Siirry sisältöön

Oikeinkirjoitus ja kielioppi

Kirjeitse annettu määräys. Suomen kielen prolatiiveista

Maija Länsimäki

Suomen kielessä on 15 ”elävää sijaa”. Varsinaisiin sijoihin kuulumaton mutta niitä eräiltä osin muistuttava taivutusmuoto …

Taivutus ja johtaminen

Kaunotar elää, laamannitar on kuollut

Katriina Kyrölä

Suomen kielessä ei ole kieliopillista sukua kuten useimmissa indoeurooppalaisen kieliryhmän kielissä. Suomen kielen sanat eivät siis erota feminiiniä maskuliinista. Kielessämme on kuitenkin neljä erilaista feminiinijohdinta, joita on käytetty naissanojen tuottamiseen: -tar ja -tär (näyttelijätär), -kko ja -kkö (karjakko), -ska ja -skä (professorska) sekä -nna (rovastinna).¹

Taivutus ja johtaminen

”Ketä se oli kun pölli mun kirjan”

Matti Vilppula

Eräs viime kevään abiturientti kuvaili ylioppilasaineessaan sairaalatyötä mm. näin: ”Aamulla keräillään sängystä yön aikana putoilleet …

Substantiivit, adjektiivit ja pronominit

Miksi ylti ja ylsi mutta ei tieti ja tiesi

Klaus Laalo

Suomen yleiskielessä on teonsanojen menneen ajan muodoissa toisaalta valittavissa ti- ja si-loppuisia rinnakkaismuotoja, esimerkiksi siinti ja siinsi, ylti ja ylsi, mutta toisaalta esiintyy vaihtelemattomasti jompikumpi imperfekti, esimerkiksi kynti, sieti, tiesi ja tunsi. Tämän vaihtelun taustasta ja yleiskielessä käytettävistä muodoista kirjoittaa filosofian tohtori Klaus Laalo, jonka väitöskirja käsittelee tätä imperfektimuotojen vaihtelua.

Taivutus ja johtaminen

Säätytalossa vai Säätytalolla?

Saara Welin

Kirjoittaja pysähtyy usein epätietoisena miettimään, pitäisikö kutsua yleisöä Karjalataloon vai Karjalatalolle, hotelli Aulankoon vai Aulangolle. Käytäntö horjuu joissakin nimissä, eikä kielitaju aina selvästi ohjaa jompaankumpaan taivutukseen. Tätä ongelmaa käsittelee seuraavassa nimitoimiston tutkija Saara Welin.

Taivutus ja johtaminen

Uudellamaalla, Vanhassakaupungissa ja Pitkälläsillalla

Aino Sinisalo

Adjektiivialkuisten paikannimien taivutuksen yleissääntönä on, että nimet taipuvat niin kuin asianomaisella paikkakunnalla paikallinen väestö on tottunut kutakin nimeä taivuttamaan. Sama nimi saattaa eri puolilla Suomea taipua eri tavoin. Vanhastaan nimiä on taivutettu ja taivutetaan yhä siten, että yhdysnimen molemmat osat ovat kongruenssissa eli mukautuneet samaan taivutukseen, esimerkiksi Isossakyrössä, Uudessakaupungissa. Tätä taivutustapaa on syytä edelleen noudattaa, siihenhän suomalainen korvamme on tottunut. Poikkeuksena on kuitenkin muutamia mukautumattomaan taivutukseen eli inkongruenssiin vakiintuneita nimiä, esimerkiksi Kaunissaaressa, Kylmäkoskella. Tällaisia taivutuskysymyksiä käsittelee nimitoimiston tutkija Aino Sinisalo tässä kirjoituksessa.

Taivutus ja johtaminen

Vieraiden nimien taivuttaminen

Raija Miikkulainen

Vieraat nimet ovat suomen kielessä yleensä sitaattilainoja. Ne kirjoitetaan ja äännetään alkukielen mukaisesti. Jos lainanantajakielen kirjoitusjärjestelmä on muu kuin meillä käytössä oleva latinainen, nimet muutetaan latinaiseen kirjoitusasuun, mutta ääntöasu säilyy alkukielen mukaisena. Vieraita kirjoitusjärjestelmiä on latinaistettu eri kielissä eri tavoin, mikä on hankaloittanut vieraiden nimien käyttöä. Nykyisin pyritään noudattamaan YK:n suositusta, jonka mukaan kutakin kieltä latinaistetaan kaikissa kielissä samalla tavoin, esimerkiksi kiinan kieltä pinyin-järjestelmän mukaan.

Henkilönnimet

Kostet-, Viirret-tyyppisten nimien taivutus

Eeva Maria Närhi

Suomessa on käytössä pieni määrä omakielisiä -et-loppuisia sukunimiä, sellaisia kuin Kostet, Pyörret, Viirret. Ne edustavat …

Taivutus ja johtaminen

avoimuus

Sanan avoin taivutusmuodoissa on m, mutta vain yksi m: avoimen : avoimena. Kun taivutusvartaloon liitetään …

Kirjoitusasu ja ääntäminen

”Toimituksellista kirjoittelua seudullisesta lipusta” – llinen-johtimiset adjektiivit ja niiden käyttö

Päivi Rintala

Etenkin suunnittelun ja hallinnon kielessä on ruvettu viime aikoina käyttämään tilapäisiä llinen-adjektiiveja niin runsaasti, että maallikon on joskus vaikea ymmärtää, miten niiden varaan rakentuva teksti on tulkittava. Suomen Akatemian vanhempi tutkija, filosofian tohtori Päivi Rintala tekee kirjoituksessaan selkoa llinen-johdosten vakiintuneista ja tilapäisistä käyttötavoista. Ajankohtaisia kielenkäytön ohjeita on erityisesti luvussa ”Väljäkäyttöisyyden vaarat”. Myös loppuponnet on syytä lukea.

Taivutus ja johtaminen