Töljynsalmentien viitta Outokummussa. Kuva: Marjatta Palander.
Outokummun Lähtevässä on Töljy-paikannimien rykelmä, joka ainakin nykytilanteessa on valtakunnallisesti ainutlaatuinen. Kantanimenä on ollut Saunajärven Töljynniemi, joka rajautuu länsilaidaltaan Lietukka-nimiseen järveen. Niemessä sijaitsee talo, Töljy, vanhojen asiakirjojen mukaan Töljyniemi. Talo on alkuaan kuulunut Varislahden maarekisterikylään, mutta hallinnollisesti se on myöhemmin liitetty Sysmän kylään. Töljy on ollut vuonna 1800 perustettu kruununtila.
Töljynniemen itäpuolella on Saunajärven Töljynlahti ja eteläpuolella Töljynmäki. Mäen etelärinteellä puolestaan sijaitsee Töljynsuo-niminen viljelys. Töljynsuon itäpuolella kohoaa Töljynsalon metsäalue.
Lietukasta Saunajärveen johtaa Töljynsalmi. Salmen suulla Lietukassa on pieni Töljynsaari, jossa on ollut Töljyssä asuneen Roope Järveläisen mökki. Saarta on kutsuttu myös Roopensaareksi ja myöhemmin Roopen pojan mukaan Armaansaareksi.
Mielenkiintoista on, että Outokummussa on ollut kaksi muutakin Töljynniemeä. Toinen näistä on 1970-luvun peruskartan mukaan ollut parin kilometrin päässä Kolmikanta-nimisessä järvessä. Paikan nimi on nykyään Ristiniemi.
Myös Juojärven rannalla Riihilahdessa, kahdentoista kilometrin päässä Töljyn talosta, on ollut Töljynniemi. Nimi Tölljynnjemi näkyy vuosien 1824–1825 Varislahden isojakokartassa, mutta nykyään paikka tunnetaan Korteniemenä.
Lisäksi noin kahdeksan kilometriä Töljystä länteen Rikkaveden Usinlahden eteläpuolella on korkea Töljynkallio. Edelleen kymmenisen kilometriä Töljystä koilliseen Raiskion ja Törisevän kylien välimailla on Töljynsuo-niminen suoalue, jonka keskellä on Töljynkangas.
Mitä töljy tarkoittaa?
Sanan töljy merkitys on paikkakunnalla alkanut hämärtyä jo 1800-luvun lopulla. Siitä kertoo se, että vuoden 1891 kartassa edellä mainitun Riihilahden Töljynniemen nimenä on Tölliniemi. Nimiarkiston kokoelmat paljastavat, että 1960–1970-luvuilla töljy-sana on ollut jo täysin tuntematon. Esimerkiksi Töljynkallion nimeksi on arveltu Öljynkalliota.
Sana töljy on johdos alkuaan karjalankielisestä verbistä tölätä, jolla on merkitykset ’liata, tahrata, sotata’. Tölätä-verbi on tunnettu Kainuussa ja Pohjois-Karjalassakin, mutta sen rinnalla on käytetty töljätä-muotoa. Jälkimmäinen selittyy siitä, että karjalan kielessä ä:tä edeltävä l-äänne kuulostaa hieman j:mäiseltä eli on liudentunut (töl´ätä). Niinpä osa suomenkielisistä on korvannut liudentuneen l:n lj-yhtymällä.
Töljätä-sanasta on Suomen murteiden sana-arkistossa mainintoja varsinkin Pohjois-Pohjanmaalta. Sanaa on käytetty erityisesti tervaamisesta mutta myös muusta maalaamisesta, rasvaamisesta tai tuhrimisesta. Esimerkiksi Utajärvellä on kysytty: ”Kuka tuon lattijan on tölijännyt tuolla lailla?” Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan rajamailla Heinävedellä lapikkaita on töljätty tai toljattu eli voideltu tervalla. Toljata-muodosta on sanastotietoja myös Nilsiästä, Kangasniemeltä ja Juvalta.
Outokummun Töljy-nimistä kolme on liittynyt niemiin. Niemissä on kaikesta päättäen tervattu veneitä ja mahdollisesti myös poltettu tervaa.
Töljäämiseen perustuvia paikannimiä on varmasti Suomessa ollut enemmänkin, mutta kun tervan käyttö on vähentynyt, Töljy-nimet ovat korvautuneet muilla. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Suomessa on runsaat kolmesataa Tervaniemi-nimistä paikkaa. Yksi sellainen on Outokummussakin, Rikkarannan Munalahdessa.
Kainuussa vielä töljätään
Kainuu on ollut Suomen merkittävintä tervanpolttoaluetta, ja niinpä myös töljätä-sana on säilynyt siellä elävänä nykypäiviin asti. Urbaanissa sanakirjassa sanalle annetaan merkitys ’maalata, yleensä likipitäen ohentamattomalla maalilla niin, että värin levittämisessä on oma hommansa’. Esimerkiksi: ”Töljäsinpä vähän tervaa tohon veneeseen!” Tai: ”Pitäis töljätä vielä toi ovi niin sitte ois sauna maalattu.”
Kainuussa töljätä-verbiä voidaan nykyään käyttää myös kasvojen hoidosta ja meikkaamisesta, jolloin se on ’ehostuksen – – laittamista vähän huteralla kädellä’. Kainuulainen sanoo Facebookissa: ”Piti töljätä oikein kunnolla huulipunaa” ja ”aurinkorasvaa saa kohta noamaansa tölöjätä”.
Lähteet
Maanmittaushallituksen uudistusarkisto. Kansallisarkisto.
Nimiarkiston kokoelmat. Kotimaisten kielten keskus.
Suomen murteiden sana-arkiston kokoelmat. Kotimaisten kielten keskus.
Tuomi, Maija-Liisa 1984: Suur-Liperin historia. Liperin kunta.
Karjalan kielen sanakirja(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Urbaani sanakirja (viitattu 20.1.2026)(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)