Oikeinkirjoitus ja kielioppi
Teuvalle ja Temmekselle, Korppooseen ja Keminmaahan
Saara Welin
Suomen kielen käyttäjä joutuu kiinnittämään alituiseen huomiota kaupunkien, kuntien ja kylien nimien paikallissijataivutukseen, puhuupa sitten …
Taivutus ja johtaminen
Helvestä helpiin
Riitta Eronen
Kielen muuttuminen näkyy selvimmin uusien sanojen syntymisessä, mutta myös taivutus saattaa muuttua – yleensä käy …
Taivutus ja johtaminen
Kielen vaihtelu, kielen muuttuminen ja b, d, g
Klaus Laalo
Keskusteltaessa siitä, kuuluvatko soinnilliset klusiilit b, d ja g suomen äännejärjestelmään, näyttää olevan vaikeaa päästä …
Kirjoitusasu ja ääntäminen
Monimuotoiset yhdyssanat
Riitta Eronen
Adjektiivialkuisten yhdyssanojen taivutus Yhdyssanoista herättävät usein hämmennystä adjektiivialkuiset eli sellaiset kuin vaikkapa nuoripari, isoäiti ja …
Yhteen vai erilleen
Outoja merkkejä
Elisa Stenvall
Puhelinneuvonnastamme kysytään tavan takaa erilaisten merkkien nimiä, useimmiten sellaisten, jotka esiintyvät tietokoneen näppäimistössä. Erityisesti merkin …
Merkit, numerot ja lyhenteet
Vähän vauvoista ja yhdyssanoista
Sari Maamies
Kalevi Pelkonen on lähettänyt Kielikellon toimitukselle seuraavan kysymyksen pohdittavaksi: Tavarataloissa kummastuttaa, miksi vauvat saavat eri …
Yhteen vai erilleen
Yhdyssanat
Riitta Eronen, Sari Maamies, Anneli Räikkälä
Yksi kielenhuollon pysyvä ongelma on ollut yhdyssanojen muodostaminen: kirjoitetaanko kaksi läheisesti yhteen kuuluvaa sanaa yhteen …
Yhteen vai erilleen
Erikoisia erisnimiä ja erisnimiä yleisnimissä
Eeva Maria Närhi
Iso alkukirjain on erisnimen merkki. Päänvaivaa ja erehdyksiä tuntuu tulevan varmoillekin kirjoittajille, kun kyseessä on …
Kirjoitusasu ja ääntäminen
Liitepartikkelit kin ja kaan, kään 1600-luvun teksteissä
Pirkko Forsman Svensson
Nykysuomi ei poikkea vanhasta kirjasuomesta vain kirjoitusasultaan, vaan eroja on kaikilla kielen tasoilla. Myös liitepartikkeleita kin ja kaan, kään käytettiin aiemmin toisella tavalla kuin nykyään. Vanhan kirjasuomen tutkija Pirkko Forsman Svensson tarkastelee seuraavassa 1600-luvun kirjoittajien tapaa käyttää liitepartikkeleita. Forsman Svensson on Uumajan yliopiston lehtori ja Helsingin yliopiston suomen kielen dosentti.
Vanha kirjakieli
Monimielinen kin
Matti Vilppula
Liitepartikkeli kin on jokapäiväisessä puheessa ja kirjoituksessa ylen tavallinen, mutta sen merkityksen täsmällinen määrittely on usein vaikeaa. Tunnemme vain epämääräisesti, että jokin selvä tehtävä sillä lauseessa on, sillä poiskaan sitä ei voi jättää merkityksen muuttumatta. Seuraavassa kirjoituksessa näitä tehtäviä tarkastelee erikoistutkija Matti Vilppula; hän on Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa tekeillä olevan Suomen murteiden sanakirjan päätoimittaja.
Numeraalit, adverbit ja partikkelit