Kansalaisten pitäisi pystyä ymmärtämään lain keskeinen sisältö. Kuva: Sakari Alasuutari. Vastavalo.
Osana laajempaa säädöskielen tutkimusta selvitin, miten juristit, päätösvalmistelijat ja maallikot lukevat lakitekstiä ja mitkä tekstipiirteet vaikeuttavat tai helpottavat lukemista. Eri lukijaryhmien kykyä tulkita lakitekstiä selvitettiin myös verkkokyselyllä, josta kirjoittaa Joanna Rydzewska-Siemiątkowska (linkki tämän kirjoituksen lopussa).
Lähestyin lukemista koehenkilöiden ääneenajattelun eli protokolla-analyysin avulla. Siinä joukolle henkilöitä järjestettiin kullekin oma koetilanne, jossa kukin luki kolme säädöstekstiä ja sanallisti lukutapahtumansa. Koehenkilöinä oli kolme juristia (J), kolme päätösvalmistelijaa (P) ja neljä maallikkoa (M). Määrä on riittävä, kun joukko edustaa käyttäjiä hyvin. Ääneenajattelut tallennettiin, litteroitiin ja analysoitiin.
Tutkimusta varten pyysin Twitterissä 64:ltä oikeustieteen asiantuntijalta ehdotuksia käytettävyystestaukseen sopivista laeista. Ehdotuksia tuli paljon, ja niitä seulottiin sen perusteella, miten laajasti ehdotetut lait koskettavat kansalaisia ja miten ne edustavat säädöskieltä. Koeteksteiksi valittiin otteet tuloverolaista, työaikalaista ja perintökaaresta.
Tuloverolaki: § 46 Luovutusvoiton laskeminen (Finlex)(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Työaikalaki: § 16 Lisä- ja ylityö (Finlex)(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Perintökaari: Luku 7. Lakiosasta (Finlex)(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Lukemista helpottavat ja vaikeuttavat tekstipiirteet
Lukiessaan koehenkilöt kommentoivat yksityiskohtaisesti tekstipiirteitä, jotka liittyivät sanoman selkeyteen, tekstin rakenteeseen, sanastoon, virkerakenteeseen ja silmäiltävyyteen.
Esitysjärjestys: pääperiaate alkuun
Laeissa näyttää toimivan parhaiten sama ratkaisu kuin muissakin asiateksteissä: keskeinen periaate tulisi esittää lyhyesti tutuin sanoin heti alussa. Koetekstit noudattivat ohjetta vaihtelevasti. Esimerkiksi perintökaaressa pääperiaate on kiteytetty tavalla, jota koehenkilöt pitivät selkeänä: perinnön saavat rintaperilliset, ja kukin saa yhtä suuren osan perinnöstä.
Vaikeuksia sen sijaan tuli lakiosaa käsittelevässä luvussa, vaikka siinäkin on ilmaistu pääperiaate: lakiosa on puolet perintöosasta. Päälause ja periaate on kuitenkin katkaistu pitkällä kahdeksan sanan määritejonolla: ”Lakiosa on puolet 1 momentissa mainitulle perilliselle lakimääräisen perimisjärjestyksen mukaan tulevan perintöosan arvosta”.
Ei meinaa päästä kärryille ollenkaan [lakiosasta]. (M)
Keitä asia koskee?
Koehenkilöiden oli vaikea hahmottaa, keitä säädöksien eri kohdat koskevat. Pulma ilmeni esimerkiksi tuloverolain jaksossa, jossa käsiteltiin sekä yksityishenkilöitä että yrittäjiä. Erityisen hankala oli muotoilu ”muun verovelvollisen kuin yhteisön tai avoimen yhtiön taikka kommandiittiyhtiön saama”, jossa koehenkilöille jäi epäselväksi, koskeeko jatko yksityistä ihmistä vai yhtiöitä. Sama ongelma tuli esiin työaikalaissa, kun yli- ja lisätyötä kuljetettiin kehämäisesti rinnakkain: ”Lisätyötä on säännöllisen työajan lisäksi tehty työ, joka ei ole ylityötä.”
Viittaukset hidastavat, ehtolauseet ärsyttävät
Viittaukset lisäävät kuormitusta ja katkaisevat lukemisen. Koehenkilöt toivoivat, että ydin avattaisiin jo viittauskohdassa.
