infinitiivit
Rengin pitää karkaamahan
nesessiivirakenteen vaihtelua vanhassa kirjasuomessa
Elina Heikkilä
Nykysuomalaisen korvaan verbirakenne pitää tekemän kuulostaa perin juhlavalta ja vanhanaikaiselta. Sen sijaan käytämme mieluummin rakennetta pitää tehdä. Vanhassa kirjasuomessa on ollut vielä kolmaskin vaihtoehto: pitää tekemään.
Oikeinkirjoitus ja kielioppi
Meni naimisiin erotakseen
yksi- ja kaksitulkintaisia tehdäkseen-rakenteita
Riitta Korhonen
Lauseet ”Menimme teatteriin rentoutuaksemme” ja ”Menimme naimisiin erotaksemme myöhemmin” ovat rakenteeltaan samanlaiset mutta vain ensimmäinen on merkitykseltään yksitulkintainen. – Mikä on siis vikana toisessa?
Rakenteet
Näin ollen
Merja Karjalainen
Kirjoitetussa kielessä on rakenteita, jotka ovat ominaisia erityisesti asiateksteille. Kirjoittaja saattaa käyttää näitä rakenteita korostaakseen asiansa tärkeyttä tai omaa asiantuntijuuttaan. Yksi tällainen asiateksteissä tavallinen rakenne on sanaliitto näin ollen.
Rakenteet
Asiaa koskien, toimenpiteitä edellyttäen
Annastiina Viertiö
Häntä heiluen, pää keikkuen -tyyppisiin rakenteisiin sisältyvää en-loppuista verbimuotoa kutsutaan toisen infinitiivin instruktiiviksi. Se on …
Oikeinkirjoitus ja kielioppi
Aletaanko tehdä vai tekemään?
Sari Maamies, Sakari Närvänen
Kysymys: Pyytäisin näkemystänne kieleemme ”pesiytyneestä” ilmaisusta alkaa kirjoittamaan. Onko se liukumassa hyväksyttäväksi ilmaisuksi? Sakari Närvänen …
Kysyttyä
Kolmannen infinitiivin illatiivin nykyisestä poikkeavaa käyttöä 1600- ja 1700-luvun suomessa
Pirkko Forsman Svensson
Kielenkäytön oppaiden infinitiivikatsauksia silmäillessään havaitsee pian, että ennen kaikkea toinen infinitiivi on aiheuttanut pulmia kielenkäyttäjille. …
Artikkeli
”Mahdollisuus käyttää hyväksi”. Kevennystä ja selvennystäkin muutamiin rakenteisiin
Terho Itkonen
Ruotsista käännetyssä sanomalehden yliössä tuli lukijaa vastaan taannoin seuraava lause: 1) Tähdennän mahdollisuutta käyttää hyväksi …
Artikkeli
Infinitiivin objektin muodosta
Osmo Ikola
Objektisäännöt kuuluvat suomen kieliopin hankalimpiin asioihin. Ensinnäkin on ratkaistava, tuleeko objektin olla akkusatiivissa (”kokonaisobjekti”) vai partitiivissa (”osaobjekti”). Toiseksi: jos käytetään yksiköllistä akkusatiiviobjektia, on ratkaistava, valitaanko päätteellinen (genetiivin kaltainen) vai päätteetön (nominatiivin kaltainen) muoto. Jälkimmäiseen ongelmaan esittää kielilautakunnan puheenjohtaja entistä väljempää sääntöä.
Artikkeli