Sanat - Sivu 5 - Kielikello

Laaja aineisto 1800-luvun uudissanoista avautunut

3/2019

Petri Lauerma

Suomen kieli uudistui sanastoltaan 1800-luvulla enemmän kuin koskaan. Tämä prosessi kuitenkin tunnetaan puutteellisesti, sillä vain pieni osa eri alojen uudissanaehdotuksista vakiintui käyttöön. Kotimaisten kielten keskus on julkistanut Martti Rapolan poimintoihin perustuvan aineiston, jossa ovat mukana myös käytöstä kadonneet tai vain ehdotuksiksi jääneet sanat.

Vanha kirjakieli

Ruusu ei ole aina ruusu

2/2019

Kirsti Aapala

Alppiruusu, jouluruusu, salkoruusu ja moni muu kasvi on aikanaan nimetty ruusuksi, vaikka kasvitieteellisesti ne eivät ole ruusuja. Nimeämisen perusteeksi on riittänyt, että kukka on näyttävä tai tuoksu hurmaava.

Sanojen taustaa

Sehän on venäjää!

2/2019

Elina Heikkilä

Vanhassa kirjasuomessa on totuttu näkemään ennen kaikkea ruotsin vaikutusta, ovathan monet 1500–1700-lukujen suomenkieliset tekstit käännöksiä nimenomaan ruotsista. Mutta olisiko vanhassa kirjasuomessa vaikutteita myös venäjästä?

Vanha kirjakieli

Suomalaisen sisun jäljillä

1/2019

Tanja Helminen

Suomalaisessa kirjallisuudessa sisulla on uhmattu ja vastustettu, sinnitelty sitkeästi, tehty työtä, taisteltu ja voitettu. Mutta milloin alettiinkaan kirjoittaa suomalaisesta sisusta?

Sanojen taustaa

Meidän lapset ja naapurin kakarat

4/2018

Kirsti Aapala

Tenava, ipana, kersa, kläppi, nassikka – niin suomen murteissa kuin yleiskielessäkin on lukematon määrä synonyymin luonteisia nimityksiä lapselle. Varsinkaan murteissa nimitykset eivät aina ole olleet merkitykseltään myönteisiä.

Murteet ja slangi