Sitten tämä on tietenkin aina hankala, kun täällä sanotaan, että ”joka ylittää 7 pykälän mukaisen säännöllisen enimmäistyöajan”, jolloin pitää sitten lähteä etsimään. Nyt luetaan 16 pykälää, niin sitten pitää lähteä etsimään seitsemän pykälää ja lukea sitä tässä yhtaikaa rinnakkain. Sitten tulee vielä 12 pykälä, joka sekin pitää etsiä. (J)
Jos lukija ei tarkista pykälää, tulkintaan jää aukko. Jos taas tarkistaa esimerkiksi ”3 §:n 3 momentissa tarkoitetun omaisuuden”, lyhytkestoisesta työmuistista katoaa helposti yhteys lähtötekstiin.
Ehtolauseet ”jollei vastasyitä ole” tai ”jollei asianhaaroista muuta johdu” herättivät ärtymystä, sillä useimmat koehenkilöt eivät kokemuksensa pohjalta tunnistaneet, mitä vastasyyt ja asianhaarat voisivat olla.
Termit, yhdyssanat, merkityserot
Monet substanssitermit koettiin vaikeiksi, esimerkiksi tuloverolain luovutus, ositus, saanto, hankintameno, yhtiömies, kommandiittiyhtiö ja avoin yhtiö. Termejä ei käyttöyhteydessään avata.
Usein termit esiintyvät myös yhdyssanan osana tai kahdesta termistä on muodostettu uusi yhdyssana, jolloin tulkinnan vaikeudet kertautuvat.
Tällä lukemisella en todella ymmärrä tätä: ”hankintameno lasketaan ositussaantoa edeltävästä saannosta”. (M)
Koehenkilöt eivät puhuneet vain yleisesti ”vaikeista sanoista” vaan yksilöivät ongelmakohdat, mikä helpottaa tekstin selventämistä. Hämmennystä herätti esimerkiksi sanojen luovutus ja tehoton käyttö.
Minkähän takia puhutaan luovutushinnasta eikä myyntihinnasta? Mitäs muuta luovutus voi olla kuin myynti, jos siinä on hinta. (M)
Mikä on tehoton? Tiedän et mitättömyys on eri asia. Aloin päässäni miettiä, mikä oli mitättömyyden ja tehottomuuden ero. En muista, mikä se oli. (J)
Sanat saattavat olla yleiskielestä tuttuja, mutta niiden merkitys erikoiskielessä tuntuu vieraalta, kun yhteydestä ei voi päätellä merkitysten päällekkäisyyttä ja eroa.
Kiinnostava pulma oli myös työ-sanan toisto, joka häiritsi työaikalaissa lähes kaikkia koehenkilöitä. Toistosta voi olla myös haittaa, vaikka usein sillä nimenomaan koetetaan selventää tekstiä.
Hirveesti peräkkäisiä työ-sanoja: viikkotyö, lisätyö, työvuoroluettelo... (M)
Tutun työ-sanan käyttäminen monessa eri merkityksessä teki tästä todella vaikeaa luettavaa. (J)
Koehenkilöiden kommentit puoltavat sitä terminmuotoilun periaatetta, että nimityksissä olisi otettava huomioon se, miten termi erottuu muista kirjoitus- ja äänneasultaan. Toisiaan muistuttavat ja lähisukuiset mutta erimerkityksiset termit sekoittuvat keskenään; työ-sanojen lisäksi mainittiin esimerkiksi eloonjäänyt puoliso, kuolleen puolison perilliset, perittävä ja perillinen.
Koehenkilöt kiinnittivät huomiota myös siihen, että lakien, pykälien ja momenttien nimitykset vaativat ennakkotietoa, jota maallikoilla ei aina ole.
Toisaalta puhutaan perintökaaresta. No, sen nyt tietää, mitä se tarkoittaa, mutta jos ei tietäisi niin se, että osaa etsiä jostain lakiteksteistä, että pitäisi löytää perintökaari nimenomaan, jotta voin löytää perintöoikeudesta asiaa. En tiedä, sanoisiko perintökaari mitään. (P)
Lauseet ja virkkeet
Lakitekstien virkkeitä pidettiin liian pitkinä. Otteissa oli yli 50 sanan virkkeitä ja useita 30–40 sanan virkkeitä.
