Paikkojen, rakennusten, tapahtumien ja ohjelmien nimissä tarvitaan usein joko yleissanan tai nimeen sisältyvän toisen erisnimen genetiivimuotoa eli n-loppuista sijamuotoa:

Isonjärvensuo (paikka)
Itä-Suomen yliopisto (oppilaitos)
Naantalin musiikkijuhlat (tapahtuma)
Suomen surkein nikkari (tv-ohjelma)

Genetiivi ei suinkaan ilmaise nimissä ainoastaan omistamista ‒ kuten monesti luullaan ‒, vaan sillä on useita eri tehtäviä. Genetiivillä voidaan kertoa, missä nimen tarkoite (tai genetiivimääritteen pääsanan tarkoite) sijaitsee: Siikajärventie kulkee Siikajärven lähellä, Inkoon polkujuoksu järjestetään Inkoossa ja Suomen kaunein mökki -ohjelma esittelee mökkejä Suomesta, ei ulkomailta. Lisäksi genetiivillä voidaan esimerkiksi ilmaista, kenen muistoksi nimi on annettu (Tarja Halosen puisto) tai kenelle tapahtuma on tarkoitettu (Naisten kymppi, Motoristien syyssäpinät).

Genetiivi Jämsän paikannimissä Valkeajärvenmäki ja Valkeajärvenvuori kertoo, että kohoumat sijaitsevat lähellä Valkeajärveä. Kuva: Maanmittauslaitos, 2017.

Usein näkee kuitenkin suomenkielisiä nimiä, joissa ei ole käytetty genetiiviä, vaan nimen osana oleva toinen erisnimi on jätetty taivuttamatta:

YLE uutiset
Himos Juhannus 2017
Tikkurila Festivaali

Toisinaan sijaintia ilmaiseva erisnimi on lisäksi siirretty pääsanansa jälkeen:

Pelastajat Lappi (tv-ohjelma)
Paratiisihotelli Ruotsi (tv-ohjelma)
Palvelualan opisto Kuopio
Terveystalo Heinola

Tällaiset nimet eivät ole rakenteeltaan onnistuneita, ja ne voivat olla merkitykseltään harhaanjohtavia. Esimerkiksi oppilaitoksen nimi Palvelualan opisto Kuopio tarkoittaa sananmukaisesti, että opiston nimi olisi Kuopio (vrt. Päiväkoti Majava, Parturi-kampaamo Ponnari). Tavoitteena lienee kuitenkin kertoa, että opisto sijaitsee Kuopiossa. Paikannimen genetiivimuodolla tämä olisi onnistunut: Kuopion palvelualan opisto.

Kun jollakin organisaatiolla (esim. Terveystalo, Mehiläinen) on toimipisteitä usealla paikkakunnalla, voi käyttää ilmauksia Terveystalon Heinolan-toimipiste tai Mehiläisen Hyvinkään-lääkäriasema. Ne kertovat, että kyseessä on tiettyyn ketjuun kuuluva yritys.

Kaupallisissa nimissä genetiiviä vältellään luultavasti sen takia, että brändin nimi halutaan säilyttää perusmuodossaan nimen alussa. Tämä on tyypillistä erityisesti tuotenimissä, joiden alussa saattaa olla sekä valmistajan että tuoteryhmän nimi:

Valio Eila Laktoositon kreikkalainen jogurtti
Jyväshyvä Hyväset Suklaakaura

Yleiskielessä tällainen kirjoitustapa ei ole toimiva eikä suositeltava. Nimissä – varsinkin julkisten palvelujen nimissä – on aina toimivin ratkaisu käyttää suomen kielen normaaleja kirjoitustapoja ja rakenteita, esimerkiksi juuri genetiivirakenteita. Tämä mainitaan mm. suomen kielen lautakunnan vuonna 2004 antamassa suosituksessa oppilaitosten nimistä. Jos nimet muodostetaan normaaleista kielioppisäännöistä poiketen, on niiden käyttö kirjoitetussa ja puhutussa kielessä varsin kankeaa.

Suomen kielen lautakunnan suosituksia genetiivin käytöstä nimissä

Suomen kielen lautakunta on ottanut kantaa genetiivin käyttöön nimissä vuonna 2002 käsitellessään nimityyppiä Hanko Pohjoinen sekä vuonna 2004 käsitellessään oppilaitosten nimiä. Lautakunta suosittaa seuraavasti:

  • Pyritään siihen, että ilmauksen ensimmäisenä jäsenenä oleva paikannimi on genetiivimuodossa ja että nimet ovat muutenkin kielenmukaisesti muodostettuja: Turun Energia, Lahden Vesi, Tampereen Filharmonia, Jyväskylän Sinfonia tai vielä paremmin Jyväskylän sinfoniaorkesteri; Meri-Lapin instituutti; Metallityöväenliiton Länsi-Uudenmaan aluetoimisto, Helsinki-Vantaan Teknopolis.

    Suomen kielen lautakunnan suositus nimityypistä Hanko Pohjoinen (2002)
  • Oppilaitosten, yritysten ja muiden organisaatioiden nimien ensimmäisenä jäsenenä paikannimeä taivutetaan genetiivimuodossa, jos se ilmaisee organisaation sijaintia. Henkilön kunniaksi tai muistoksi nimetyn laitoksen nimessä henkilönnimi voi olla genetiivissä tai nominatiivissa. Esim. Oriveden opisto, Heinolan instituutti, Niilo Mäen instituutti, Soinisen koulu, Työtehoseuran Lönnrot-opisto, Alkio-opisto, Paasikivi-opisto.

    Suomen kielen lautakunnan suositus oppilaitosten nimistä (2004)

Lautakunnan edellä mainitut suositukset taustoitettuina on julkaistu Kielikelloissa 1/2003 ja 1/2005. Suositukset ovat luettavissa myös Kotimaisten kielten keskuksen verkkosivuilla.

Pirjo Mikkonen: Onko Tampere Eteläinen Etelä-Tampereella? (1/2003)(avautuu uuteen ikkunaan)

Pirjo Mikkonen: Oppilaitosten nimet luonteviksi (1/2005)(avautuu uuteen ikkunaan)

Suomen kielen lautakunnan suosituksia(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)

Kieli- ja nimineuvontaa

Kotimaisten kielten keskuksessa annetaan kielineuvontaa perinteisen puhelinneuvonnan ohella myös verkkolomakkeitse:

Kieli- ja nimineuvonta(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)

Kielikysymyksiin voi hakea vastauksia myös vapaasti käytettävissä olevasta hakupalvelusta Kielitoimiston ohjepankista:

Kielitoimiston ohjepankki(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)