Oikeinkirjoitus ja kielioppi
Liitepartikkelit kin ja kaan, kään 1600-luvun teksteissä
Pirkko Forsman Svensson
Nykysuomi ei poikkea vanhasta kirjasuomesta vain kirjoitusasultaan, vaan eroja on kaikilla kielen tasoilla. Myös liitepartikkeleita kin ja kaan, kään käytettiin aiemmin toisella tavalla kuin nykyään. Vanhan kirjasuomen tutkija Pirkko Forsman Svensson tarkastelee seuraavassa 1600-luvun kirjoittajien tapaa käyttää liitepartikkeleita. Forsman Svensson on Uumajan yliopiston lehtori ja Helsingin yliopiston suomen kielen dosentti.
Vanha kirjakieli
Monimielinen kin
Matti Vilppula
Liitepartikkeli kin on jokapäiväisessä puheessa ja kirjoituksessa ylen tavallinen, mutta sen merkityksen täsmällinen määrittely on usein vaikeaa. Tunnemme vain epämääräisesti, että jokin selvä tehtävä sillä lauseessa on, sillä poiskaan sitä ei voi jättää merkityksen muuttumatta. Seuraavassa kirjoituksessa näitä tehtäviä tarkastelee erikoistutkija Matti Vilppula; hän on Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa tekeillä olevan Suomen murteiden sanakirjan päätoimittaja.
Numeraalit, adverbit ja partikkelit
Että, jotta, koska, kun – mihin ne katosivat?
Ulla Tiililä
Suomen Kuvalehden Jyviä ja akanoita -palstalla naurettiin taannoin lauseelle Koiviston jatkaminen olisi luonnotonta. Seuraavaa virkakielistä …
Oikeinkirjoitus ja kielioppi