Kielitoimiston sanakirjan mukaan riemu tarkoittaa ’voimakasta ilon tunnetta’ sekä ’ilonpitoa, ilottelua, ilakointia, riehakasta menoa’. Sanasta on johdettu useita adjektiiveja: riemuisa, riemullinen ja riemukas. Mutta mitä tarkoitetaan yhdyssanoilla riemuylioppilas, riemumaisteri ja riemutohtori? Entä millainen juhla on riemujuhla?
Riemukkaat kunniatittelit
Riemuylioppilas, -maisteri ja -tohtori ovat kunniatitteleitä. Riemuylioppilas tarkoittaa, että ylioppilaaksi pääsystä on kulunut 50 vuotta. Silloin järjestetään riemuylioppilaiden tapaamisia, eli koulun päättäjäisten yhteydessä kokoontuu uusin riemuylioppilasvuosikerta.
Riemuylioppilaiden lisäksi Suomessa on riemumaistereita ja -tohtoreita. Kielitoimiston sanakirjan mukaan riemumaisteri tai -tohtori on henkilö, joka promovoidaan eli vihitään promootiossa uudelleen maisteriksi tai tohtoriksi, kun on kulunut 50 vuotta hänen ensimmäisestä promootiostaan. Järjestettävää tilaisuutta voidaan kutsua riemupromootioksi.
Mielenkiintoista on, että ruotsiksi riemumaisterista ja -tohtorista käytetään latinaan pohjautuvia nimityksiä jubelmagister ja jubeldoktor. Alkuperältään samaa sukua on englannin jubilee (’a special anniversary, especially a 50th anniversary’). Englannin sana palautuu latinaan, kreikkaan ja hepreaan, ja sillä on myös sellaisia kulttuurihistoriallisia merkityksiä, jotka puuttuvat vastaavilta suomen ja ruotsin ilmauksilta.
Merkkipäiviä ja kissanristiäisiä
Latinan ja ruotsin vaikutus on yltänyt myös suomeen, niin kirjasuomeen kuin murteisiinkin. Vanhassa kirjasuomessa esiintyi sana ju(u)bel(i)-juhla merkityksessä ’muistojuhla, riemujuhla’:
– – pidetän meidän maassamme yksi yhteinen Jubel-juhla, sen Lutheruxelda matkaan saatetun Uskon Opin puhdistamisen jälkimuistoksi. (anonyymista teoksesta Martin Lutherus Eli Lyhy Tieto, 1821 s. 1; Sanaliput 1800)
Verbi jubileerata ’viettää riemujuhlaa, riemuita’ esiintyy hakusanana vielä Nykysuomen sanakirjassa, joka kuvaa 1900-luvun alkupuolen kielenkäyttöä. Jo siihen aikaan sanaa käytettiin usein leikillisesti. Juhlan kohteena olevaan henkilöön saatettiin puolestaan viitata nimityksellä jubilaari. Nykykielessä vastaava leikillinen ilmaus on juhlakalu ’juhlinnan kohde, päivänsankari’.
Joissakin suomen murteissa on käytetty verbiä jupileerata. Vihdissä Uudellamaalla se on tarkoittanut kirjakielen tapaan ’juhlimista, iloitsemista’, kun taas Iisalmessa Pohjois-Savossa merkitys on ollut ’väitellä, kiistellä’, esimerkiksi Mittee työ siinä jupilierootta? (SMS).
Murteissa tavataan myös substantiivia juupeli(n)juhla. Esimerkiksi Jämsässä ja Virroilla sanalla on luonnehdittu ylipäätään laiskottelua tai joutenoloa, mutta myös tyhjänpäiväistä yhdessäolotilaisuutta, kissanristiäisiä (SMS).
Ruotsiksi käytössä on myös arkinen haukkumasana jubelidiot, ’täysin arvostelukyvytön henkilö’ (SAOL). Sanasuoraa käännöstä riemuidiootti käytetään jonkin verran myös suomeksi.
Entä onko suomen lievällä voimasanalla juupeli ’lurjus, ketale, ruoja’ jotain tekemistä ruotsin jubel-alkuisten ilmausten kanssa? Tähän kysymykseen vastaa Kirsti Aapala omassa kirjoituksessaan (linkki jutun lopussa).
