Toimintakertomukset ovat yksi monista kuntien teksteistä. Niissä virasto tai muu yksikkö esittelee vuoden toimintaansa ja nostaa esiin kertomisen arvoisiksi katsomiaan asioita. Virasto voi valita puheenaiheensa melko vapaasti – toimintakertomuksia eivät lait tai ohjeet juuri säätele.

Mistä toimintakertomuksissa sitten puhutaan? Tarkastelen seuraavassa, miten puheenaiheet ovat vaihdelleet Oulun kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimintakertomuksissa yhdeksänkymmenen vuoden aikana. Analysoitavanani ovat toimintakertomukset vuosilta 1916, 1956, 1996 ja 2006. Tarkastelen puheenaiheita analysoimalla tekstien teemoja; teema löytyy yleensä lauseen alusta, ennen persoonassa taipuvaa verbiä eli predikaattia.

Ihmisistä määriin

Teemojen muuttumista voi kuvata kielitieteilijä Johns Lyonsin (1977) kolmijaolla. Lyons on jakanut ilmaisut olemuksen ja abstraktiotason mukaan niin, että ensimmäisen asteen tarkoitteita ovat fyysiset oliot, kuten ihmiset, eläimet ja esineet. Toisen asteen tarkoitteita ovat tapahtumat, prosessit ja asiaintilat. Kolmannen asteen tarkoitteet ovat tiloja, suhteita, asenteita, odotuksia ja arvioita. Vaikka aineistoni on liian suppea varsinaisen tilastollisen analyysin tekemiseksi, näkyy toimintakertomusten puheenaiheissa selvä muutos konkreettisesta abstraktiin.

Ennen puhuttiin lapsista

Vuoden 1916 teksteissä puheenaiheista valtaosa on melko konkreettisia. Silloin puhuttiin esimerkiksi viraston hoidossa olevista lapsista: puhetta oli köyhäinhoidon haltuun joutuneista lapsista, Oulun kaupungin köyhistä ja orvoista lapsista, maaseuduille sijoitetuista lapsista ja huoltajista, kuten hyvistä kodeista. Näitä hiukan abstraktimpia ovat viittaukset erilaisiin viraston toimintoihin, kuten tarkastajan toimiin ja tarkastusmatkoihin maaseudulla. Abstrakteja, esimerkiksi asenteita tai tiloja kuvaavia ilmauksia on teemoina vain satunnaisesti: epäilemätön tosiasia ja edeltäjäni monivuotinen runsas kokemus ja tuntemus tällä alalla.

Vuoden 1956 toimintakertomus on vielä konkreettisempi. Siinä puheenaiheista yli puolet viittaa konkreettisiin, fyysisiin olioihin, ja usein puhutaan juuri lapsista. Teemoina on vaikkapa osaston täysihuoltoon ottamat lapset, maalle sijoitetut lapset ja kasvatuskodit. Puheenaiheina on myös viranomaisyksiköitä, esimerkiksi toimisto, poliisilaitos ja sosiaaliministeriö, ja yksittäisiä viranhaltijoita, kuten lastenhuoltotarkkaaja ja leikkikenttätyön valvoja.

Myös vuonna 1956 puhuttiin viraston toimintaan liittyvistä asioista, kuten lastensuojelulain mukaisista varoituksista. Vuonna 1956 uusia teemoja ovat erilaiset aikaan ja rahaan liittyvät ilmaukset, esimerkiksi leikkikenttäpäivä ja hoitomaksut yksityiskodeissa.

