Suomen murteisiin on vuosien varrella päätynyt paljon lainasanastoa eri lähteistä. Osa lainasanoista on saattanut tulla hallintokielen ja yleiskielen kautta, kuten monet ruotsalaiset lainat, osa esimerkiksi sotilaskielestä, kuten joukko venäläisiä lainoja. Yleiskielen kautta lainautuneet sanat ovat monesti laajalevikkisiä, ja niistä on olemassa useita hyvinkin erilaisia murreasuja eri puolilla Suomea.

Lainautumisreittejä

Sanat lafka ja mesta esiintyvät murteissa melko suppealla alueella lähellä itärajaa. Tämä viittaa siihen, että ne on voitu omaksua arkisten kielikontaktien kautta suoraan venäläisiltä.

Slangiin sanat ovat voineet tulla suoraan Helsingissä oleskelleiden venäläisten sotilaiden ja kauppiaiden puheesta tai Suomen itäisemmistä kaupungeista kuten Viipurista tai Haminasta tulleiden suomenkielisten kauppiaiden mukana. Tässä tapauksessa lainautuminen olisi tapahtunut ensin venäjästä murteisiin ja sitten murteesta slangiin.

Toki lainautumisreittejä on voinut olla erilaisia rinnakkain, kuten Heikki Paunonen toteaa slangisanojen etymologiaa valottavassa kirjassaan Sloboa Stadissa. Murteiden kautta tulleen sanan äänneasu on kenties jo ehtinyt mukautua paremmin suomen kieleen, kun taas suoraan venäjästä lainautuneen sanan äänneasu saattaa vielä jäljitellä venäläistä ääntämystä.

Uusi hammas toisen mestalle

Yleiskielen sanakirjoissa esitetään joskus murteellisiksikin luonnehdittuja sanoja. Mesta, jonka venäjänkielinen originaali on mesto, ’paikka’, ei esiinny vielä 1950-luvulla ilmestyneessä Nykysuomen sanakirjassa. Sen sijaan ajantasaisessa Kielitoimiston sanakirjassa ja sen edeltäjässä, 1990-luvun alkupuolella ilmestyneessä Suomen kielen perussanakirjassa, se mainitaan slangisanana. Murteelliseksi mestaa ei ole luonnehdittu, vaikka se murteissa esiintyykin, ehkä siksi, että tietoja on niin suppealta alueelta.

Suomen kaakkoismurteissa ja Pohjois-Karjalassa sekä Kymenlaakson itälaidalla puhuttavissa murteissa mesta tunnetaan merkityksessä ’paikka, sija, tila’. Onhaa tääl mestaa viäl, sanotaan Vehkalahdella. Pientäkin tilaa voi nimittää mestaksi. Lemillä kuvataan, miten suusta irronneiden ja uunin päälle heitettyjen maitohampaiden tilalle kasvaa uudet: uunisoloaha [= uuninsolaanhan] ne viskattii enne hampoat, siit toine kasvoa mestalle.

Itäisimmät murretiedot sanasta ovat äänteellisesti lähempänä alkuperäistä venäjän mallia. Venäjässähän mesto-sanan m ääntyy liudentuneena, mikä saa e:n muistuttamaan ie:tä. Kivennavalla komennettiin navettaan ajettavaa lehmää: no, miestalleis siint! Mesta-sanan johdos mestainen tarkoittaa sijaista tai korviketta. Se (huone) on ollunnoa kammari mestaine, sanotaan Lemillä.

Lafkaan kahville

Liikelaitosta, firmaa tai putiikkia merkitsevä lafka on mukana jo Nykysuomen sanakirjassa, jossa sitä luonnehditaan tyyliltään arkiseksi. Lainanantajakielessä eli venäjässä lavka ääntyy [lafka] ja on merkitykseltään ’kauppapuoti’.

Suomen itämurteissa lafka merkitsee myyntikojua. Murteissa lafka on useimmiten äänteellisesti mukautunut sopivammaksi puhujien suuhun: Pohjois-Savossa ja Kainuussa käytetään sen äänneasultaan suomalaistuneita muotoja laahka ja lauhka, Lavansaaresta on tieto myös laufka-asusta. Kun vieras f on vaihdettu kotoisaan h:hon, ei puhujalla Sotkamossa mene kieli solmuun edes päivitellessä, miten tori on niin täpösen täynnä laohkoja ja kojuja ettei oesi ennee yhtää sopinna. Pielavedellä samaan lauseeseen mahtuu toinenkin, eri suunnasta saatu lainasana, josta f on myös kadonnut: siellä mäntii laahkaan kahville.

