Oikeinkirjoitus ja kielioppi
Paraislaisista bordeaux’laisiin. Asukkaannimitykset suomen kielessä
Päivi Vainiomäki-Tandu
Suomen kielessä asukkaannimityksen johdin on -lainen, -läinen. Tämä johdin ilmaisee yleisemminkin kuulumista johonkin paikkaan tai …
Taivutus ja johtaminen
Kirjeitse annettu määräys. Suomen kielen prolatiiveista
Maija Länsimäki
Suomen kielessä on 15 ”elävää sijaa”. Varsinaisiin sijoihin kuulumaton mutta niitä eräiltä osin muistuttava taivutusmuoto …
Taivutus ja johtaminen
Kaunotar elää, laamannitar on kuollut
Katriina Kyrölä
Suomen kielessä ei ole kieliopillista sukua kuten useimmissa indoeurooppalaisen kieliryhmän kielissä. Suomen kielen sanat eivät siis erota feminiiniä maskuliinista. Kielessämme on kuitenkin neljä erilaista feminiinijohdinta, joita on käytetty naissanojen tuottamiseen: -tar ja -tär (näyttelijätär), -kko ja -kkö (karjakko), -ska ja -skä (professorska) sekä -nna (rovastinna).¹
Oikeinkirjoitus ja kielioppi
”Ketä se oli kun pölli mun kirjan”
Matti Vilppula
Eräs viime kevään abiturientti kuvaili ylioppilasaineessaan sairaalatyötä mm. näin: ”Aamulla keräillään sängystä yön aikana putoilleet …
Taivutus ja johtaminen
Keskeinen – keskinen, puoleinen – puolinen
Matti Sadeniemi
SKS:n kielivaliokunnan työjaosto otti käsitelläkseen sanaparit keskeinen – keskinen ja puoleinen – puolinen, joiden käytössä …
Merkitys
Miksi ylti ja ylsi mutta ei tieti ja tiesi
Klaus Laalo
Suomen yleiskielessä on teonsanojen menneen ajan muodoissa toisaalta valittavissa ti- ja si-loppuisia rinnakkaismuotoja, esimerkiksi siinti ja siinsi, ylti ja ylsi, mutta toisaalta esiintyy vaihtelemattomasti jompikumpi imperfekti, esimerkiksi kynti, sieti, tiesi ja tunsi. Tämän vaihtelun taustasta ja yleiskielessä käytettävistä muodoista kirjoittaa filosofian tohtori Klaus Laalo, jonka väitöskirja käsittelee tätä imperfektimuotojen vaihtelua.
Taivutus ja johtaminen
Saako olla viintä? Eräitä sanantaivutuksen poikkeamia
Maija Länsimäki
Alkoholipitoisen rypälejuoman nimitys viini taipuu yksinkertaisella tavalla: viinin, (lasillinen) viiniä, (erilaisia) viinejä jne. Jo ainakin 1970-luvun alussa saattoi kuitenkin kuulla ja nähdä poikkeuksellisen partitiivimuodon ”viintä”. Alkuaan ”viintä” on ollut jonkinlaista leikkipuhetta, kielenkäyttäjän sukkeluus. Se ei kuitenkaan tilapäismuodosteiden tapaan ole haihtunut taivaan tuuliin vaan on kielenhuoltajien vastustuksesta huolimatta jäänyt sitkeästi elämään ja on nykyisin monen kielitajussa aivan asiallinen, sävytön ilmaus. Mistä tämmöinen muoto on syntynyt, ja miksi se on saanut sijaa kielessä?
Taivutus ja johtaminen
Säätytalossa vai Säätytalolla?
Saara Welin
Kirjoittaja pysähtyy usein epätietoisena miettimään, pitäisikö kutsua yleisöä Karjalataloon vai Karjalatalolle, hotelli Aulankoon vai Aulangolle. Käytäntö horjuu joissakin nimissä, eikä kielitaju aina selvästi ohjaa jompaankumpaan taivutukseen. Tätä ongelmaa käsittelee seuraavassa nimitoimiston tutkija Saara Welin.
Paikannimet
Uudellamaalla, Vanhassakaupungissa ja Pitkälläsillalla
Aino Sinisalo
Adjektiivialkuisten paikannimien taivutuksen yleissääntönä on, että nimet taipuvat niin kuin asianomaisella paikkakunnalla paikallinen väestö on tottunut kutakin nimeä taivuttamaan. Sama nimi saattaa eri puolilla Suomea taipua eri tavoin. Vanhastaan nimiä on taivutettu ja taivutetaan yhä siten, että yhdysnimen molemmat osat ovat kongruenssissa eli mukautuneet samaan taivutukseen, esimerkiksi Isossakyrössä, Uudessakaupungissa. Tätä taivutustapaa on syytä edelleen noudattaa, siihenhän suomalainen korvamme on tottunut. Poikkeuksena on kuitenkin muutamia mukautumattomaan taivutukseen eli inkongruenssiin vakiintuneita nimiä, esimerkiksi Kaunissaaressa, Kylmäkoskella. Tällaisia taivutuskysymyksiä käsittelee nimitoimiston tutkija Aino Sinisalo tässä kirjoituksessa.
Paikannimet
Vieraiden nimien taivuttaminen
Raija Miikkulainen
Vieraat nimet ovat suomen kielessä yleensä sitaattilainoja. Ne kirjoitetaan ja äännetään alkukielen mukaisesti. Jos lainanantajakielen kirjoitusjärjestelmä on muu kuin meillä käytössä oleva latinainen, nimet muutetaan latinaiseen kirjoitusasuun, mutta ääntöasu säilyy alkukielen mukaisena. Vieraita kirjoitusjärjestelmiä on latinaistettu eri kielissä eri tavoin, mikä on hankaloittanut vieraiden nimien käyttöä. Nykyisin pyritään noudattamaan YK:n suositusta, jonka mukaan kutakin kieltä latinaistetaan kaikissa kielissä samalla tavoin, esimerkiksi kiinan kieltä pinyin-järjestelmän mukaan.
Henkilönnimet