” ’espresso on suosittu juoma’.)

Tapana on kuitenkin kirjoittaa tekstissä kursivoituina kaikki latinankieliset sanat ja italiankieliset musiikkitermit, kuten de facto [ääntyy: de fakto], ergo, piano [ääntyy: piaano], forte.

Mukauttaminen on yleistä

Vanha lainasanojen mukauttamisperiaate on vakiintunut, ja uudet lainasanat ovat ennen muuta äänteellisiä mukautuksia: pitsa < pizza (mutta sitaattilainana pizzeria), late < caffè latte, suši < sushi, mopp < mop, fail < file, reka < rekka, hidžaab < ḩijāb.

Kirjoitusasuun perustuva mukautus on vähäisempää; tällöin sana kirjoitetaan kuten lähtökielessä ja luetaan kirjoitusasun mukaan virolaisittain (kuten suomessa tehdään toisinaan), esimerkiksi burger [b`urger], server [s`erver], tabloid [tabl`oid]. Eräänlainen hybridi on sana pusle < (jigsaw) puzzle. Erikoisesti on käyttöön tullut vintaaž: englannin vintage on mukautunut ikään kuin ranskan ääntöasun mukaan; kielenhuoltajat suosittavat käytettäväksi sitaattilainaa vintage (ääntyy [vintidž]).

Myös tavaramerkkien nimiä on mukautettu. Aikojen kuluessa eräät tavaramerkkien nimet ovat muuttuneet esinettä kuvaaviksi yleissanoiksi: priimus (eräs keittolaite) < Primus, botased (eräs jalkinetyyppi, nimi valmistajan mukaan) < Botas. Koska tavaramerkkien suoja on nykyisin hyvin tiukka, suositetaan virallisissa teksteissä käytettäväksi alkuperäisiä nimiasuja. Eräät nimet ovat silti vapaammassa tyylissä mukautuneet, kuten barbi(nukk) < Barbie, koka(koola) > Coca Cola, küprok < Gyproc. Yleissanoiksi ovat muuttuneet myös mm. pilates, kapripüksid (= Capri püksid) sekä eräät isokirjainlyhenteet (aids = AIDS, vipp = VIP, leed = LED).

Mukautuneita lainattuja verbejä on vähän, esimerkiksi laikima < like (’tykätä, peukuttaa’), skaipima < skype (viestiä Skypen avulla, ”skypettää”), skeitima < skate (’skeitata, rullalautailla’), täägima < tag (’tägätä’).

Kirjainten š ja ž tuottaminen ei vielä 1990-luvun alussa ollut mahdollista kaikilla tietokoneilla ja tekstinkäsittelyohjelmilla. Niinpä ne korvattiin sanomalehdissä ja muissa teksteissä kirjainyhtymillä sh ja zh. Laajalevikkisten tekstien mallin mukaan sekä toisaalta englannin kielen vaikutuksesta osa ihmisistä alkoi pitää käytäntöä norminmukaisena. Jotkut jopa luulivat, että š ja ž olisi omaksuttu viron ortografiaan neuvostoaikana. Nykyisin tekniset esteet ovat poistuneet ja ongelma on vähäisempi, mutta ei kuitenkaan kokonaan hävinnyt.

Aina mukautus ei miellytä

Lainasanojen mukautumisen esteenä voi olla homonymian eli samanasuisten mutta erimerkityksisten sanojen pelko. Mukautetut muodot laim < lime, rokk < rock, lobi < lobby ja vokk < wok ovat vakiintuneet selvästi hitaammin kuin sellaiset muodot, joilla ei ole homonyymia (vrt. viron laim : laimu ’panettelu, parjaus’, rokk : roka ’ape’, lobi ’ litku, liru’ ja vokk ’rukki’).

Muutama mukautettu muoto on herättänyt vastustusta. Eräät musiikista kirjoittavat ja koirankasvattajat ovat halunneet käyttää lähtökielen mukaisia kirjoitusasuja ja jättää ne tekstissä kursivoimatta (esim. sanat jazz, rock; collie, husky), vaikka esimerkiksi asu džäss (’jatsi’) on omaksuttu käyttöön jo 1930-luvulla ja myös muodot rokk ja kolli ovat vuosikymmeniä vanhoja.

