Daalia eli joriini eli syyshehku. Kuva: Riikka Tervonen, Kotus.
Loppukesän ja syksyn kukkaistutuksissa komeilevat daaliat. Tarhadaalioihin (Dahlia pinnata) kuuluu tuhansia lajikkeita yksinkertaisista kerrottuihin, yksivärisistä monivärisiin. Daalian mykerökukinto on suurehko ja näyttävä, ja korkeimmat lajikkeet voivat kasvaa puolitoistametrisiksi.
Daaliat olivat tuttuja jo isoäitien puutarhoissa. Entisaikoina kukka tunnettiin nimellä georgiini (ruots. georgine), joka kansan suussa muuntui usein muotoon joriini. Elias Lönnrotin suomalais-ruotsalaisessa sanakirjassa vuodelta 1874 mainitaan joriini-sanan variantit jeorkiina ja jorkiina. Lisäksi kukalla on vähemmän tunnettu suomenkielinen kutsumanimi syyshehku.
Dahlin mukulat, Georgin kukat
Nimet daalia ja georgiini (joriini) on kumpikin annettu 1700-luvun jälkipuoliskolla vaikuttaneiden kasvitieteilijöiden mukaan. Daalia viittaa ruotsalaiseen Anders Dahliin. Georgiini taas perustuu kasvisuvun rinnakkaisnimeen Georgia saksalais-venäläisen Johann Gottlieb Georgin mukaan.
Kerrotaan, että Dahl oli kiinnostunut kukintojen sijaan tämän meksikolaisperäisen kasvisuvun juurimukuloista ja oli suunnitellut niistä korvaajaa perunoille. Villien daalioiden mukuloita oli todella käytetty Meksikossa ruokakasvina, mutta kitkerän makunsa takia ne eivät saavuttaneet Euroopassa suosiota.
Georgi puolestaan oli kiinnostunut nimenomaan kukista, ja hänen seuraajiensa aikomuksena oli erottaa ruoka- ja koristedaaliat omiksi lajeikseen. Kävi kuitenkin niin, että joissakin maissa kasvisuvun nimenä käyttöön jäi daalia, toisissa (kuten Saksassa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa) taas georgiini.
Varsinaisesti daalioiden suosio koristekasvina alkoi 1800-luvulla saksalaisen Alexander von Humboldtin tuotua Eurooppaan uusia daaliakantoja. Vuosisadan puolenvälin jälkeiseltä ajalta kasvista on mainintoja suomalaisessa kirjallisuudessakin. Zacharias Topelius kirjoittaa teoksessaan Luonnon-kirja ala-alkeiskouluin tarpeeksi (1860; suom. Johan Bäckwall): ”Puutarhan-hoitaja on luvannut hänelle kaksi kauniinta sipulikasvua: hyacinthin ja sen ison monivärisen dahlian eli georginin.”
Trekoosmestarin joriini
Suomen murteissa joriini-sana eri asuineen tunnetaan etupäässä lounais-, hämäläis-, kaakkois- ja savolaismurteiden alueella. Sanan levikkiin voi vaikuttaa sekin, etteivät daaliat ole välttämättä ehtineet kukkaan pohjoisen Suomen kasvukauden aikana, joten niitä ei siellä ole kasvatettukaan. Joriin on talven kelris (= kellarissa) ja suven kukosta (= kukoistaa) ulkon, kerrotaan Raumalla. Piti hätistääkseni kukkoo pois jorriinipenkistä, mutta se hyväkäs rupes nih harjastelleen että minä menih huaneeseen, muistelee pälkäneläinen uhkaavasti käyttäytynyttä kukkoa.
Suoniemellä tunnetaan sananparsi: Kuhaj jonkip päin on kellellänsäk ku trekoosmestarij (= puutarhamestarin; ruots. trädgårdsmästare) joriini. Joskus daalian juurimukuloihin on verrattu harottavia varpaita tai vaikkapa jonossa seisovien kantapäitä, kuten Kaavilla: Kantapiät levijää jonossa seistessä kun joriinin juuret.
Ihmeen kaunis jöreeni
Kuten lainasanoilla yleisesti on joriinillakin murteissa eri asuja. Sauvossa puhutaan joriinasta: Mul ol kerranki kakskymmentviis isso jorìna. Savitaipaleella ihastellaan jöreeniä: Lintal o nii ihmee kaunis, punase ja valkose kirjava jöreeni. Pienellä alueella Savon seudulla tunnetaan jorkiini, paikoin kaakkoismurteissa jörkeeni tai jörteeni ja eri puolilla maata myös jöriini.
Murteellinen kasvinnimi jeraani eri asuineen saattaa sekin liittyä joriiniin. Kansankielessä tosin on tavallista, että eläin- ja kasvilajien nimien merkitysten rajat eivät ole tieteentarkat. Kasvinnimi jeraani voi viitata milloin daaliaan, milloin pelargoniin tai johonkin muuhun koristekasviin. Kyllä tuolla jerraanilla ja viikuksellakin jokin vaiva on, Virroilla harmitellaan. Jeraamiki oĺ äilel (= äidillä), muistelee padasjokelainen. Siikajoella taas on tunnettu jörani-niminen kukka.
Lähteitä ja kirjallisuutta
Suomen murteiden sanakirja(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Suomen etymologinen sanakirja(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Aapala, Kirsti 2021: Palsameista anopinkieliin – huonekasvien nimien kertomaa (Kielikello 3/2021)
Alanko, Pentti – Kahila, Pirkko 1992: Palavarakkaus ja särkynytsydän sekä muut perinteiset koristekasvit. Helsinki: Tammi.
Koukkunen, Kalevi 1990: Atomi ja missi – Vierassanojen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY.
Ljunqvist, Kerstin 2007: Nyttans växter. Värnamo: Kulturföreningen Calluna.