Paahtimossa maistetaan, tuliko kahvi laihaa vai vahvaa. Kuva: Olli Nieminen. Osuusliike Elannon kokoelma. Helsingin kaupunginmuseo. PDM 1.0(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Kysymys
Sellaiset lauseet kuin ”kahvi tuli laihaa” ja ”hameen helma tuli liian lyhyt” kuulostavat monen mielestä omituisilta. Käytetäänkö tällaisia muotoja jossain päin Suomea?
Vastaus
Kielitoimiston ohjepankin predikatiivia käsittelevässä ohjeessa (linkki kirjoituksen lopussa) annetaan joitakin esimerkkejä rakenteesta kahvi tuli laihaa. Ohje saa käyttäjiltä silloin tällöin kummastelevaa palautetta. Miten niin kahvi voi tulla laihaa tai puuro vetelää, tottahan tulosta tai muutosta ilmaiseva lause on joko muotoa kahvista tuli laihaa ja puurosta tuli vetelää tai sitten muotoa ystäväni tuli sairaaksi.
Tutustutaan ensin ilmiöön tarkemmin. Kysymyksessä olevaa lausetyyppiä edustavat vaikkapa seuraavat esimerkit:
Talvi tuli leuto.
Pöytäkirja tuli pakostakin hieman epätarkka.
Kastike tuli vetelää.
Lausetyypissä voi esiintyä myös muita verbejä kuin tulla:
Vilja kasvaa pitkää.
Rautatie rakennettiin kapearaiteinen.
Lisäksi on lauseita, joissa muutoksen aiheuttaja on näkyvissä:
Suutari teki saappaat liian pienet.
Ehkä opettaja laati koetehtävät liian vaikeat.
E. N. Setälän kielioppia koulussa tavanneille sekä suomen kieltä yliopistossa opiskelleille lienee tuttu myös esimerkki puuro tuli mustaa, joka ihmetyttää opiskelijasukupolvea toisensa jälkeen. Tällaiset lauseet ovat olleet kouluissa äidinkielen oppikirjojen esimerkkeinä pitkään, vielä 1970-luvulla.
Kyseessä on lausetyyppi, jossa on subjektina muuttuva asia (esim. kahvi), yksikön 3. persoonassa oleva muutosverbi (esim. tuli) ja predikatiivina lopputulos (esim. laihaa). Tästä syystä rakenne muistuttaa hyvin läheisesti niin sanottua tuloslausetta, jossa muuttuva asia on elatiivissa (kahvista tuli laihaa). Lausetyyppi on tavallisesti jäsennetty siten, että lauseessa talvi tuli leuto sana talvi on subjekti ja leuto predikatiivi, mutta asiasta on esitetty myös toisenlaisia näkemyksiä, eikä lauseen jäsentäminen olekaan yksioikoista.
Mistä rakenne sitten on ilmaantunut oppikirjojen, kurssimateriaalien ja Kielitoimiston ohjepankin esimerkkilauseisiin äimistystä herättämään? Kahvi tuli laihaa -lausetyyppiä on vanhastaan tavattu laajasti eri murteissa lännestä itään. Vielä 1960-luvun murreaineistossa rakenne on voimissaan, etenkin vanhemman polven ja savolaismurteiden puhujien keskuudessa.
Opetusperinteessä pitkään kulkeneen puuro tuli mustaa -lauseen on tallentanut E. N. Setälä Keski-Suomen Pihlajavedeltä (silloin Pihlainen), ja se sisältyy Setälän vuonna 1883 julkaisemaan teokseen Lauseopillinen tutkimus Koillis-Satakunnan kansankielestä. Suomentaja Kersti Juva muistelee esimerkkilausetta lämmöllä Kotus-blogin kirjoituksessaan (2014) ja tietää kertoa puuron tulleen mustaa jo Elias Lönnrotin muistiin merkitsemässä kansansadussa, jossa ”suen puuro tuli mustaa, ketun valkiata”.
