Miten eritaustaiset lukijat ymmärtävät lakitekstiä?

Osana Säädöskielen ymmärtäminen -hanketta toteutettiin alkusyksystä 2023 verkkokysely, jonka tavoitteena oli selvittää sitä, miten oikeustieteellisen koulutuksen saaneet sekä oikeustieteellistä koulutusta vailla olevat lukijat ymmärtävät säädöstekstiä ja sen pohjana olevan hallituksen esityksen perusteluja. Tietoa saatiin myös siitä, mitkä säädöstekstin ominaisuudet aiheuttavat lukijoille ongelmia.

Kysely on keino tavoittaa suuria ja erilaisia vastaajaryhmiä, ja se soveltuu hyvin mielipiteiden keräämiseen ja tiedon kartuttamiseen monenlaisista ilmiöistä. Saatuja tuloksia voi analysoida määrällisesti vertaamalla erilaisia lukijaryhmiä keskenään. Säädöskielen ymmärtäminen -hankkeessa kyselyä täydensi laadullinen käytettävyystutkimus, jota Riitta Suominen esittelee omassa kirjoituksessaan (linkki tämän artikkelin lopussa).

Kyselyyn vastasi yhteensä 579 henkilöä eri puolilta Suomea. Vastaajat olivat lähinnä korkeasti koulutettuja henkilöitä, joiden äidinkieli oli suomi muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Tilastollisia analyyseja varten vastaajat jaettiin koulutusalan mukaan juristeihin ja ei-juristeihin. Juristilla tarkoitetaan tässä oikeustieteellisen yliopistotutkinnon suorittanutta ja ei-juristilla vastaavasti henkilöä, jolla ei ole oikeustieteellistä yliopistotutkintoa. Juristeja oli kolmasosa vastaajista, mikä on tämän tutkimuksen kannalta hyvä määrä.

Avioliittolakia tulkitsemassa

Vastaajille annettiin luettavaksi avioliittolaista jakso, joka käsittelee avioliiton kumoamista, sekä kyseisiä pykäliä koskevat hallituksen esityksen säännöskohtaiset perustelut. Hallituksen esityksen perusteluja otettiin mukaan siksi, että niissä esitetään muun muassa ehdotettavan lain tausta, tavoitteet ja mahdolliset vaikutukset. Hallituksen esitys on siis tärkeä asiakirja, jonka tehtävänä on tukea tulevaa lain tulkintaa.

Analysoitavaksi valittiin avioliittolain säännökset, koska tämä laki koskee monia. Lisäksi kyseiset pykälät olivat kyselyä laadittaessa vasta tulossa voimaan, joten oli kiinnostavaa tarkastella, ovatko säädöksen uudet kohdat vastaajien mielestä helppoja vai vaikeita ymmärtää.

Kyselyyn sisältyi luetunymmärtämistehtäviä, kysymyksiä lukijan taustasta ja säädösteksteihin liittyvistä tottumuksista sekä säädöstekstin ominaisuuksista. Lisäksi tehtävänä oli arvioida väittämiä säädöskielestä asteikolla 1–5.

Vastaajien välisiä eroja

Vastaajien erilaisista taustoista johtuu esimerkiksi se, että juristit olivat paremmin perehtyneitä avioliittolakiin ja kiinnostuneempia sen säännöksistä kuin ei-juristit. Pienen otoksen takia tämän aineiston perusteella ei kuitenkaan voi todeta, että lukijan kiinnostus ja perehtyneisyys olisivat yhteydessä siihen, valitseeko hän oikean vastauksen luetun ymmärtämisen testissä. Aiemmissa tutkimuksissa on kuitenkin todettu, että motivaatio ja aiheeseen samastuminen ovat tärkeitä ymmärrettävyyden osatekijöitä (Charzyńska 2015; Wiio 2000, s. 122–125).

Kyselyn vastauksista käy ilmi, että vaikka enemmistö juristeista ja ei-juristeista vastasi oikein luetun ymmärtämistä käsittelevässä tehtävässä, juristeilla oikeiden vastausten osuus oli suurempi (kahdessa tehtävässä juristien oikeiden vastausten osuus oli 84 % ja 88 %, ei-juristien vastaavasti 69 % ja 76 %). Lisäksi juristeilla oli yli kaksinkertainen todennäköisyys vastata oikein verrattuna ei-juristeihin.

Kyselyn tuloksista selviää myös, että mitä useammin ei-juristi luki säädöstekstejä, sitä ymmärrettävämmältä avioliittolain katkelma vaikutti hänestä. Juristeilla sen sijaan ei havaittu olevan yhteyttä säädösten lukemisen frekvenssin ja tekstin ymmärrettävyyden välillä.

Säädöstekstiä vaikeuttavat piirteet

Entä mikä vastaajien mielestä vaikeuttaa säädöksen ymmärtämistä? Vaikeiksi koettuja piirteitä olivat muun muassa pitkät virkkeet, sisäiset viittaukset sekä itse asian mutkikkuus. Esimerkiksi seuraava virke sisältää kaikki nämä piirteet:

Vaikeista termeistä ja fraaseista juristit mainitsivat esimerkkeinä ilmaukset raukeaminen, perintö, ositus ja tulla vireille. Ilmausta puoliso ja toinen puoliso pidettiin myös hankalana, sillä varsinkin jos molemmista osapuolista käytetään sanaa puoliso, on vaikea hahmottaa, kumpaa tarkoitetaan.

Useille vaikeiksi osoittautuivat myös lauseenvastikkeet, kuten omaisuuden ositusta toimitettaessa ja avioliiton purkauduttua:

Jälkimmäisen lauseenvastikkeen voisi vastaajan mielestä korjata käyttämällä sivulausetta ja perfektiä: sen jälkeen, kun [avioliitto] on purkautunut. Vastaajan mukaan: ”Tästä voi saada senkin käsityksen, että aina avioliiton purkauduttua kuoleman johdosta lahjana jne. saatu omaisuus olisi avio-oikeudesta vapaata.”