Sana baarmen on herättänyt toistuvasti kysymyksiä: sitä on pidetty virheellisenä, koska men on englannissa monikkomuoto. Mukautettu asu perustuu vanhempien sanojen analogiaan: aiemmin lainattuja ovat sanat džentelmen, bisnismen ja kongresmen, joissa e on ilmeisesti venäjän kielen vaikutusta.

Lähde:

Muuk, Elmar 1935: Inglispäraste võõrsõnade õigekirjutus. – Eesti Keel nro 4–6, s. 180–185.

Suomennos Sari Maamies

Tarjolla smoothieta – vai maistuisiko smuuti?

Suomessa lainasanoja mukautetaan omaan kieleen kuten virossakin, mutta virossa enemmän kuin suomessa. Suomalaiset kielenkäyttäjät ottavat herkästi käyttöön vieraskielisen sanan sellaisenaan eli sitaattilainana tai ulkoasultaan vain hiukan muokattuna.

Virossa on tavallista mukauttaa vierassanat ääntöasun mukaan, esim. džäss (’jatsi’), beebi, smuuti, (’smoothie’) džiip (’jeeppi’), tšarter (’charter’). Myös suomessa käytetään jonkin verran tätä mukautuskeinoa, esim. brändi (< engl. brand) ja bleiseri (< blazer), kantri(musiikki) (tai country-), skonssi (< scone(s)), pyree (< pure). Usein kuitenkin äänteellisesti mukautetut sanat ovat tyyliltään arkisia, esim. breikata, breikki (< break dance; break ’tauko’), skeitata, skeitti(lauta) (< skate).

Tavallista on sopeuttaa lainasanojen kirjoitusasua. 1900-luvun alusta lähtien on annettu oikeinkirjoitusohjeita mm. sellaisista kysymyksistä kuin invalidi vai ”invaliidi”, makaroni vai ”makarooni”, naiivi vai ”naivi”, kraatteri vai ”kraateri”. Suositeltuja oikeinkirjoitusperiaatteita noudattavat myös esimerkiksi modeemi, moduuli, skanneri, faksi, nugetti, vokki, rukola, stafylokokki. Nykyiset oikeinkirjoitussuositukset voi tarkistaa mm. Kielitoimiston ohjepankista (www.kielitoimistonohjepankki.fi(siirryt toiseen palveluun)).

Liian ”kotoisiksi” mukautetut lainasanat saattavat herättää kielenkäyttäjissä vastustusta. Monille tuntuukin olevan tärkeää, että sanat hahmottuisivat vieraslähtöisiksi. Tyylitulkintaan vaikuttavat ilmeisesti ainakin kirjaimet b, d ja g, myös c ja z. 1990-luvulla Suomen kielen perussanakirjassa (Kielitoimiston sanakirjan edeltäjässä) esitettiin jogurtti-sanalle rinnakkaisasu jukurtti, mutta kirjoitusasua ihmeteltiin. Nykyisin Kielitoimiston sanakirja antaakin kolmannen vaihtoehdon jugurtti, joka tuntuu saavan paremman vastaanoton. Kielteisesti saattavat vaikuttaa myös kirjaimet ä ja ö: asua brändi vierastettiin aluksi, ja ä saattaa olla ch:sta luopumisen lisäksi myös chatin tilalle esitetyn tsätin ongelma.

Joissain tapauksissa mukautettu ja mukauttamaton asu jäävät elämään rinnakkain, esimerkiksi pizza ~ pitsa, jazz ~ jatsi, rock ~ rokki, croissant ~ kroissantti, nougat ~ nugaa, fondue ~ fondyy, leasing ~ liisaus. On mahdotonta ennustaa, vakiintuuko mukautettu muoto yksinomaiseksi vai ei. Kehitys tuntuu olevan sanakohtaista.

Sitaattilainat (kuten smoothie, drone, doping, college, jersey, jockey, collie) eivät aina mukaudu suomen taivutukseen helposti. Monesti helpottaisi, jos hyödynnettäisiin ääntöasun mukaista sopeuttamista. Esimerkiksi sanaa smoothie taivutettaessa syntyy sellaisia väkinäisiä muotoja kuin smoothieiden, smoothieihin, joiden ääntäminenkin on hankalaa. Tässä suhteessa virossa omaksuttu asu smuuti toimisi hyvin suomessakin: smuuti, smuuteja, smuuteihin. Miltä tuntuisi: lounaaksi pala pitsaa ja jälkiruoaksi smuuti tai fruiti?