Yleiskielessä tehdäkseen-rakenne – A-infinitiivin eli 1. infinitiivin translatiivin muodostama rakenne – luonnehtii tyypillisesti lauseen pääverbin (seuraavissa menimme, tarvitsevat) ilmaiseman tilanteen tarkoitusta tai tavoitetta. Rakenne vastaa jotta-lausetta:

Menimme kurssille oppiaksemme italiaa. (’jotta opimme italiaa’)
Hiukset tarvitsevat vitamiineja voidakseen hyvin. ('jotta ne voivat hyvin’)

Tämän pääkäyttönsä mukaan tehdäkseen-rakennetta kutsutaan nimellä finaalinen lauseenvastike tai finaalirakenne. Siihen sisältyy usein myös voimisen tai mahdollisuuden merkitys:

Journalismi tarvitsee rohkeutta nostaakseen esiin myös epämiellyttävät asiat. (’jotta voi nostaa’)

Tehdäkseen-rakennetta käytetään lisäksi liiallisuutta tai riittävyyttä tarkoittavissa ilmauksissa, joihin sisältyy tarkoituksen merkitys: mihin tarkoitukseen jokin sopii tai ei sovi tai jotain on riittävästi tai liikaa. Mukana on yleensä sellaisia sanoja kuin tarpeeksi, sopivasti, riittävän, liian, liikaa tai astetta ilmaisevia sanoja kuten melko, aika, yllättävän:

Hän on liian nuori osatakseen yksin takaisin. (’jotta osaisi’)
Pennut ovat sopivan isoja päästäkseen uuteen kotiin.
Hän rakastaa teitä liikaa lähteäkseen kokonaan pois.
Hän on vielä melko nuori ollakseen eläkkeellä.
Vitsi on yllättävän hyvä ollakseen savolainen.

Tehdäkseen-muoto sisältyy myös moniin kivettyneisiin kommentoiviin sanontoihin, kuten (esimerkin) mainitakseni, (niin) sanoakseni, tietääkseni. Se esiintyy lisäksi ilmaustyypeissä tulee jos on tullakseen, ei ota syttyäkseen.

Pitää syödä jaksaakseen: rakenteen ja pääverbin tekijä

Tehdäkseen-muodossa on omistusliite (kuten edellä ollakseen, lähteäkseen), joka viittaa pääverbin tekijää tms. tarkoittavaan lauseenjäseneen (hän, pennut, vitsi). Välttämättömyyttä ilmaisevissa rakenteissa tuo jäsen on genetiivimuodossa (turistien, ohjelman):

Turistien täytyy lähteä maasta pelastaakseen henkensä.
Ohjelman tulee olla nopea ollakseen käyttökelpoinen.

Sen sijaan jos pääverbi-ilmaus on Minulla on aikaa -tyyppinen omistuslause, tehdäkseen-rakennetta ei yleensä voi käyttää:

?Minulla on vihdoin aikaa lukeakseni romaaneja. – Vrt. viittaussuhteiltaan selvä: Minulla on vihdoin aikaa, jotta voin lukea romaaneja. ~ Minulla on vihdoin aikaa lukea romaaneja.

Kuitenkin kun omistuslause ilmaisee välttämättömyyttä (predikaattiverbinä on täytyä, on oltava tms.), rakenne on mahdollinen:

Teillä täytyy olla ajoneuvo käytettävissänne päästäksenne perille.
Henkilökohtaisen kortin hankkiaksesi sinulla on oltava suomalainen henkilötunnus.

Tehdäkseen-rakenteen sisältävän lauseen pääverbi ei voi myöskään olla passiivissa (rehkitään):

Suomessa rehkitään kovasti saadakseen riittävän toimeentulon. → Suomessa rehkitään kovasti, jotta saataisiin riittävä toimeentulo ~ Suomessa rehkitään kovasti riittävän toimeentulon saamiseksi.

Sen sijaan yleistäviin 3. persoonan ilmauksiin tehdäkseen-rakenne sopii ainakin jos pääverbi ilmaisee välttämättömyyttä tai mahdollisuutta:

Miten kauas tien reunasta pitää mennä löytääkseen puhtaita kasveja?
Kirjassa on myös tehtäviä, joita voi tehdä päästäkseen eroon tunnelukoistaan.

Pakkanen lauhtui – kiristyäkseen taas illalla: olotilan dramaattinen muutos

Tehdäkseen-rakennetta käytetään myös merkityksessä, jossa tarkoitus tai tavoite on taka-alalla tai ei ole mukana ollenkaan. Sen sijaan korostuvat tilanteiden aikasuhde ja odotuksenvastainen muutos. Lauseessa on tekijää tms. tarkoittavana subjektina eloton asia tai esine. Myös tällainen yllätyksellisyyttä ilmaiseva tehdäkseen-rakenne on yleiskielen mukainen.

