Kysymys
Mistä ja milloin karanteeni-sana on tullut suomen kieleen?
Vastaus
Karanteenia eli eristämistä tarkoittava sana on samankaltainen monissa eri kielissä. Suomen kielessä karanteeni-sanaa on käytetty 1850-luvulta lähtien.
Sanan lähtökohtana on latinan lukusana quadraginta ’40’, myöhemmin quarranta. Latinaan pohjautuvat niin ikään samamerkityksiset italian quaranta ja ranskan quarante. Lukusanoista on siis molemmissa kielissä erikseen johdettu karanteenin nimitykset, italiassa quarantena ja ranskassa quarantaine. Näistä ranskan sana lienee vanhempi, tai ainakin siitä on kirjallisia tietoja jo 1100-luvulta.
Ranskasta sana on lainautunut ruotsiin ja sieltä edelleen suomeen. Ranska on todennäköinen lainanantajakieli, koska ranskan quarantaine on äänteellisesti lähempänä ruotsin karantän-sanaa ja suomen karanteeni-sanaa kuin vastaava italiankielinen ilmaus. Tapaus ei myöskään ole ainoa laatuaan, vaan suomeen on saatu ranskasta ruotsin välityksellä monia muitakin, etenkin sosiaaliseen elämään ja kulttuuriin liittyviä lainasanoja. Italialaislähtöiset ennen 1900-lukua saadut lainasanat liittyvät puolestaan usein talouselämään, pankkiin ja toki myös kulttuuriin, erityisesti musiikkiin.
Miten sitten lukusanasta on johduttu eristämiseen? Ensin ranskan quarantaine on tarkoittanut tiettyä 40 päivän ajanjaksoa, esimerkiksi paastonaikaa. Myöhemmin keskiajalla ilmausta alettiin käyttää kulkutauteihin ja etenkin mustaan surmaan eli ruttoon liittyvästä eristämisestä. Jos satamaan oli tulossa laiva, jolla epäiltiin ruttotartuntaa, alus joutui eristyksiin. Sanalla viitattiin niiden päivien lukumäärään, jonka laiva joutui odottamaan, ennen kuin se pääsi satamaan.
Lähteitä
Häkkinen, Kaisa 2004: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY.
Rey, Alain (toim.) 2016: Dictionnaire Historique de la Langue Française. Nouvelle édition. Paris: Dictionnaires Le Robert.