Ei-juristit kokivat termit ositus ja avio-oikeus sekä fraasin tulee vireille vaikeiksi ymmärtää. Erään vastaajan sanoin: ”Miten määritetään asian ’tulo vireille’? Olen itse eronnut, en silti tiedä.” Ei-juristit pitivät epäselvinä myös lain rakenteeseen liittyvää termiä momentti.

Vaikeiksi koettiin muun muassa pitkät virkkeet, sisäiset viittaukset sekä itse asian mutkikkuus.

Lisäksi säädös­tekstistä tekivät raskaamman sisäiset numero­viitteet ja lakia tarkoittava L-lyhenne, kuten näissä toimituksellisissa merkinnöissä: ”L:lla 484/2023 lisätty väliotsikko tulee voimaan 1.10.2023. 27 a § (23.3.2023/484)”. Tästä syystä ei-juristien mielestä ”lukeminen pysähtyy”. Lakikielessä ei myöskään käytetä pistettä järjestysluvun merkkinä, mikä oli yksi ymmärtämistä hankaloittava piirre monen vastaajan mielestä.

Toisaalta ymmärtämistä helpottivat kokemus säädöstekstien lukemisesta, allekkaiset luetelmat ja tuttu aihe. Esimerkki luetelmista ovat omaisuuden ositusta käsittelevässä pykälässä numeroidut kohdat 1 ja 2, jotka löytää helposti tekstistä.

Eroja säädösten lukemisen tottumuksissa

Kun säädösteksti on epäselvä, juristit käyttävät apunaan muiden lähteiden joukosta eniten hallituksen esityksiä. Enemmistö molemmista ryhmistä oli sitä mieltä, että hallituksen esitys helpottaa avioliittolain ymmärtämistä jonkin verran (yli 50 % kummastakin ryhmästä).

Vastaajat kehuivat sitä, että hallituksen esityksessä taustoitetaan ja havainnollistetaan aihetta esimerkkien ja selitysten avulla. Erään juristin sanoin: ”Pakottamisesta annetut esimerkit auttavat ymmärtämään, mitä lainsäätäjät on tarkoittanut pakottamisella, vaikka pakottaa-sana on ymmärrettävä itsessään­kin.” Lisäksi hallituksen esityksen kieltä pidettiin usein selkeämpänä kuin säädöksen kieltä, minkä vuoksi joidenkin vastaajien asenne lakitekstiä kohtaan muuttui myönteisemmäksi.

Juristien toiseksi eniten käyttämä lähde ovat oikeustieteelliset teokset ja artikkelit. Ei-juristit puolestaan hyödyntävät ensisijaisesti viranomaisten verkkosivuja ja seuraavaksi kysyvät apua perhe- tai kaveripiiriltä sekä lukevat hallituksen esityksiä. Mielenkiintoista on, että juristit lukevat saman säädöstekstin katkelman ruotsiksi useammin kuin ei-juristit.

Kyselyn tulokset ovat sopusoinnussa norjalaisen Klart lovspråk -tutkimuksen tulosten kanssa (Eriksen ym. 2016). Myös siinä selvitettiin, miten lainsoveltajat ja maallikot ymmärtävät säädöstekstejä ja millaisia eroja näiden ryhmien välillä on. Siitä samoin kuin omasta tutkimuksestamme ilmeni, että asiantuntija- ja maallikkoryhmät turvautuvat eri strategioihin lakitekstien ymmärtämispulmissa. Kaiken kaikkiaan kysely on osoittanut, että myös tässä aineistossa lukijan taustatietämyksellä on suuri rooli tekstin ymmärtämisessä.

Lue lisää

Maria Fremer, Salli Kankaanpää, Lieselott Nordman, Joanna Rydzewska-Siemiątkowska & Riitta Suominen: Säädöskielen ymmärtäminen (Valtioneuvoston kanslian tutkimus- ja selvitystoiminnan julkaisusarja 2024:16)(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)

Riitta Suominen: Säädöskielen käytettävyyttä tutkimassa – Laki niin kuin se luetaan (Kielikello 20.9.2024)

Miten lain lukija ymmärtää säädöstekstiä? (Kotimaisten kielten keskuksen verkkosivut 22.5.2024)(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)

Kirjallisuutta

Charzyńska, Edyta 2015: Text Topic Interest, Willingness to Read and the Level of Reading Comprehension Among Adults. The Role of Gender and Education Level. – The New Educational Review 2015. https://doi.org/10.15804/tner.2015.39.1.07(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)

Eriksen, Pia Farstad – Fjørtoft, Henning – Vatn, Gunhild Åm 2016: Hvor begripelige er egentlig lovtekster? En metode for å undersøke leseforståelse. – Fra myndig maktspråk til klar kommunikasjon. Rapport fra Nordisk klarspråkskonferanse Oslo 28.–29. mai 2015. https://doi.org/10.7146/ksn.v0i0.23920(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)

Mattila, Heikki E. S. 2017: Vertaileva oikeuslingvistiikka. Juridinen kielenkäyttö, lakimies­latina, kansainväliset oikeuskielet. Toinen, uudistettu painos. Helsinki: Alma Talent.

Smith, Reid – Snow, Pamela – Serry, Tanya – Hammond, Lorraine 2021: The role of background knowledge in reading comprehension. A critical review. – Reading Psychology 42. https://doi.org/10.1080/02702711.2021.1888348(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)

Wiio, Osmo A. 2000: Johdatus viestintään. Helsinki: Weilin + Göös.