Vanhat lainasanat ovat maastoutuneet muiden sanojen joukkoon niin hämäävästi, että vain tarkkasilmäinen tutkija voi ne vieraslähtöisiksi havaita. Aivan viime vuosina ovat osoittautuneet germaanisiksi lainoiksi mm. sanat haava, lanka, otsa, paljas, ruoka ja suuri, joita pitkään oli otaksuttu omaperäisiksi. Vieraan kielen vaikutusta ei ole aina helppo huomata myöskään käännös- ja merkityslainojen yhteydessä, jolloin vierasta mallia on sovellettu entuudestaan käytettyjen kielenainesten varassa.

Otetaanpa näytteeksi nykysuomen lainapitoisuudesta pieni katkelma toissa Kalevalan päivänä ilmestynyttä pääkaupunkilaislehden tekstiä:

Rakentamisen kultaisin boomi on länsimaisten yritysten kannalta ohitettu. Kipeimmin leikkaukset tuntuvat japanilaisissa, länsisaksalaisissa ja englantilaisissa yrityksissä. Brittitietojen mukaan 70 % tulevista projekteista on romutettu. Tenderiasteella olevat projektit hyllytetään, lähes valmiit viimeistellään, ehkä.

Helpoimmin havaittavia vierassanoja ovat sellaiset, joissa on suomen äännerakenteelle outoja äänteitä tai äänneyhdistelmiä, esim. sanan alussa konsonanttiyhtymiä. Näytteestä erottuvat boomi (< engl. boom), projekti ( < engl. project < lat.), % = prosentti ( < lat. pro centum ’sadalta’), tenderi ( < engl. tender). Hankalampi on maallikon huomata, että lainaperua ovat myös kultaisen kantasana kulta (vanha germaaninen sana, jonka vastineita nykykielissä mm. ruotsin guld ja saksan Gold) sekä hyllyttää-verbin kantasana hylly (< rts. hylla). Vieraslähtöisiä ovat myös maihin ja kansoihin liittyvät sanat japanilainen, (länsi)saksalainen, englantilainen ja britti, joilla on samantapaisia vastineita muissakin Euroopan kielissä (suomen saksalainen perustuu Saksin maakunnan nimeen).

Näytteessämme on myös muutama muodikas merkityslaina, joita ei ole ihan helppo tunnistaa. Sanaa leikkaus on käytetty merkityksessä ’vähennys, supistus’, joka näyttää pohjautuvan englantiin. Englannissa näet sana cut, jonka perusmerkitys on ’leikata’, substantiivina ’leikkaus’ (ja josta suomen kutteri on lähtöisin), merkitsee myös ’vähentää, supistaa; vähennys, supistus’, ja sama merkityskahtalaisuus on levinnyt kulovalkean tavoin viime vuosina suomeen. Milloin kustannuksia, veroja tai sosiaalietuja pienennetään, asia ilmaistaan tuhkatiheään sanoilla leikata ja leikkaus. (Vastaavasti viljellään nykyruotsissa ilmauksia nedskära, nedskärning; vrt. engl. cut down.)

Uutta on myös romuttaa-verbin esiintyminen merkityksessä ’hylätä’. Nykysuomen sanakirja mainitsee romuttaa-sanaa käytettävän kuvallisesti vain sentapaisissa yhteyksissä kuin ”Kolme hyökkäysvaunua romutettiin” = ’tuhottiin taistelussa’, missä yhteys sanan konkreettiin alkumerkitykseen on varsin läheinen. Ilmeistä on, että kun nykyään kärkkäästi ”romutetaan” projekteja, suunnitelmia, mahdollisuuksia jne., nojataan tässäkin englannin esikuvaan. Englannin verbi scrap merkitsee toisaalta konkreetisti ’romuttaa’, toisaalta kuvallisesti ’hylätä kelvottomana’. Tähän malliin perustunee nykyinen romuttaa-verbin muotikäyttö (kuten ruotsin vastaava skrota-verbin kuvallinen viljely).

Tekstinäytteessämme puhutaan myös projektin hyllyttämisestä. Ei ole vanhanaikaista kieltä tämäkään. Suomen sanakirjoille koko sana on outo, mutta tavallisten mallien mukaan se voisi lähinnä merkitä ’varustaa hylly(i)llä’ (vrt. lasi : lasittaa, ryppy : rypyttää). Tuollainen merkitys ei tietenkään sovi tekstiyhteyteen. Valaistusta hyllyttää-sanan syntyhistoriaan tarjoaa jälleen englannin kieli. Englannin ’hyllyä’ merkitsevän shelf-sanan rinnalla on verbi shelve, joka merkitsee mm. ’varustaa hyllyillä’ ja ’panna sivuun, jättää sikseen, haudata’. Vanhastaankin on puhuttu kuvallisesti ”hyllylle panemisesta” tarkoitettaessa (tilapäistä) hylkäämistä, syrjäyttämistä, mutta tuskinpa hyllyttää-verbiä olisi siinnyt ilman englannin esikuvaa. Tätä nykyä esim. arkaluonteisen televisio-ohjelman esittämättä jättäminen näyttää jokseenkin säännöllisesti olevan ”hyllyttämistä”.

