Oikeinkirjoitus ja kielioppi
Erikoisia erisnimiä ja erisnimiä yleisnimissä
Eeva Maria Närhi
Iso alkukirjain on erisnimen merkki. Päänvaivaa ja erehdyksiä tuntuu tulevan varmoillekin kirjoittajille, kun kyseessä on …
Kirjoitusasu ja ääntäminen
jongleerata
Sari Maamies
Mitä jonglööri tekee – ”jongleeraa” vai ”jonglööraa”? Sana jonglööri tulee ranskan tekijännimestä jongleur, joka taas …
Kirjoitusasu ja ääntäminen
Liitepartikkelit kin ja kaan, kään 1600-luvun teksteissä
Pirkko Forsman Svensson
Nykysuomi ei poikkea vanhasta kirjasuomesta vain kirjoitusasultaan, vaan eroja on kaikilla kielen tasoilla. Myös liitepartikkeleita kin ja kaan, kään käytettiin aiemmin toisella tavalla kuin nykyään. Vanhan kirjasuomen tutkija Pirkko Forsman Svensson tarkastelee seuraavassa 1600-luvun kirjoittajien tapaa käyttää liitepartikkeleita. Forsman Svensson on Uumajan yliopiston lehtori ja Helsingin yliopiston suomen kielen dosentti.
Vanha kirjakieli
Monimielinen kin
Matti Vilppula
Liitepartikkeli kin on jokapäiväisessä puheessa ja kirjoituksessa ylen tavallinen, mutta sen merkityksen täsmällinen määrittely on usein vaikeaa. Tunnemme vain epämääräisesti, että jokin selvä tehtävä sillä lauseessa on, sillä poiskaan sitä ei voi jättää merkityksen muuttumatta. Seuraavassa kirjoituksessa näitä tehtäviä tarkastelee erikoistutkija Matti Vilppula; hän on Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa tekeillä olevan Suomen murteiden sanakirjan päätoimittaja.
Numeraalit, adverbit ja partikkelit
Montaa-partitiivi
Maija Länsimäki
Pronominin moni yksikön partitiivimuoto on monta. Säännönmukaisen monta-muodon asemesta esiintyy kuitenkin sekä puhutussa että kirjoitetussa …
Substantiivit, adjektiivit ja pronominit
Olisivatko verottomat talletukset riskisiä? Johdokset usein edullisempia kuin yhdyssanat
Terho Itkonen
Suomi suosii yhdyssanoja; voi sanoa, että se on tyypillinen yhdyssanakieli. Sekä Nykysuomen sanakirjan että Suomen …
Sananvalinta
Pilkku
Sari Maamies
Pilkku on välimerkeistä pisteen ohella taaja- ja monikäyttöisimpiä. Siksi myös ohjeita on paljon ja niitä kysytään paljon kielitoimiston neuvonnasta. Pilkkuohjeet on edellisen kerran julkaistu Kielikellon numerossa 2 vuonna 1969, joten on jo kertauksen aika.
Merkit, numerot ja lyhenteet
Saako lyhyesti ihmetellä
M. A. Numminen, Paavo Pulkkinen
Kielikellon numerossa 2/95 oli Paavo Pulkkisen mielenkiintoinen ja hauska artikkeli sanojen viime, viimeinen ja viimeisin …
Keskustelua
Viime, viimeinen ja ”viimeisin”
Paavo Pulkkinen
Uutisissa joudutaan tavan takaa puhumaan eripituisista kertomahetkeä edeltävistä aikajaksoista. Tällaisissa yhteyksissä näkee monesti ilmauksia, joissa …
Substantiivit, adjektiivit ja pronominit
Että, jotta, koska, kun – mihin ne katosivat?
Ulla Tiililä
Suomen Kuvalehden Jyviä ja akanoita -palstalla naurettiin taannoin lauseelle Koiviston jatkaminen olisi luonnotonta. Seuraavaa virkakielistä …
Numeraalit, adverbit ja partikkelit