Tämä kahdeksas pykälä on kyllä aivan jäätävä. Siis täällä on… Montakos pilkkua? Täällä on 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9 pilkkua yhdessä virkkeessä. Huh, hengästyy. (M)
Pahimmillaan virke koostui seitsemästä lauseesta, niin että päälausetta edelsi neljä sivulausetta. Pääajatus tuli vasta monipolvisten sivulauseiden jälkeen.
Lausejärjestys on ihan ihmeellinen. Kaikkein helpointa tietenkin olisi, että olisi yksi päälause ja yksi sivulause. Täällä on melkein enemmän sääntö kuin poikkeus, että aloitetaan sivulauseella: ”Sen estämättä mitä ensimmäisessä momentissa säädetään”. (M)
Myös kiilalauseet häiritsivät ajatuksenkulkua ja pakottivat edestakaiseen lukemiseen esimerkiksi perintökaaressa: ”Sellainen perillisen saama omaisuus, joka on otettava lukuun perintöosaa määrättäessä, luetaan hänen lakiosansa vähennykseksi.”
Nämä on niin pitkiä… nämä lauseet. Sitten näissä on kauheesti kiilalauseita. Jos tämä olisi kirjoitettu edes niin, että päälause ja sivulause. (J)
Lainkirjoittajan oppaassa todetaan, että lakikielen tulee olla virkerakenteeltaan yksinkertaista ja virkkeessä tulisi olla korkeintaan kolme lausetta. Tämä lausemäärä ylittyi koeteksteissä selvästi.
Silmäiltävyys
Kaikissa koeteksteissä koehenkilöt nostivat ongelmaksi erottelun ja löydettävyyden. Heidän mielestään silmäiltävyyttä, hakua ja nopeaa lukemista tehostaisivat ensisijaisesti otsikot.
Miksei pykäliä ole otsikoitu? Auttaisi todella. (M)
Saisi olla ehkä alaotsikko, yksikin voisi tehdä selkeämmän, varsinkin jos jotain tiettyä kohtaa haluaa etsiä. (M)
Käyttäjän ääni kuuluviin
Käytettävyys ymmärretään tekstin ominaisuudeksi, joka vaikuttaa siihen, miten tehokkaasti ja sujuvasti lukijat saavuttavat tekstin avulla tavoitteensa. Käytettävyyden mittareita ovat ymmärrettävyys, lukuaika ja miellyttävyys. Ymmärtämistä mitattiin tutkimuksessa ääneenajattelun lisäksi yksinkertaisella sisältöä koskevalla kysymyksellä. Lukuaikaa ja lukukokemusta arvioitiin ääneenajattelun ja havainnoinnin avulla.
Ymmärtäminen
Koehenkilöt lukivat kolme säädösotetta ja vastasivat niiden perusteella kysymyksiin myyntivoitosta, yli- ja lisätyöstä sekä perinnön lakiosasta. Koehenkilöiden 30 vastauksesta alle puolet (14) oli oikein, 8 väärin, ja 8 ei osannut vastata (taulukko 1).
| Ratkaisu | Lukumäärä |
| Oikea | 14 |
| Väärä | 7 |
| Epätäydellinen | 1 |
| Ei osaa sanoa | 8 |
| Yhteensä | 30 |
Taulukko 1. Koehenkilöiden vastaukset säädöstekstejä koskeviin kysymyksiin.
Ryhmittäin oikeat vastaukset jakaantuivat seuraavasti: juristeista 7/9, päätösvalmistelijoista 3/9, maallikoista 4/12 (taulukko 2).
| Ratkaisu | Juristit | Päätösvalmistelijat | Maallikot |
| Oikein | 7 | 3 | 4 |
| Väärin | 2 | 6 | 8 |
| Yhteensä | 9 | 9 | 12 |
Taulukko 2. Koehenkilöiden oikeat ja väärät vastaukset yhteensä ryhmittäin.
Oikeita vastauksia oli odotetusti eniten juristeilla. Kokonaisuutena oikeiden vastauksien määrää voi kuitenkin pitää vähäisenä, sillä yli puolet koehenkilöistä oli tottuneita lakitekstien käyttäjiä.
Vastausten ääripäissä olivat aiheeseen erikoistuneen juristin malliratkaisu ja maallikoiden tuskastuneet kommentit, mutta kaikkien koehenkilöiden vastauksissa oli paljon epävarmuutta.
Varsinkin juristit rakensivat ymmärrystä luomalla kuvitteellisia tilanteita, joissa lakia sovelletaan.