Aamun pakkanen lauhtui päivällä – kiristyäkseen taas illalla.
Peli alkoi taas takkuilujen jälkeen sujua – päättyäkseen jälleen kerran fiaskoon.
Tuloslaskennan ennusteissa puolueen paikkamäärä nousi välillä jopa 28 valtuutettuun  pudotakseen pian 23 paikan masennusrajalle.

Kyse on siis tilanteen enemmän tai vähemmän odottamattomasta uudelleen alkamisesta, päättymisestä tai jatkumisesta. Usein odotuksenvastaisuus esitetään dramatisoiden käyttämällä ajatusviivaa. Tyyliltään ilmaustyyppi poikkeaakin neutraalista.

Tavallista on, että rakenteeseen sisältyy myös korostava sana vain, joka ohjaa tulkitsemaan ilmauksen odotuksenvastaisuuden näkökulmasta eikä tehdäkseen-rakenteen perusmerkityksen mukaisesti:

”Terveellinen elämä”-vaiheeni ehti aina alkaa uudestaan ja uudestaan – vain päättyäkseen taas.
Valuutat ja korot heiluivat vain palatakseen lähtökuoppiin.

Jos ilmaukseen ei liity selvästi odotuksenvastaisuutta, tarkoituksen merkitys voi kohota häiritsevästi pintaan. Jos tulkinta ei ole selvä, kannattaa käyttää muita ilmaisutapoja:

Kesä tulee tunturiin jatkuakseen aina syyskuun puoliväliin.
→ Yksitulkintainen: Kesä tulee tunturiin ja jatkuu aina syyskuun puoliväliin.

”Menivät naimisiin erotakseen”: tarkoitus ja myöhemmyys kilpasilla

Tehdäkseen-rakennetta näkee käytettävän myöhempää aikaa ilmaisemassa myös niin, että lauseen tekijänä onkin ihminen, siis tarkoitushakuinen, tavoitteellinen toimija. Ihmistekijä aiheuttaa sen, että tulkinnassa korostuu tehdäkseen-rakenteen tavoitteellisuuden tai tarkoituksen merkitys. Tuloksena voi olla koomisiakin tulkintoja, kuten seuraavassa:

He menivät naimisiin vuonna 1956 erotakseen vuonna 1975.
→ Yksitulkintainen: He menivät naimisiin vuonna 1956 ja erosivat vuonna 1975.

Myöskään seuraavankaltaiset odotuksenvastaisen tuntemuksen ilmaukset eivät ole yksitulkintaisia. Rakenteeseen sisältyvä tarkoituksen merkitys ja myöhemmän tapahtuma-ajan merkitys kilpailevat rinnan:

 Sijoittajat odottavat vesi kielellä suuria päätöksiä yhteisvaluutta-alueen päättäjiltä pettyäkseen kerta toisensa jälkeen.
→Yksitulkintainen: Sijoittajat odottavat vesi kielellä suuria päätöksiä yhteisvaluutta-alueen päättäjiltä mutta pettyvät kerta toisensa jälkeen.

Myöhemmän tapahtuma-ajan merkitys voi kuitenkin kirkastua etenkin silloin, jos lauseessa esitetään tekijän siirtyvän tarkoituksellisesti paikasta tai olotilasta toiseen ja kyse on voimisesta tai mahdollisuudesta:

Muutamat pidemmän reitin valinneet patikoijat pysähtyivät levähtämään laavulle jatkaakseen taas hetken päästä matkaansa. (’voidakseen jatkaa’)

Myös kun tehdäkseen-rakennetta edeltää sana vain, voi tarkoituksen merkitys joskus sumeta ja myöhemmän tapahtuma-ajan ja mahdollisesti yllätyksenkin merkitys kohota päällimmäiseksi:

Hän on vetäytynyt julkisuudesta useamman kerran – vain palatakseen aina uudelleen.

Mitä aktiivisempana pääverbin tekijä kuitenkin esitetään, sitä selvemmin tarkoituksen merkitys on pinnalla (seuraavassa ei ole myöskään kyse mahdollisuudesta):

He saapuivat Suomeen keskiviikkona vain palatakseen Ruotsiin perjantaina.
→ Yksitulkintainen: He saapuivat Suomeen keskiviikkona mutta palasivat Ruotsiin perjantaina.

