suomen kielen lautakunta
Suomen kielen lautakunta – mihin se pyrkii ja miten se toimii?
Osmo Ikola
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen suomen kielen lautakunta (lyhyesti: kielilautakunta) jatkaa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kielivaliokunnan (1928–48), Suomen Akatemian kielilautakunnan (1949–69) ja Nykysuomen laitoksen kielilautakunnan (1970–76) työtä. Suomen kielen lautakunnan tehtävänä on 1976 annetun asetuksen mukaan ”päättää kielenkäyttöä koskevista periaatteellisista tai yleisluonteisista suosituksista”. Yksityiskohtaisempi kielenhuolto taas on uskottu tutkimuskeskuksen kielitoimistolle, jonka tehtävänä on mm. ”laatia sanakirjoja ja ohjeistoja, antaa suosituksia ja ohjeita suomen kielen käytöstä sekä tarjota muutakin, työjärjestyksessä vahvistettavaa kielenhuoltopalvelua”. Käytännössä kielilautakuntakin kyllä usein joutuu käsittelemään kielenkäytön yksityiskohtia, sikäli kuin niihin liittyy periaatteellinen kannanotto. Tällaisia voidaan verrata verrata vaikkapa oikeuslaitoksen tuntemiin ns. ennakkopäätöksiin.
Suomen kielen lautakunta
Genevenjärvi vai Genevejärvi
Eeva Maria Närhi
Paikannimen määriteosa on yleensä nominatiivissa tai genetiivissä, mutta kummassa, ei ole itsestään selvää. Kun pitää kirjoittaa sen Lapissa lainehtivan järven nimi, joka laulun mukaan ”niin syvä on kuin pitkäkin”, tai Kiimingin läpi juoksevan joen nimi, niin moni tarttuu lähdeteokseen varmistuakseen, että järvennimi on Inarijärvi tai pelkkä Inari ja joennimi taas Kiiminginjoki, Aurajoki, Simojoki, Iijoki, Kemijoki, Virojoki ja toisaalta Tornionjoki, Muonionjoki, Lapuanjoki, Kokemäenjoki, Mäntsälänjoki tuskin arveluttavat, kuten eivät Vanajavesi ja Leivonvesikään. Käytäntö on vakiinnuttanut vuosisatojen kuluessa valtaosan omista nimistämme epäloogisiin uomiinsa. Joissakin tapauksissa yleiskielinen vakiintuminen käy vitkaan, kuten esimerkiksi Kiiminginjoen nimessä; siitä paikallinen väestö on käyttänyt ja käyttänee yhä myös Kiiminkijoki-asua. Omia nimiä ei opita systeemeinä vaan erikseen mikä nominatiivi-, mikä genetiivialkuisena.
Paikannimet
Ruokalajit
Liisa Huovinen-Nyberg
Täsmällinen kielenkäyttö on ravintola- ja kotitalousalalla tärkeää, jotta aterian nauttijat tietäisivät, mitä he syövät. Tärkeää …
Erikoisalojen sanat
Norjan kielimuotojen nimitykset
Olli Nuutinen
Norjassa on kaksi virallista kielimuotoa, bokmål ja nynorsk. Näiden lisäksi esiintyvät Norjan kielioloista puhuttaessa nimitykset …
Erikoisalojen sanat
Juova-numerokoodi
Taru Kolehmainen
Varsinkin kulutustavaroiden kaupassa on Suomessakin saamassa jalansijaa kansainvälinen tuotepakkausten merkintäjärjestelmä, jonka tavallinen kuluttaja huomaa lähinnä …
Uudissanat
sahe
Puunrungon sahauksen tulosta ’lautaa’ tai ’lankkua’ tarkoittavan sanan sahatavarakappale synonyymiksi oli ehdotettu sanaa sahe. Suomen …
Uudissanat
retriitti
Suomessakin käytetään usein englannin sanaa retreat [ritrīt] (= vetäytyminen < lat. retra'here = vetää takaisin) …
Sananvalinta
Nahoittaa vai nahkoa?
Paavo Pulkkinen
Turkistarhauksesta puhuttaessa on tullut tavaksi käyttää verbiä nahoittaa tarkoittamassa eläimen surmaamista ja nylkemistä sekä nahan …
Taivutus ja johtaminen
Vieraiden nimien ääntäminen
Eeva Maria Närhi
Tavoitteet ja käytäntö Suomen kielen lautakunta on v. 1981 parissa kokouksessaan käsitellyt vieraiden nimien ääntämisongelmia. …
Vieraskieliset nimet
Neuloa – kutoa – ommella. Käsityöalan sanojen työnjako
Esko Koivusalo
Helsingin Sanomissa keskusteltiin viime elokuussa siitä, mikä on sanojen kutoa, neuloa ja ommella oikea työnjako. …
Sananvalinta