Oikeinkirjoitus ja kielioppi
Numeroin vai kirjaimin?
Juoksevassa tekstissä luvut yhdestä kymmeneen on tapana esittää kirjoitettuina sanoina: Kirjoitettuina esitetään myös monet vakiintuneisiin …
Merkit, numerot ja lyhenteet
Rakkaudella – tavan adessiivista
Taru Kolehmainen
Miksi sellaiset ilmaukset kuin suurella vaivalla, puhua kovalla äänellä tai päästä helpolla tuntuvat korvaan paremmilta kuin esittää antaumuksella, suhtautua kunnioituksella tai tehdä kiireellä? Millä perusteilla jälkimmäisiä on pidetty perinteisesti ”huonona kielenä”? Mitä yhteisiä piirteitä niillä on? Tässä artikkelissa etsitään vastauksia näihin tavan adessiivia koskeviin kysymyksiin.
Numeraalit, adverbit ja partikkelit
Kaksipuolinen mutta oikeanpuoleinen
Riitta Eronen
Yhdyssanan jälkiosana esiintyy kaksi erilaista substantiivista puoli saatua adjektiivijohdinta: -puoleinen ja -puolinen. Joskus on vaikea …
Kysyttyä
Suomen kielen lautakunnan suosituksia
Suomen kielen lautakunta on viime vuosina käsitellyt lukuisia adjektiiveja koskevia normeja. Tässä kootusti uusimmat.
Suomen kielen lautakunta
Kun ja kuin käytännössä
Sari Maamies
Edellinen kirjoitus selittää sen, miksi kielikorva joskus epäröi kun- ja kuin-konjunktion valinnassa. Tähän kirjoitukseen on koottu joitakin ohjeita avuksi käytännön kirjoitustyöhön, mm. luettelo tavallisista liittokonjunktioista.
Numeraalit, adverbit ja partikkelit
Kun vai kuin?
Ilona Herlin
Suomen kirjakielen kehittäjät joutuivat aikanaan miettimään myös kun- ja kuin-konjunktioiden työnjakoa. Kirjoitetun suomen traditio ja murteet vetivät eri suuntiin. Nykykäytäntö on tietoisesti tehty kompromissi.
Numeraalit, adverbit ja partikkelit
Suomi ei ole menossa Natoon, päinvastoin
Lassi Koponen, Sari Maamies
Kun kielikorva herkistyy jollekin ärsykkeelle, tästä vaikutuksesta voi tiheään toistuvana kehittyä harminpaikka. Alkaa pistellä korvassa, …
Numeraalit, adverbit ja partikkelit
Liitepartikkelit kin ja kaan, kään 1600-luvun teksteissä
Pirkko Forsman Svensson
Nykysuomi ei poikkea vanhasta kirjasuomesta vain kirjoitusasultaan, vaan eroja on kaikilla kielen tasoilla. Myös liitepartikkeleita kin ja kaan, kään käytettiin aiemmin toisella tavalla kuin nykyään. Vanhan kirjasuomen tutkija Pirkko Forsman Svensson tarkastelee seuraavassa 1600-luvun kirjoittajien tapaa käyttää liitepartikkeleita. Forsman Svensson on Uumajan yliopiston lehtori ja Helsingin yliopiston suomen kielen dosentti.
Vanha kirjakieli
Monimielinen kin
Matti Vilppula
Liitepartikkeli kin on jokapäiväisessä puheessa ja kirjoituksessa ylen tavallinen, mutta sen merkityksen täsmällinen määrittely on usein vaikeaa. Tunnemme vain epämääräisesti, että jokin selvä tehtävä sillä lauseessa on, sillä poiskaan sitä ei voi jättää merkityksen muuttumatta. Seuraavassa kirjoituksessa näitä tehtäviä tarkastelee erikoistutkija Matti Vilppula; hän on Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa tekeillä olevan Suomen murteiden sanakirjan päätoimittaja.
Numeraalit, adverbit ja partikkelit
Että, jotta, koska, kun – mihin ne katosivat?
Ulla Tiililä
Suomen Kuvalehden Jyviä ja akanoita -palstalla naurettiin taannoin lauseelle Koiviston jatkaminen olisi luonnotonta. Seuraavaa virkakielistä …
Numeraalit, adverbit ja partikkelit