Tarkasteltavasta tekstinpätkästä ei tietenkään löydy näytteitä kaikista suomen sanaston lainakerroksista, mutta se on tuskin tarpeenkaan. Aiheemme kannalta olennaista on, että siihen sisältyy sekä hyödyllisiä että ilmeisen joutavia lainailmauksia. Eräät ovat taas sellaisia, joita ei ole syytä jyrkästi tuomita mutta jotka antavat aihetta jonkinvertaiseen varovaisuuteen.

Hyödyllisiä lainasanoja

Esimerkkitekstin sanoista kulta ja hylly edustavat ns. yleislainoja, sanoja, jotka kuuluvat jokapäiväiseen kielenkäyttöömme ja ovat äännerakenteeltaan tyypillisten suomen sanojen kaltaisia. Tällaiset ilmaukset ovat tavallisesti – joskaan eivät aina – sellaisten uusien käsitteiden ilmauksia, jotka ovat tulleet kieleemme yhdessä tarkoittamiensa kulttuurikäsitteiden kanssa ja jotka olennaisesti rikastavat kieltämme.

Prosentti ja projekti ovat äänneasultaan vieraampia ns. erikoislainoihin kuuluvia sanoja. Moni Alkon asiakas puhuu ”rosentista”, mutta tuskinpa kukaan vaatisi korvaamaan aina prosentti-sanaa sadanneksella tai sadasosalla. Vaihtoehto olisi siis tässä tapauksessa olemassa, tosin ei sekään omapohjainen: sata on ikivanha indoiranilainen lainasana. Projektia kansanmies tuskin tarvitsee, joten ääntämishankaluus ei pahasti haittaa. Professori Aarni Penttilä yritti tuoreeltaan häätää sanan kielestämme, kun se 1960-luvun lopulla rupesi leviämään, mutta sittemmin siihen on joltisestikin totuttu. On kuitenkin aihetta muistuttaa, että useimmiten saman asian ajaa hanke tai suunnitelma, jotka ovat sujuvampia ja kansantajuisempia ilmauksia.

Koska erikoislainoja eniten tarvitaan moninaisilla ammattialoilla, tieteellisessä kielenkäytössä jne. eikä niinkään jokapäiväisessä yleiskielessä, ne saattavat hahmoltaan poiketa tavanomaisista sanarakenteista aiheuttamatta mainittavaa haittaa. Kouluja käymätönkin tulee kyllä tekemisiin esim. sanojen presidentti ja professori kanssa, ja silloin saattaa kieli joutua kovalle koetukselle, ellei nöyrästi tyydytä ”resitenttiin” ja ”rohvessoriin”. Tällaisten vakiintuneiden vierassanojen korvaamista omaperäisillä, helppoääntöisemmillä ilmauksilla ei voida enää kuitenkaan vakavasti harkita. Onneksi studentti korvattiin ylioppilaalla jo kauan ennen nykyistä ylioppilastulvaa!

Joutavia lainahepeniä

Tavallista on kielten elämässä, että hyödyllisten lainasanojen ohella ruvetaan käyttämään arvostetun lainanantajakielen sellaisiakin sanoja, joille entuudestaan on jo olemassa vastine. Tällaiset lainat ovat periaatteessa enimmäkseen turhia, ellei uusi ilmaus ole esim. tuntuvasti entistä nasevampi. Mm. englannin polio (lyhentymä sanasta poliomyelitis) lienee yleistynyt lapsihalvaus-sanan tilalle etenkin lyhyytensä ansiosta, vaikka tunnesyilläkin saattaa olla osuutta. Lyhyys on etuna myös tekstinäytteemme sanalla boomi ’noususuhdanne, huippukausi’. Hakuteosten mukaan sana olisi kuitenkin kirjoitettava asiatekstissä sitaattilainana englantilaisessa asussaan boom. Toinen mahdollisuus olisi ääntämistä myötäilevä loppu-i:llä ”suomalaistettu” buumi, joka taas on sävyltään arkinen. Oikeinkirjoituspulmat – jotka useinkin ovat rasituksena vierassanoja käytettäessä – kirjoittaja olisi välttänyt turvautumalla suomen sanaan. Monelle lukijallekin kotimainen vaihtoehto olisi tajuttavampi.

Kovin tarpeetonta hienostelua edustaa tekstissämme sana tenderi. Vanhastaan tätä englannin tender-sanaan perustuvaa ilmausta on käytetty tarkoittamassa höyryveturiin yhdistettyä polttoaine- ja vesivaunua, mutta tekstinäytteen tenderi näyttäisi englantilaisittain merkitsevän ’tarjousta’. Lukijakunnan enemmistölle tämä on täyttä hepreaa.

