Sanalla kestävä voidaan tarkoittaa esimerkiksi niin lujaa kuin luontoa säästävääkin. Kuva: Riitta Weijola. Vastavalo.
Varmasti jokainen on huomannut, että kestävästä ja kestävyydestä puhutaan valtavasti. Puhutaan kestävästä kehityksestä, kestävästä ruokavaliosta ja vaikkapa eettisesti kestävästä kielen opetuksesta. Kestävyys-yhdyssanoja ovat esimerkiksi kestävyyskriteeri, kestävyyssiirtymä ja kestävyysmurros.
Kestävyysaiheista on tarpeen keskustella. Välillä tuntuu kuitenkin, että kestävää ja kestävyyttä viljellään siksi, että muutkin käyttävät noita sanoja. Kun jonnekin saa sijoitettua adjektiivin kestävä, ollaan valveutuneita. Kyse on siis myös muotisanoista.
Lopulta kestävyys liitetään asiaan kuin asiaan, ja vaarana on, että sana lakkaa tarkoittamasta oikein mitään. Tällaisesta kehityksestä on ollut tapana puhua kuvallisesti merkitysinflaationa. Kun katsotaan tarkemmin tekstejä, joissa puhutaan kestävästä ja kestävyydestä, huomataan, että näiden sanojen merkitys voi itse asiassa olla hyvin epäselvä. Olen ekologisen taloustieteen tutkijan Toni Ruuskan kanssa selvitellyt erästä tutkimusartikkeliamme varten sanojen kestävä ja kestävyys käyttöä Maaseudun Tulevaisuus ‑lehdestä (MT) kerätyn aineiston ja muiden tekstien avulla. Olemme tutkineet sitä, voidaanko tekstien perusteella tarkemmin erottaa, millaista kestävyysnäkemystä ne edustavat ideologisesti.
Otan tässä kirjoituksessa esille joitakin seikkoja, jotka liittyvät tutkimukseemme: kestävä-sanojen merkityksen ja merkityksenkehityksen sekä tärkeät heikon ja vahvan kestävyyden käsitteet. Toivon, että lukija osaa tämän tekstin luettuaan paremmin kiinnittää huomiota kestävä-sanoihin ja miettiä, mitä niillä kulloinkin tarkoitetaan. Olisi tärkeää pystyä havaitsemaan, että kirjoittaja voi tarkoittaa kestävällä hyvin erilaisia asioita.
Paitsi että kestävä ja kestävyys ovat monimerkityksisiä sanoja, niillä myös kuvataan sisäisesti ristiriitaisia käsitteitä. Niitä voidaan tarkastella erilaisista viitekehyksistä ja ideologioista käsin, ja niillä voidaan myös pyrkiä aivan erilaisiin päämääriin.
Heikko ja vahva kestävyys
Ennen kuin kuvaan kestävä-sanojen monimerkityksisyyttä, esittelen tärkeän eronteon: heikon ja vahvan kestävyyden. Tämä eronteko kuvaa sitä, että kestävyys ja kestävä voivat merkitä erilaisia asioita silloinkin, kun on kyse luonnon säästämisen ja vastuullisuuden merkityksistä.
Katsahdetaan ensin historiaan. Nykyisen kaltainen kestävyyspuhe sai alkunsa 1970-luvulla, kun havahduttiin huomaamaan saastumisen, luonnonvarojen ylikulutuksen ja hallitsemattoman väestönkasvun vaarat. Tärkeä varhainen vaikuttaja oli Rooman klubin tilaama Kasvun rajat -raportti, joka julkaistiin vuonna 1972 (suomeksi 1973).
Vuonna 1987 ilmestyi YK:n tilaama niin kutsuttu Bruntlandin raportti Our Common Future. Tästä raportista ovat peräisin nykyisin tunnetut kestävyyden kolme tukipilaria eli ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys sekä käsite kestävä kehitys. Myöhemmin on alettu puhua myös kulttuurisesta kestävyydestä neljäntenä tukipilarina.
Hyvin pian huomattiin, että kestävä kehitys merkitsi milloin mitäkin. Kestävyyden kolme tukipilaria oli mahdollista ymmärtää eri tavoin, ja niiden keskinäinen painoarvo sai erilaisia tulkintoja. Tutkijat päätyivät erottamaan toisistaan kaksi erilaista kestävyyskäsitystä, heikon ja vahvan kestävyyden.