Leikitään, että saan avioerossa asunnon, jonka ex-kumppanini on ostanut. Niin sitten ex-kumppanin ostovuosi ja ositussaannon ajankohta määrittää sen, mikä on omistusaika, johon edellä mainittuja prosenttiosuuksia sovelletaan. (J)
Toiminta havainnollistaa sitä, miten lukija pyrkii itse esimerkittämään abstraktia tekstiä, jos asiaa ei tekstissä konkretisoida. Ei-asiantuntijan on vaikeampaa löytää kosketuspintaa todellisuudesta.
Lukunopeus ja lukemiskerrat
Koehenkilöiden lukutavat erosivat toisistaan. Yleensä lukija pyrki poimimaan tekstiotteesta keskeisen periaatteen. Juristit ja ne maallikot, jotka tiesivät ennalta tai tunnistivat tekstistä pääperiaatteen, etenivät pykälittäin poissulkevasti. He kommentoivat kohta kohdalta, muuttiko luettu pääperiaatteen perusteella pääteltyä vastausta.
Olin kauhean varma omasta vastauksesta alussa. Kun sitten rupeaa lukemaan tällaista pitkää pykälää, niin tulee, että pitääkö nämä ottaa tässä sittenkin huomioon. (J)
Lakitekstin lukuaikaa ei ole mielekästä mitata, koska vaativaa tekstiä luetaan yleensä useita kertoja ja olennaista on lukijan kokema kyllääntymispiste. Ydinsisällön ymmärtämiseen lukukertoja tarvittiin joka tapauksessa useita. Koehenkilöt kävivät tekstiä läpi edestakaisin, palasivat vaikeisiin kohtiin ja koettivat purkaa niitä yhä uudestaan. Palaileva siksak-lukeminen oli hidasta ja kuormittavaa.
Pitäisi lukea moneen otteeseen eikä silti aukea. (M)
Lukukokemus
Koehenkilöiden lukukokemusta voi luonnehtia raskaaksi.
No jopas on tekstiä. (M)
Hirveen raskasta luettavaa. (P)
Kyllä tämä on vaikeaa. (J)
Pitkät ja polveilevat virkkeet rasittivat työmuistia, ja oudot termit murensivat lukijan hallinnantunnetta. Maallikot syyttivät ymmärtämisen vaikeudesta paitsi tekstiä myös itseään. Lukija alkaa helposti epäillä omia kykyjään, vaikka syy olisi kryptisessä kielenkäytössä. Osasta lukeminen tuntui ylivoimaiselta, eivätkä päätelmät olleet oikeusjärjestelmän kannalta suotuisia.
Olen ymmärtänyt, että ihan tavallistenkin ihmisten pitäisi nämä ymmärtää. Niin eihän näitä ymmärrä kuin lakimies. (M)
Lakihan periaatteessa yrittää saada meidät kansalaiset tasa-arvoiseksi lain edessä, mutta eihän se toteudu koskaan. (M)
Tutkimuksissa on havaittu, että tekstin kanssa ponnistelu synnyttää kielteisiä asenteita itse asiaa kohtaan. Tämä asennevaikutus oli havaittavissa jo näissäkin koetilanteissa: kun teksti tuskastutti, oikeusjärjestelmää arvioitiin kielteisesti.
Laki koskee meitä kaikkia
Kansalaisen pitäisi ymmärtää lain keskeinen sisältö. Kuitenkaan edes koulutettu lukija ei selviä lakitekstistä ongelmitta. Käytettävyystesteillä olisi mahdollista ennakoida, yksilöidä ja ratkaista tekstin ongelmia.
Lainvalmisteluun sisältyy jo nyt laaja vaikutusarviointi, jonka tarkoitus on parantaa lain laatua ja lisätä sen hyväksyttävyyttä. Käytettävyyden testaus olisi syytä liittää osaksi tätä arviointia.
Lue lisää
Maria Fremer, Salli Kankaanpää, Lieselott Nordman, Joanna Rydzewska-Siemiątkowska & Riitta Suominen: Säädöskielen ymmärtäminen (Valtioneuvoston tutkimus- ja selvitystoiminnan julkaisusarja 2024:16)(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Joanna Rydzewska-Siemiątkowska: Miten eritaustaiset lukijat ymmärtävät lakitekstiä? (Kielikello 20.9.2024)
Lainkirjoittajan opas (Finlex)(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)