Narinkasta narikka

Narikka-sanan ainoa merkitys Kielitoimiston sanakirjassa on ’ravintolan, teatterin tms. vaatesäilö’. Vaatesäilön merkitys lienee kuitenkin syntynyt vasta suhteellisen myöhään: Nykysuomen sanakirjassa sitä ei ole vielä mainittu, mutta Suomen murteiden sana-arkistossa siitä on muutama tieto 1950-luvulta.

Vanhastaan narikka ja sen nykykielestä jo väistynyt rinnakkaismuoto narinkka ovat tarkoittaneet kaupustelijoiden puoteja sisältävää rakennusta tai rakennusryhmää tai käytettyjen tavaroiden osto- ja myyntiliikettä. Tämä merkitys on vielä 1950-luvulla ollut ensisijainen ja mainitaan myös Nykysuomen sanakirjassa.

Narinkka on siitä erikoinen tapaus, että sitä ei ole lainattu venäjänkielisen sanan perusmuodosta, vaan se on peräisin prepositiorakenteesta na rynke , jonka merkitys on ’torilla’. Siispä kun Helsingin Kampin keskuksen ja vanhan linja-autoaseman väliin jäävää toria joskus kutsutaan Narinkkatoriksi pelkän Narinkan sijaan, tulee tori mainituksi nimessä oikeastaan kahteen kertaan. Koska harva nykysuomen puhuja kuitenkaan tuntee narinkan merkitystä, tori nimessä selventää, millaisesta paikasta on kyse.

Osassa suomen itämurteita (samoin kuin karjalan kielessä) sana on lainattu venäjästä ilman prepositiota. Karjalankannakselta ja Inkerinmaalta on tietoja kojurivistöä, toria tai muuta kokoontumispaikkaa merkitsevästä sanasta rintka. Käin rintkaast ostamaas sijamporsaan, kertoo tuuterilainen toiselle. Sakkolalainen Pietarin-kävijä kertoo, miten Pietarissa seisuot rintka reunas, torin reunassa. Viipurin läänin Uudellakirkolla eräs poika tilittää, miten joutuu kiertämään kylän keskustan kaukaa naapurikylälle yöjalkaan mennessään: rintkaa ast ei hirvii männä, siel o kaik pojat! Räisälässä rivistöön tai rykelmään sopii muutakin kuin torikojuja, siellä huikataan lähtijälle: Älä lähe yksinnäis, männiä sit kaik rintkas!

Narikka-sanan levikki on murteissa paljon laajempi kuin lafkan ja mestan. Murteissa kaupustelijoiden kojurivistöä merkitsevä sana tunnetaan enimmäkseen narikka-muodossa mm. Hämeessä, Kaakkois-Suomessa ja Kainuussa. Sotkamossa mainitaan torikauppiaitten olleen naisia: narikassa siellä oli naeset kaoppijassa, kauppiaana. Ehkä torikauppiaiden kyydissä sana on kulkeutunut näin laajasti eri puolille Suomea.

Monesti narikasta puhuttaessa on tarkoitettu juuri lähimmän ison kaupungin toria tai torilla olevia juutalaisten tai muiden kauppiaiden kojuja. Siin ol juutalaisten narikka, niilt sai halvalt jos mistään, mainostettiin Kärkölässä. Himangalla kerrotaan, että Oulun narikasta kävi himankalaiset ostoksilla.

Narinkka-asu on murteissa harvinaisempi kuin narikka; siitä on vain muutamia tietoja Suomen itärajan tuntumasta Säkkijärveltä Ilomantsiin. Esimerkiksi Säkkijärvellä saatettiin kehaista: Mie ostin nää pöksyt narinkasta, ku sain halvemmalla.

Murteissa narikalla on myös muita merkityksiä, jotka ovat kehittyneet torikojun tai kojurivistön merkityksestä. Etelä-Pohjanmaalla narikka on puuvaja, avonainen lato tai katos, Laatokan luoteisrannikolla katon päädyssä oleva katon alusrakenne ja Kittilässä kylän talorivistö.

Kirjallisuutta ja lähteitä:

Karjalan kielen verkkosanakirja. http://kaino.kotus.fi/cgi-bin/kks/karjala.cgi(siirryt toiseen palveluun)

Paunonen, Heikki: Sloboa Stadissa. Stadin slangin etymologiaa. Docendo 2016.

Suomen murteiden sanakirja verkossa. http://kaino.kotus.fi/sms/(siirryt toiseen palveluun)

Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja. Osa 2: L–P. SKS ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 1995.

Tuomi, Tuomo: Yleiskielemme murrepohjainen sanasto. Teoksessa: Nykysuomen sanavarat. WSOY 1989.