Viron kielen oikeinkirjoitussääntöjen mukaan lainasanat kirjoitetaan niin kuin ne äännetään lähtökielessä. Tämä periaate on vähintään sata vuotta vanha. Ensimmäisen, vuonna 1918 ilmestyneen Eesti keele õigekirjutuse-sõnaraamat -teoksen (nykyisin Eesti õigekeelsussõnaraamat, ÕS) tärkeimmät säännöt sisältävässa liitteessä on kohta, jonka mukaan lainasanojen mukauttaminen ja oikeinkirjoitus noudattavat ”viron kielen lakeja”.
Samassa vuoden 1918 ÕS:ssa on š- ja ž-äänteiden merkitseminen sh:lla ja zh:lla esitetty hylättävänä; hylättävä muoto esitetään hakasulkeissa:
tuš [tush] (nykyisin tušš)
mošee [moshee]
oranš [oranzh] (nykyisin oranž)
massaaž [massaazh].
Sama suositus esitettiin vuosina 1925–1937 kolmena niteenä ilmestyneessä ÕS:ssa:
[café] – kafee, kohvik (nykyisin vain kohvik)
[centime] – santiim
[check] – tšekk.
Näin myös myöhemmin. Vuodesta 1999 lähtien suositusten esittämistapa on erilainen.
Kielentutkija ja kielenhuoltaja Elmar Muuk esitti vuonna 1935 periaatteen, jota sovelletaan englantilaisiin lainasanoihin virossa: ”Englantilaislähtöiset vierassanat kirjoitetaan, niin pitkälle kuin viron foneettinen järjestelmä sallii, viron oikeinkirjoitussääntöjen mukaan suunnilleen niin kuin sanat äännetään englannissa” (Muuk 1935, s. 180).
Sitaattilainoja ja mukautuksia
Uudemmat lainasanat voivat jäädä myös sitaattilainoiksi (eli lainataan vieras sana sellaisenaan, mukauttamatta). Säännön mukaan ne kirjoitetaan tekstissä kursiivilla, taivutuspääte liitetään heittomerkillä ja sana liitetään yhdyssanan osaksi yhdysmerkin avulla: sööb ciabatta’t (’syö ciabattaa’), töötas au pair’ina (’työskenteli au pairina’), indie-film.
Uusien käsitteiden nimitykset ovat usein aluksi sitaattilainoja, mutta usein käytetyt sitaattilainat saattavat mukautua asultaan, ellei löydetä sopivaa vironkielistä vastinetta. Sitaattilaina ja mukautunut muoto voivat olla käytössä pitkään myös rinnakkain – alkuperäisestä lainanantajakielen mukaisesta asusta poikkeava kirjoitusasu vaatii usein tottumista.
Jos lainasanan alkuperäinen kirjoitusasu ei ole ristiriidassa viron ääntämyksen kanssa, voi sanaa pitää vierassanana, ei varsinaisena sitaattilainana. Tällöin sanoja ei kursivoida tekstissä; tällaisia sanoja ovat esimerkiksi tofu, manga, espresso, font, naan (tekstissä ilman kursiivia, esimerkiksi: ”Praetud tofu dipikastmega” ’paistettu tofu ja dippikastike’; ”Espresso on populaarne jook” ’espresso on suosittu juoma’.)
Tapana on kuitenkin kirjoittaa tekstissä kursivoituina kaikki latinankieliset sanat ja italiankieliset musiikkitermit, kuten de facto [ääntyy: de fakto], ergo, piano [ääntyy: piaano], forte.
Mukauttaminen on yleistä
Vanha lainasanojen mukauttamisperiaate on vakiintunut, ja uudet lainasanat ovat ennen muuta äänteellisiä mukautuksia: pitsa < pizza (mutta sitaattilainana pizzeria), late < caffè latte, suši < sushi, mopp < mop, fail < file, reka < rekka, hidžaab < ḩijāb.