Kuvio 1 havainnollistaa heikkoa kestävyyttä, joka on markkinataloudessa vallalla oleva kestävyyskäsitys. Tässä ajattelussa kestävyyden eri tukipilarit voivat kompensoida toisensa. Minkä tahansa kehittäminen muita varsinaisesti huonontamatta on tämän näkemyksen mukaan kestävää kehitystä.
Vahva kestävyys (kuvio 2) hahmottaa tukipilarien keskinäisen roolin toisin. Tämän näkemyksen mukaan ei voi olla sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä ilman ekologista kestävyyttä, koska ensin mainitut ovat riippuvaisia ympäröivästä luonnosta ja sen kyvystä luoda, säilyttää ja jatkaa elämää.
Kestävyys ja kestävä tarkoittavat siis näiden kahden kannan edustajalle aivan eri tavalla velvoittavaa toimintaa. Tutkimissamme Maaseudun Tulevaisuuden teksteissä vallalla näytti olevan heikko kestävyyskäsitys.
Polysemiaa eli monimerkityksisyyttä
Sanat kestävä, kestämätön ja kestävyys sekä niiden kantaverbi kestää ovat monimerkityksisiä eli polyseemisia. Yhteistä merkityksille on se, että olio, jolla on näitä ominaisuuksia eli joka kestää tai on kestävä, pystyy sietämään erilaisia voimia pitkäkestoisesti, tuhoutumatta, kulumatta, säilyen ja pysyen samana.
Olen tutkinut sanojen merkityksiä eri sanakirjojen ja eriaikaisten tekstien avulla. Käytössä ovat olleet vuosien 1543–1810 kirjakieltä kuvaava Vanhan kirjasuomen sanakirja (VKS), Suomen murteiden sanakirja (SMS), vuosina 1951–1961 julkaistu Nykysuomen sanakirja (NS), nykykieltä kuvaava Kielitoimiston sanakirja (KS) sekä Kansalliskirjaston digitaalisen sanomalehtiarkiston tekstit.
Pelkistetysti sanojen yhteiselle osalle eli käytännössä kannalle kestä- voidaan antaa seuraavat merkitykset:
1) Fyysiset merkitykset
1a) rikki menemättömyys, säilyminen (kestävä hanki, kestävä perunalajike, NS)
1b) sietäminen (En kestä pilkkaa, NS; Tilanne kävi kestämättömäksi ’sietämättömäksi’, KS)
1c) paikallaan tai jossakin tilassa pysyminen (pilvet nòusoo ja jymähtellöö nyt kestäkee huoneessa! SMS)
2) Riittävyyden merkitys (Hurscasten vähä kestävämb on, Cuin sangarten saalis suuri ’riittoisampi’, VKS; melkein kuukauren kestää [tupakka]loota, SMS)
3) Temporaalinen merkitys (Työpäivä kestää klo 16:een, KS)
4) Vastuullisuuden merkitys, ’luontoa säästävä, vastuullinen’ (Kestävästä arjesta pitää tehdä entistä helpompaa ja houkuttelevampaa, MT-aineisto; vaatii nykyistä kestävämpää elämäntapaa, MT-aineisto)
Kestävän ja kestävyyden merkitys muutoksessa
Kestää-verbin partisiippimuodolla kestävä on kaikki samat merkitykset kuin kantaverbillään, esimerkiksi ikuisuuden kestävä kokous (vrt. kokous, joka kestää ikuisuuden), kulutusta kestävä kangas (vrt. kangas, joka kestää kulutusta). Tällaisen kestävä-partisiipin rinnalla esiintyy kuitenkin myös merkitykseltään erilainen kestävä-sana: se on leksikaalistunut, eli sen merkitys on eriytynyt kantaverbin merkityksestä ja se on kiteytynyt omaksi sanakseen. Tällaisella leksikaalistuneella kestävä-adjektiivilla ja siitä edelleen johdetulla kestävyys-substantiivilla on ollut eri kielimuodoissa vain osa edellä kuvatuista kestää-sanojen kaikista merkityksistä. Tällainen merkityksen rajautuminen on tavallista silloin, kun sana leksikaalistuu.
Esimerkiksi ’riittävyyden’ merkitys (2) on leksikaalistuneella adjektiivilla kestävä vain vanhassa kirjasuomessa ja eräissä murteissa, mutta ei yleiskielen sanakirjoissa (NS, KS): kuiva leipä, tiätäähän sen, kestäväähäj (= riittoisaahan) ja piisaavaa se on (Kymi).