Nyt puhutaan käyttöasteista

Vuoden 1996 teksteissä puheenaiheina ovat edelleenkin lasten huoltajat, kuten tuen piirissä olevat perheet ja perhepäivähoidon asiakkaat. Samoin puhutaan viranomaisyksiköistä ja viranhaltijoista: kaksi uutta ryhmäperhepäiväkotia, yhteisöjen päiväkodit, perhepäivähoitajat. Vuoden 1996 tekstien teemoista oman suuren ryhmänsä muodostavat erilaiset rahaan liittyvät ilmaukset, kuten päiväkotien hoitopäivän bruttohinta, määräraha ja palvelun kokonaiskustannukset. Lisäksi aineistossa on runsaasti viraston palveluihin viittaavia teemoja. Tällaisia ovat esimerkiksi kunnallinen päivähoitopaikka, esiopetus, lapsi- ja nuorisotyö ja sosiaalipäivystys. Myös kaikkein abstrakteimmat eli esimerkiksi suhteisiin ja asenteisiin liittyvät ilmaukset muodostavat jo selviä luokkia: puheenaiheet liittyvät esimerkiksi kysyntään ja tarpeeseen, käyttöön ja erilaisiin lukumääriin. Vuoden 1996 abstrakteimpia ilmauksia ovat esimerkiksi päivähoitopalveluiden kysyntä, tehostetun perhetyön tarve, kotihoidontuen käyttö, päiväkotien kokopäivähoidon käyttöaste, tuen määrä ja pakolaisten toimeentulotuen osuus.

Vuoden 2006 toimintakertomuksessa puheenaiheet ovat selvästi kaikkia aiempia tarkasteluvuosia abstraktimpia. Konkreettisiin olioihin ja asioihin viittaavia ilmauksia on vähän, ja ne viittaavat viraston sisäisiin yksiköihin, kuten päiväkoti ja Metsolan lastenkoti. Tätä hiukan abstraktimmat puheenaiheet liittyivät joko aikaan (perhehoidon hoitopäivät, käsittelyajat) tai viraston palveluihin (kunnallinen ja yksityinen päivähoito, kiireelliset huostaanotot). Suurinta abstraktiotasoa on vuoden 2006 aineistossa huomattavasti enemmän kuin yhtenäkään aiemmista vuosista. Lausekkeiden pääsanoina toistuvat usein kasvu, tarve, käyttö, uudistus ja määrä sekä muut lukumäärän ja tason ilmaisut. Vuoden 2006 puheenaiheena ovat esimerkiksi tarpeen kasvu, päivähoitopalveluiden, lastensuojelun palveluiden tai toimeentulotuen tarve, lasten kotihoidontukien käyttö, toimeentulotuen rakenteellinen uudistus, alle 3-vuotiaiden lasten määrä, hoitopäivien määrä, huostassa olevien lasten kokonaismäärä, kuntouttavan työtoiminnan asiakasmäärä ja työmarkkinatuella olevien asiakkaiden aktivointiaste.

Toimintakertomusten puheenaiheissa on siis tapahtunut melkoinen muutos. Puheenaiheina ja lauseen toimijoina ihmiset ovat käytännössä väistyneet kokonaan. Nykyisissä toimintakertomuksissa ei enää kerrota lapsista, lasten huoltajista tai viranomaisista, vaan abstraktimmista tarkoitteista: määristä, osuuksista, asteista, käytöstä, kysynnästä ja tarpeesta.

Toiminta tiivistyy luetteloiksi

Yhteistä vanhoille ja uusille toimintakertomuksille on lukujen ja luokittelujen tärkeys. Jo vuoden 1916 toimintakertomuksessa raportoidaan erilaisista määristä ja tehdään todellisuutta hallittavammaksi luetteloin. Vuonna 1916 luetellaan mm. köyhäinhoidon kanslialle esitettyjen pyyntöjen määriä ja syitä (405 raha-apua, 1 499 lääkäri- ja lääkeapua) ja köyhyyden aiheuttajia (mielisairaus 79:llä, tylsämielisyys 11:llä, aistiviallisuus 1:llä, laiskuus ja epäsäännöllinen elämä 3:lla).

Luettelointi on huipussaan vuonna 1956, jolloin toimintakertomus koostuu pääosin erilaisista luetteloista. Vuonna 1956 luetellaan esimerkiksi syitä, joiden vuoksi varattomuustodistuksia on annettu, juopuneena pidätettyjen ammatteja aakkosjärjestyksessä sekä vuoden aikana kuolleiden kunnalliskodin asukkaiden kuolinsyitä sukupuolittain.