Juoksin pysäkille vain todetakseni bussin jo menneen: odotuksenvastainen havainto

Siirtymän ja odotuksenvastaisen tapahtuman ilmaus voi olla yksiselitteinen, jos tehdäkseen-rakenne esittää tilanteen esimerkiksi havaintona tai tuntemuksena.  Myöhemmän ajankohdan tulkinta on selvä varsinkin silloin, jos ilmauksessa on mukana sana vain:

Olen monta kertaa juossut bussipysäkille vain huomatakseni kuljettajan sulkevan oven nenäni edessä ja jatkavan matkaansa. (’olen juossut bussipysäkille, mutta olenkin huomannut – –’)

Harvey matkustaa tyttärensä häihin vain kuullakseen, ettei häntä kaivata edes hääseremoniassa. (elokuvan juonen selostusta; ’– – mutta saakin kuulla, ettei – –’)

Tällaisissa ilmauksissa esitetään kaksi tapahtumaa ikään kuin toisiinsa sulautettuna. Vaihtoehtoisesti kokonaisuuden voi esittää mutta-rinnastuksena: olen juossut bussiin, mutta olenkin huomannut… Ilmaustyyppi on tunnesävytteinen.

Kielenhuollon kantoja

Tehdäkseen-rakenteen erilaiset myöhempää tapahtuma-aikaa ilmaisevat käytöt ovat alkaneet yleistyä teksteissä 1800-luvun loppupuolella, kuten Pentti Leino (2005) on osoittanut. Ilmiöstä on myös käytetty nimitystä ”temporaalirakenteen futuuri” (Vesikansa 1974).

Kielenhuollossa ei rakennetta ole tästä näkökulmasta huomioitu kovinkaan varhain. Vasta Saarimaan Kielenoppaan uusitussa painoksessa (Paavo Pulkkisen lisäämänä 1967) mainitaan ilmaustyypissä olevan ”paperin makua” ja ”koomisuuden vaaraakin” (s. 194). Terho Itkosen Kielioppaassa käytön sanotaan olevan ”puhtaasti kirjallista” ja kehotetaan käyttämään toisenlaisia ilmaisutapoja, koska kyseessä ei ole tarkoituksen ilmaiseminen. Myös Aarni Penttilä huomauttaa Suomen kieliopissaan (1963), että ”finaalisuuden unohtavaa käyttöä on helposti uhkaamassa epäselvyys” (s. 640).

He menivät naimisiin erotakseen -tyyppiset tapaukset osoittavat, että epäselvyys, monitulkintaisuus ja koomisuuden vaara ovat aiheellisia varoituksia edelleenkin. Silti merkitykseltään selvinä ja yleiskielisinä voidaan edellä esitellyistä tapauksista pitää vastakkain asettelevia ilmaustyyppejä: Lauseen Pakkanen lauhtui – kiristyäkseen taas illalla tyyppisissä tapauksissa puhe on elottoman tekijän odotuksenvastaisesta muutoksesta. Lauseiden Hän on vetäytynyt julkisuudesta useamman kerran – vain palatakseen aina uudelleen tai Juoksin pysäkille vain todetakseni bussin jo menneen kaltaiset tapaukset ovat siirtymän tai olotilan muutoksen ilmauksia, joissa erityisesti sana vain ohjaa tulkitsemaan ilmauksen myöhemmän tapahtuma-ajan eikä tavoitteen merkityksessä. Näissä vastakkain asettelevissa ilmaustyypeissä tapahtumaa tavallaan dramatisoidaan.

Aivan yksiselitteistä sääntöä ilmiöstä ei voi esittää. Tehdäkseen-rakenteen tavallisimman eli peruskäytön takia tarkoitus kuitenkin kohoaa ilmauksen tulkinnassa usein ensisijaiseksi. Siksi kannattaa aina pitää mielessä, että kun on vähänkään epävarma rakenteen mahdollisesta monitulkintaisuudesta, on suotavaa käyttää toisenlaista ilmaisutapaa.

Kirjallisuutta:

Kielitoimiston kielioppiopas 2015. Toim. Riitta Korhonen ja Sari Maamies. Kotimaisten kielten keskuksen julkaisuja 175. Kotimaisten kielen keskus, Helsinki.

Leino, Pentti 2005: Kun tarkoitus häviää: finaalisesta infinitiivistä temporaaliseksi. – Elävä kielioppi: suomen infiniittisten rakenteiden dynamiikkaa. Toim. Ilona Herlin ja Laura Visapää. SKS, Helsinki. S. 194–230.

Penttilä, Aarni 1963: Suomen kielioppi. 2., tarkistettu painos. WSOY, Helsinki.

Saarimaa, E. A. 1967: Kielenopas. Tarkistanut Paavo Pulkkinen. 7. painos. WSOY, Helsinki.

Vesikansa, Jouko 1974: Temporaalirakenteen futuuri. – Virittäjä 78, s. 271–276.