Riemujuhlan kaksi merkitystä
Sana riemujuhla esiintyi sanakirjassa ensi kertaa vuonna 1838 (Heleniuksen sanakirja, ks. Rapola 1960). Yleiskielessä sanalla on ollut sekä yleismerkitys että erikoismerkitys.
Sanan erikoismerkitystä kuvataan Nykysuomen sanakirjassa näin: riemujuhla on ”jonkin merkittävän tapauksen kunniaksi tasaisen määräajan, esimerkiksi 100 vuoden, kuluttua vietettävä juhla”. Sanakirjaesimerkeistä selviää, että on voitu viettää esimerkiksi yhdistyksen 100-vuotisriemujuhlaa tai kirjailijan riemujuhlaa, kun kansallisesti arvokkaan merkkiteoksen ilmestymisestä on kulunut 100 vuotta. Nykyään samantyyppisessä merkityksessä käytetään ilmauksia muistojuhla, vuosijuhla ja (sata)vuotisjuhla. Vietämme siis asunto-osakeyhtiön 50-vuotisjuhlaa, harvemmin riemujuhlaa.
Internetin syövereistä löytyy viittauksia myös riemujuhlanäyttelyihin. Esimerkiksi 1930-luvulla on Helsingin Messuhallissa järjestetty Kalevalan riemujuhlanäyttely ja Pieksämäellä kyyttöjen eli Itä-Suomen karjan riemujuhlanäyttely.
Yleismerkityksessään riemujuhla tarkoittaa yksinkertaisesti ’ilojuhlaa, riemukasta juhlaa’. Nykykielessä sanaa käytetään nimenomaan tässä merkityksessä. Aiempi erikoismerkitys on siis vähitellen jäänyt pois. Uusimmissa yleiskielen sanakirjoissa eli Suomen kielen perussanakirjassa ja Kielitoimiston sanakirjassa mainitaan vain yleismerkitys.
Ilmauksilla riemujuhla, riemumaisteri ja riemutohtori saattaa nykypuhujan korvaan olla toisenlainen, hieman riehakas sävy, aiemman hartaan juhlavan sävyn sijaan.
Nykykielessä hyvin yleistä on riemujuhla-sanan kuvallinen käyttö, kun halutaan liputtaa iloisten asioiden puolesta tai korostaa onnistumisia – tai pahoitella niiden puuttumista. Kuvallisessa käytössään sana esiintyy usein partitiivissa ja saa edelle genetiivimuotoisen määritteen (esimerkit on poimittu verkosta, ja niitä on muokattu):
Kesäfestivaaleilla koettiin kotimaisen musiikin riemujuhlaa (festivaalijärjestäjien verkkouutinen)
Syksy on lämpöisten pata- ja uuniruokien riemujuhlaa (ruokablogi)
Koronalääkkeiden kehitys ei ole ollut lääketieteen riemujuhlaa (median verkkouutinen).
Sanakirjalähteitä
Kielitoimiston sanakirja(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun): juhlakalu, promootio, riemujuhla, riemumaisteri.
Merriam-Webster(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun): jubilee.
Nykysuomen sanakirja: jubilaari, jubileerata, riemujuhla. Ilmestynyt 1951–1961. Porvoo: WSOY. (Näköispainos Kotimaisten kielten keskuksen sivuilla.(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun))
Suomen kielen perussanakirja: riemujuhla. Ilmestynyt 1990–1994. Kotimaisten kielten keskus.
Svenska Akademiens ordlista(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun) (SAOL): jubeldoktor, jubelidiot, jubileum.
Suomen murteiden sanakirja(siirryt toiseen palveluun) (SMS): jupileerata, juupeli, juupelinjuhla.
Muita lähteitä
Aapala, Kirsti 2022: Voihan juupeli! Kielikello 2/2022.(avautuu uuteen ikkunaan)
Rapola, Martti 1960: Sanojemme ensiesiintymiä Agricolasta Yrjö Koskiseen. Tietolipas 22. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Sanaliput 1800 = Martti Rapolan 1800-luvun sanalippujen kokoelma, s.v. riemujuhla. Kotimaisten kielten keskus.