Kiintoisa tieto on, että rakennetta on aikanaan suositeltu kielioppaissa erityisen varteenotettavana vaihtoehtona. E. A. Saarimaa kannustaa Kielenoppaassaan (1947) lausetyypin käyttöön:
Kirjakielessä käytetään liian vähän seuraavanlaista predikatiivia: Puuro tuli mustaa. Talo tehtiin liian suuri. – – Seuraavanlainen kansanmurteiden käytäntö olisi suositeltavaa: Kyllä se nyt huonompi tulee. Kuinka kovia tahdotte munat? – – Sanottakoon siis kirjakielessäkin: Talvi tuli ankara.
Patistelusta käy ilmi, että jo 1900-luvun alkupuolella rakenne lienee ollut harvinainen kirjallisessa kielenkäytössä.
Kielenhuoltajanakin tunnettu suomen kielen professori Osmo Ikola oli rakenteesta 1960-luvulla samoilla linjoilla Yleisradion Kielivartio-ohjelmassa: ”Sen jääminen pois käytännöstä merkitsisi osaltaan kielen köyhtymistä. Siksi olen halunnut muistuttaa, että näinkin voi sanoa ja että tämäkin on hyvää suomea.” Myöhemmin Ikola totesi Virittäjä-lehden kirjoituksessaan (1997) pelin menetetyksi ja rakenteen jokseenkin kadonneeksi: ”Tätä kehitystä voidaan valittaa, mutta emme enää voi asialle mitään.” Ei siis ole ihme, että 2020-luvulla lausetyypin esimerkkejä luullaan Kielitoimiston ohjepankissa peräti virheeksi.
Onko rakenteilla puuro tuli mustaa ja puurosta tuli mustaa sitten jokin merkitysero? Erona on nähty se, onko puuro heti valmistuessaan mustaa vai tapahtuuko jo valmistuneessa puurossa muutos mustaksi. Puuro tuli mustaa antaisi siis ymmärtää, että puuro oli heti maailmaan ilmaantuessaan mustaa, kun taas puurosta tuli mustaa kertoisi, että oli jo olemassa puuroa, joka sitten muuttui mustaksi. Tällaisen eron tekevät esimerkiksi Setälä, Saarimaa ja Ikola. Tämä saattaa olla ainakin joissakin murteissa lausetyyppien aiempi työnjako.
Nyky-yleiskielessä merkityseroa ei ole, vaan tuloslause (kahvista tuli laihaa) ilmaisee myös, että jotakin syntyy ja että se on jo syntyessään kerrotunlaista. Näin on muutenkin nykykielenkäytössä: Ison suomen kieliopin (§ 904) mukaan tuloslause esiintyy ensisijaisesti juuri tällaisessa käytössä eli ”ilmaisee pikemminkin uuden ominaisuuden tai luokan syntyä kuin muutosta olemassa olevassa”.
Tässä kirjoituksessa on tukeuduttu Mari Siiroisen tutkimusartikkeliin (2025) ”Tulipas toi kahvi vahvaa – Tulla-verbin käyttö predikatiivilauseessa ja sen murretausta”, joka on julkaistu teoksessa Sanovat syntaksiksi – Aineistopohjaisia tutkimuksia murteiden lauseopista (linkki alla).
Lue lisää
Kielitoimiston ohjepankki: Predikatiivi: elämä on ihanaa, lapset ovat iloisia (yleiskatsaus sijamuodon valintaan)(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Iso suomen kielioppi: § 904 Tuloslauseen piirteet(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Kersti Juva: Puuro tuli mustaa (Kotus-blogi 6.3.2014)(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Milla Uusitupa, Hannele Forsberg & Maria Vilkuna (toim.) 2025: Sanovat syntaksiksi. Aineistopohjaisia tutkimuksia murteiden lauseopista (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura)(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)