Ajallinen merkitys ’pitkäkestoinen’ leksikaalistuneella kestävä-adjektiivilla on ollut sanakirjojen perusteella vain pienellä murrealueella, mutta ei yleiskielessä, esimerkiksi tulleeko tuosta vieläkääk kestäviä pòutia (Utajärvi). Kuitenkin nykyisin myös yleiskielisessä tekstissä kestävä ja kestävyys saattavat saada ’pitkäkestoisuuden’ merkitysvivahteen vastuullisuuden merkitysvivahteen lisäksi. Adjektiivin merkitys on siis laajentunut aikaisemmasta.
Vastuullisuuden merkitystä (4), joka on nykyisin hyvin tavallinen, on vain viitteellisesti sanakirjoissa mukana. Se ei siis ole vielä oikein ehtinyt mukaan merkityksenkuvaukseen. Esimerkiksi nyky-yleiskieltä kuvaavan Kielitoimiston sanakirjan kestävyys-substantiivin artikkelin kaikki esimerkit ovat fyysisiä, ja sanakirjassa mainitaan esimerkkeinä jään, värien kestävyys, iskun-, hallankestävyys, taivutuskestävyys sekä kestävyyttä vaativa urheilulaji. On oletettavaa, että seuraavissa päivityksissä myös vastuullisuuteen liittyvä merkitys saadaan mukaan (kestävä-sanaa esittelevässä artikkelissa se jo onkin).
Nykytekstiin kestävä ja kestävyys tuovat mukanaan lähes aina vastuullisuuden sävyä, jota niiden käyttäjä ehkä haluaakin välittää. Voi sanoa, että kestävän merkityssävy on monesti sulaumamainen: siinä yhdistyvät lähes erottamattomasti eri merkitysvivahteet lujuudesta pitkäkestoisuuteen ja vastuullisuuteen.
Kestävän tulkinta
Mitä kestävä sitten merkitsee teksteissä, joita luemme? Adjektiivien merkityksiä on joskus vaikea tulkita, koska muu teksti ei välttämättä anna viitteitä siitä, millaista laatua adjektiivi kulloinkin kuvaa. Lukija voi joutua arvaamaan tai päättelemään, mistä merkityksestä on kyse.
Maaseudun Tulevaisuudesta kootussa aineistossamme on otsikko Isotähtiputki, kestävä ja kaunis perenna, on vuoden maatiainen. Otsikossa kestävän merkitys on konkreettinen ja fyysinen, mikä selviää tekstistäkin: kasvi pärjää monenlaisilla kasvupaikoilla, on terve, eivätkä tuholaiset vaivaa sitä.
Kun sen sijaan kirjoitetaan Nämäkin vaalit ovat arvovaalit – on pidettävä kiinni niistä kestävistä perusarvoista, joiden varassa eurooppalaisuus on rakentunut, voi vain arvata, miten kestävä tulisi tulkita: onko kyse metaforisesta lujuudesta, pitkäkestoisuudesta vai sittenkin vastuullisuudesta?
Kestävyysjargon on vaikeasti ymmärrettävää
Tutkiessamme tekstejä, joissa puhutaan kestävästä ja kestävyydestä, havaitsimme, että monet esimerkit ovat hankalia ymmärtää. Niiden merkityksen tulkinta vaikuttaa jäävän vahvasti lukijan vastuulle. Herää kysymys, onko kyseessä kenties vain niin sanottu kestävyysjargon, pöhinä, höpötys, jolla ei olekaan selvää merkitystä? Ehkä muotisana vain halutaan upottaa jonnekin, kuten seuraavissa esimerkeissä:
”Näin pystytään vähentämään sääntelyä, edistämään paikallista, hajautettua ja osallistuvaa päätöksentekoa sekä vapaaehtoista kestävyyskulttuuria, jossa kestävä kehitys sisältyy osaksi jokapäiväistä elämää.”
”Metsäalan etujärjestöt haluavat vauhdittaa kestävää kasvua ja vakauttaa alaan liittyvää päätöksentekoa.”
”Maatalouden muutos entistä kestävämmäksi tarvitseekin taloudellisesti kestävällä pohjalla toimivat maatilat.”
”Luontokatoa, ilmastokriisiä ja luonnonvarojen ylikulutusta on ratkottava kokonaisuutena, kuitenkin muistaen suomalaiset olosuhteet. Kestävä, ekologinen jälleenrakentaminen tulee tehdä Suomen ehdoilla ja suomalaisten parhaaksi.”