Vuosien 1996 ja 2006 toimintakertomuksista ei vastaavia luetteloita löydy, mutta pyrkimys asioiden mittaamiseen ja luokittelemiseen näkyy edelleen vahvana. Puheenaiheina olevia määriä, osuuksia ja asteita voikin ajatella luettelojen perillisiksi. Siinä missä aiemmin kerrottiin lapsia olevan kymmenen, kerrotaan nyt lasten määrän nousseen edellisvuodesta. Vuodelta 2006 peräisin oleva katkelma havainnollistaa asiaa hyvin:

Huostaan otettujen lasten määrä kasvoi edellisestä vuodesta lähes 19 prosenttia vuoden 2006 aikana. Samoin huostassa olevien lasten kokonaismäärä kasvoi. Kiireelliset huostaanotot kuitenkin vähenivät. Lisäksi perhehoidon hoitopäivät kasvoivat ja ostopalvelulaitoksiin sijoitettujen lasten määrä väheni, mutta hoitopäivät taas kasvoivat.

Luvuilla ja luetteloilla tiivistetään vuoden aikaansaannoksia. Moninainen, usein sekava ja joskus jopa kaoottinen viraston arki tiivistyy siisteiksi listoiksi. Luvut legitimoivat viraston toimintaa kertomalla siitä, mitä ja kuinka paljon verovaroilla on saatu aikaan. Määrien vertaaminen edelliseen vuoteen kertoo toiminnan jatkuvuudesta, ja määrien kasvut tai menojen vähentymiset kertovat yleensä positiivisesta kehityksestä.

Virasto seuraa jatkuvasti asiakasmääriään, hoitopäiviään ja kustannustasojaan varmistaakseen resurssien oikean jaon ja kehittääkseen toimintaansa. Nämä viraston sisäiset mittarit ovat päätyneet myös viraston ulkopuolisille lukijoille tarkoitettuihin toimintakertomuksiin, jossa ne eivät vaikuta yhtä perustelluilta. Toimintakertomusten tapa kertoa ihmisten hoitamisen maailmasta tuntuu lukijasta vieraalta.

Muutos mainoskielen myötä?

Tekstien muutos on jatkuvaa, ja uudet ilmaisun tavat tekevät tuloaan myös toimintakertomuksiin. Nykytrendinä on, että virkatekstit taipuvat mainosten suuntaan. Uudet toimintakertomukset muistuttavatkin ulkoasultaan esitteitä tai mainoksia. Ne ovat värillisiä, valokuvin koristeltuja ja huolellisesti taitettuja.

Mainosmainen ulkoasu on aineistossani melko tuore ilmiö. Vielä vuonna 1996 Oulun kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimintakertomuksen ainoana kuvituksena oli etu- ja takakannessa oleva piirros Oulun kaupungin silhuetista. Vuoden 2006 toimintakertomusta elävöittävät lukuisat valokuvat, joissa esiintyy eri-ikäisiä sosiaali- ja terveystoimen palveluiden käyttäjiä ja viraston työntekijöitä. Tekstissä nämä ihmiset eivät kuitenkaan näy. Valokuvien yksilölliset lapset, vanhukset, lääkärit ja hoitajat katoavat tekstissä määrien ja tasojen massaan. Voisikin sanoa, että ihmiset ovat siirtyneet toimintakertomusten teksteistä niiden kuvitukseen.

Mainosmaista ulkoasua seuraa ehkä jo lähivuosina tekstien muuttuminen mainosmaisemmiksi. Nähtäväksi jää, palaavatko silloin sosiaali- ja terveystoimen toimintakertomuksiin myös ihmiset.

Artikkeli perustuu kirjoittajan Helsingin yliopiston suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitoksessa tehtyyn kandidaatintyöhön Tutkimus on osa Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen Tekstualisoituva julkishallinto hanketta. Hankkeesta on kirjoitettu myös sivuilla 7–9 (ks. Lue myös).