Kysymys
Millainen alkuperä on voimasanalla juupeli? Onko sillä tekemistä ruotsin jubelin kanssa (jubelfest ’riemujuhla’)?
Vastaus
Suomen kielessä on joukko voimasanoja, jotka pohjautuvat uskonnolliseen kielenkäyttöön. Näitä ovat esimerkiksi jestas, joka on muunnelma erisnimestä Jeesus, ja sielunvihollista merkitsevä saatana. Juupeli ei tähän ryhmään kuulu, mutta silläkin näyttäisi olevan tavallista juhlavampi tausta.
Suomen murteiden sanakirjan mukaan lurjusta, ketaletta tai ruojaa tarkoittavaa sanaa juupeli on käytetty enemmän länsi- kuin itämurteissa. Tämä antaa jo osviittaa siitä, mitä kautta sana lienee saatu. Näyttäisi siltä, että lähtökohtana on ollut ruotsin kielen jubel, joka esiintyy määriteosana sellaisissa yhdyssanoissa kuin jubelfest ’riemujuhla’ tai jubelmagister ’riemumaisteri’. Myös esimerkiksi saksassa tunnetaan sanat Jubelfest ’riemujuhla’ ja Jubeljahr ’riemuvuosi’.
Ruotsin ja saksan jubel- palautuu latinan ja kreikan kautta hepreaan, jossa sana tarkoittaa (pässin sarvesta tehtyä) pasuunaa. Saksan kielen etymologisen sanakirjan mukaan juutalaisilla on ollut määräajoin toistuva juhlavuosi, jolloin kaikenlaiset sakot ja rangaistukset kumottiin. Vuosi aloitettiin puhaltamalla pässin sarveen.
Sanan varhaisempaa historiaa hämmentää se, että ilmeisesti jo latinassa on kaksi äänteellisesti toisiaan muistuttavaa sanaperhettä sekaantunut keskenään. Tuota toista sanuetta edustaa latinan iubilum, joka tarkoittaa riemuhuutoa. Niinpä niissäkin kielissä, joihin näiden sanueiden sanoja on sittemmin latinasta päätynyt, on välillä vaikea tietää kunkin nykyilmauksen varsinaista lähtökohtaa.
Juupelinjuhlaa istumassa
Suomen murteissa on säilynyt häivähdyksiä juupelin historiasta. Paikoin Pohjois-Hämeessä ja Jämsässä asti on puhuttu juupelinjuhlista. Kyse ei kansan mielestä ole kuitenkaan ollut kovin arvokkaasta tilaisuudesta vaan pikemminkin turhanpäiväisistä kissanristiäisistä. Ja kun aikaa vietettiin vain jouten ollen, ”istuttiin juupelinjuhlaa”.
Vastaavanlainen merkityksen arkipäiväistyminen tai maallistuminen ei ole tavatonta, kun on kyse laajalti eri kieliin lainautuneesta ja etenkin kulttuurin alaan kuuluvasta sanasta. Samaan tapaan on matkan varrella loistoaan menettänyt esimerkiksi suomen itämurteissa käytetty latoa, vajaa tai navetan ylisiä tarkoittava sarai (myös saraja, sarani, sarain).
Sarai-sana on kulkeutunut suomen kieleen venäjän ja turkin kautta persiasta, jossa sen merkitys oli ’palatsi’. Persian sana on itse asiassa tullut suomeen myöhemmin toistakin kautta, tuolloin luultavasti kirjallisuuden levittämänä: turkista italian ja ranskan välittämänä saksaan ja edelleen ruotsiin, josta se päätyi suomeen muodossa seralji. Toistamiseen kieleen tullessaan sanan alkuperäinen merkitys siis säilyi.
Lähteet
Kluge. Etymologisches Wörterbuch der deutschen Sprache. 2011. Bearbeitet von Elmar Seebold. 25., durchgesehene und erweiterte Auflage. Berlin: Walter de Gruyter.
Suomen murteiden sanakirja: juupeli(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Svenska Akademiens Ordbok: jubel(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)