Tällainen käyttö voi olla haitallista sanojen käytettävyyden kannalta. Mitä enemmän kohtaamme onttoa kestävyyspuhetta, sitä enemmän kuuroudumme kestävyydelle ja sitä vähemmän oletammekin sen merkitsevän.
Pystymmekö enää erottamaan aitoa kestävyyteen liittyvää puhetta hälinän joukosta?
Kestävän merkitysten yleisyys muuttuu
Tutkiessamme kestävä-sanojen merkityksiä Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä havaitsimme, että vanhimmassa näkyville saatavassa aineistossa vuodelta 2007 kestävä merkitsi valtaosin ’fyysisesti rikki menemätöntä, lujaa’, kun taas uudemmassa aineistossa vuosilta 2021–2024 aivan valtaosassa esiintymistä merkitys oli ’luontoa säästävä, vastuullinen’. Sen sijaan fyysisiä merkityksiä oli myöhemmässä otoksessa vain murto-osalla sanan esiintymistä.
Kestävä-sanalla on siis samat merkitykset kuin aikaisemminkin, mutta niiden keskinäinen yleisyys on aivan toinen kuin vielä alle 20 vuotta sitten. Sanan merkitysten yleisyyden muutos on ollut nopea. Tämä kertoo ajastamme: ilmastonmuutos on pakottanut meidät puhumaan ekologisesta kestävyydestä ja muista vastuullisuuteen liittyvistä kestävyyden lajeista, siis kestävyydestä, joka ei liity fyysiseen rikki menemiseen tai lujuuteen.
Muita tutkitusti hankalia sanoja: kiertotalous ja monimuotoisuus
Helppoja eivät ole monet muutkaan kestävyyteen sekä ilmastonmuutokseen ja luontokatoon liittyvät käsitteet.
Emmi Lahti on tutkinut sitä, miten termejä monimuotoisuus ja luonnon monimuotoisuus käytetään yleistajuisissa asiantuntijateksteissä. Nämäkin termit voidaan tulkita monella tavalla, esimerkiksi geenien monimuotoisuudeksi lajin sisällä sekä lajien tai ekosysteemien runsaudeksi. Lisäksi mittakaava voi vaihdella paikallisesta globaaliin. Lahden mukaan teksteissä termien merkitystä ei silti yleensä avata, ja ne esitetään yksiselitteisinä ja tarkkarajaisina.
Ville Virsu ja Paula Sjöblom ovat puolestaan tutkineet sitä, miten termi kiertotalous ymmärretään. Tutkimuksessa ihmiset osasivat määritellä sitä hyvin huonosti. Tutkijat esittävät, että ongelma johtuu osin sanasta itsestään: yhdyssanan perusosa talous on monikäyttöinen, ja varsinkin määriteosa kierto on helppo tulkita väärin, koska kierto voisi liittyä hyvin monenlaisiin asiayhteyksiin, esimerkiksi kierrätykseen tai veronkiertoon. Ihmiset lähtivät siten kiertotalouden tulkinnassa helposti hakoteille.
Nämä löydökset ovat ongelmallisia, sillä vaikeita asioita ratkottaessa käsitteiden ja termien yksiselitteisyys ja ymmärrettävyys olisi ensisijaisen tärkeää.
Lähteitä
Heikkurinen, Pasi – Ruuska, Toni 2021: Kestävän elämän manifesti. VESL & Elonkehä-kirjat.
Kansalliskirjaston digitaalinen sanomalehtiarkisto. https://digi.kansalliskirjasto.fi(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Kortetmäki, Teea – Oksanen, Markku – Puumala, Mikko 2025: Kestävyyden filosofia. Gaudeamus.
Lahti, Emmi 2022: Miten luonnon monimuotoisuudesta ja sen uhista puhutaan yleistajuisissa asiantuntijateksteissä? – Puhe ja kieli 42. https://doi.org/10.23997/pk.121403(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Meadows, Donella – Meadows, Dennis – Randers, Jørgen – Behrens, William III 1972: Kasvun rajat. Ihmiskunnan kohtalontilannetta koskevaan Rooman klubin tutkimussuunnitelmaan liittyvä raportti. Suom. Kyösti Pulliainen, Pertti Seiskari & Hannu Taanila. 1973. Tammi.
Our common future. World Commission on Environment and Development. 1987. Oxford University Press.
Virsu, Ville – Sjöblom, Paula 2020: Kiertotalouden kehykset. Vertailussa viranomaisviestintä ja kansalaisten määritelmät. – Media & viestintä 43. https://doi.org/10.23983/mv.98408(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)