Kirjoitusasuun perustuva mukautus on vähäisempää; tällöin sana kirjoitetaan kuten lähtökielessä ja luetaan kirjoitusasun mukaan virolaisittain (kuten suomessa tehdään toisinaan), esimerkiksi burger [b`urger], server [s`erver], tabloid [tabl`oid]. Eräänlainen hybridi on sana pusle < (jigsaw) puzzle. Erikoisesti on käyttöön tullut vintaaž: englannin vintage on mukautunut ikään kuin ranskan ääntöasun mukaan; kielenhuoltajat suosittavat käytettäväksi sitaattilainaa vintage (ääntyy [vintidž]).
Myös tavaramerkkien nimiä on mukautettu. Aikojen kuluessa eräät tavaramerkkien nimet ovat muuttuneet esinettä kuvaaviksi yleissanoiksi: priimus (eräs keittolaite) < Primus, botased (eräs jalkinetyyppi, nimi valmistajan mukaan) < Botas. Koska tavaramerkkien suoja on nykyisin hyvin tiukka, suositetaan virallisissa teksteissä käytettäväksi alkuperäisiä nimiasuja. Eräät nimet ovat silti vapaammassa tyylissä mukautuneet, kuten barbi(nukk) < Barbie, koka(koola) > Coca Cola, küprok < Gyproc. Yleissanoiksi ovat muuttuneet myös mm. pilates, kapripüksid (= Capri püksid) sekä eräät isokirjainlyhenteet (aids = AIDS, vipp = VIP, leed = LED).
Mukautuneita lainattuja verbejä on vähän, esimerkiksi laikima < like (’tykätä, peukuttaa’), skaipima < skype (viestiä Skypen avulla, ”skypettää”), skeitima < skate (’skeitata, rullalautailla’), täägima < tag (’tägätä’).
Kirjainten š ja ž tuottaminen ei vielä 1990-luvun alussa ollut mahdollista kaikilla tietokoneilla ja tekstinkäsittelyohjelmilla. Niinpä ne korvattiin sanomalehdissä ja muissa teksteissä kirjainyhtymillä sh ja zh. Laajalevikkisten tekstien mallin mukaan sekä toisaalta englannin kielen vaikutuksesta osa ihmisistä alkoi pitää käytäntöä norminmukaisena. Jotkut jopa luulivat, että š ja ž olisi omaksuttu viron ortografiaan neuvostoaikana. Nykyisin tekniset esteet ovat poistuneet ja ongelma on vähäisempi, mutta ei kuitenkaan kokonaan hävinnyt.
Aina mukautus ei miellytä
Lainasanojen mukautumisen esteenä voi olla homonymian eli samanasuisten mutta erimerkityksisten sanojen pelko. Mukautetut muodot laim < lime, rokk < rock, lobi < lobby ja vokk < wok ovat vakiintuneet selvästi hitaammin kuin sellaiset muodot, joilla ei ole homonyymia (vrt. viron laim : laimu ’panettelu, parjaus’, rokk : roka ’ape’, lobi ’ litku, liru’ ja vokk ’rukki’).
Muutama mukautettu muoto on herättänyt vastustusta. Eräät musiikista kirjoittavat ja koirankasvattajat ovat halunneet käyttää lähtökielen mukaisia kirjoitusasuja ja jättää ne tekstissä kursivoimatta (esim. sanat jazz, rock; collie, husky), vaikka esimerkiksi asu džäss (’jatsi’) on omaksuttu käyttöön jo 1930-luvulla ja myös muodot rokk ja kolli ovat vuosikymmeniä vanhoja.
Sana baarmen on herättänyt toistuvasti kysymyksiä: sitä on pidetty virheellisenä, koska men on englannissa monikkomuoto. Mukautettu asu perustuu vanhempien sanojen analogiaan: aiemmin lainattuja ovat sanat džentelmen, bisnismen ja kongresmen, joissa e on ilmeisesti venäjän kielen vaikutusta.
Lähde:
Muuk, Elmar 1935: Inglispäraste võõrsõnade õigekirjutus. – Eesti Keel nro 4–6, s. 180–185.
Suomennos Sari Maamies