Tätä nykyä on ilmeistä taipumusta (eli trendiä, kuten jotkut mieluusti sanovat) viljellä tarpeettomasti englannin sanoja ottamatta huomioon, että ne ovat niin kirjoitettuina kuin äännettyinä sanahahmoina monesti aivan kummallisia suomen kielessä. Suurelle osalle kansaa ne sitä paitsi ovat tuiki tuntemattomia tai ainakin epäselviä. Esim. matkailualalla käytetään suotta sellaisia ilmauksia kuin boarding card = maihinnousu-, tarkistuskortti, camping = leirintä, charterlento = tilauslento (linja-autojen tilausajoja ei sentään ole keksitty uudistaa ”charterajoiksi”), hostess = (lento)emäntä, sightseeing = kiertoajelu, tax-freeshop = veroton myymälä. On inhimillisesti ymmärrettävää, että englanniksi paljon asioiva ammattiväki keskuudessaan käyttelee moisia englannin sanoja kuten ammattislangia ainakin, mutta suurelle yleisölle suomea puhuttaessa ne eivät ole paikallaan.

Liike-elämän uutuudet tulevat yleisesti Yhdysvalloista, ja kiusaus käyttää englanninkielisiä ilmauksiakin on suuri. Ei ole kuitenkaan mieltä suosia sellaisia englannin sanoja, joille on hyviä suomalaisia vastineita, esim. filtteri = suodatin, instantkahvi = pikakahvi, know-how = (tekninen) asiantuntemus, osaavuus, taitotieto (ei ”tietotaito”, koska kyse on taitoa koskevasta tiedosta: the know how to do), non-iron = itsesiliävä, sales promotion = myynninedistäminen, spray = sumute, suihkute.

Silkkaa keikailua on puhua teollisuuden kilpailukykyyn liittyvistä non price -tekijöistä; tarkoitetaan muita kuin hintatekijöitä. Kun erästä isoa alusta mainostettiin hiljan ”Autoroute yli Itämeren”, virisi helposti mielessä kysymys, taipuuko sana autoroutteen : autoroutetta kuten esim. peite : peitteen : peitettä. Viisaampaa olisi ollut valita tuttu autoreitti merkillisen ranskalais-englantilaisen sanan sijaan.

Urheilusanastomme on enimmäkseen aika nopeasti vapautunut englannin kahleista. Sitäkin oudommalta tuntuu, kun tavarataloissa nykyään näkee ”sporttiosastoja”. Onhan August Ahlqvistin satakunta vuotta sitten luoma urheilu syrjäyttänyt englannin sportin yleiskielestä jo kokonaan. Nykyään on myös olemassa ”sporttiklubeja”, jotka eivät liene yhtä kilpailuhenkisiä kuin urheiluseurat ja sen vuoksi kaiketi tarvitsevat eri nimityksen. Ellei urheilukerho kelpaa (jommoinen toimii kansanedustajien keskuudessa), luulisi liikunta- tai kuntoilukerhon sopivan rehvakkaan ”sporttiklubin” tilalle.

Reippaita kotoistuksia

Englantilaislainoihin liittyy usein se erityishankaluus, että niiden ääntämys meikäläisen mittapuun mukaan poikkeaa tavattomasti kirjoitusasusta. Tämä haitta on poistettu erinäisissä hyvin yleisiksi käyneissä tapauksissa muuntamalla kirjoitustapa ääntämistä myötäileväksi tai muuten lähentämällä sanaa kielemme perinnäiseen sanastoon. Suhteellisen vanhoja kotoistuksia ovat mm. pekoni (bacon), toti (toddy), vaijeri (wire) ja vinssi (winch). Tuoreempia tapauksia ovat esim. greippi (grape fruit), kantri (country), meikki (make-up), soppi (shop, tosin ruotsalaisperäinen puoti sopisi paremmin, etenkin kun soppi-sanan muu käyttö voi häiritä), tiimi (team, mieluummin kuitenkin ryhmä, työryhmä tai itäsuomalaisittain työhye), tiikki (teak), viski (whisky).

Rohkeasti yksinkertaistettiin englannin sanaa, kun container muunnettiin kontiksi (vaikka muitakin kontti-sanoja oli jo olemassa) ja trenchcoatista (”taisteluhautatakista”) tehtiin trenssi. Lähinnä nuorison tarvitsema disc jockey on leikillisesti vääntynyt tiskijukaksi, jota tuskin voi kumminkaan joka yhteyteen suosittaa.

Englannin sanoja kotoistamalla voidaan siis onnistuneesti liittää niitä muihin sanavaroihimme. Monessa tapauksessa tuntuisi yhteyden katkaiseminen vieraaseen kirjoitusasuun kuitenkin häiritsevältä. Esim. cowboyn kirjoittaminen (kuten virossa) asuun kauboi vaikuttaisi lähes barbaariselta. Myöskään suomennos lehmipoika, jonka vanhoista hakuteoksista saattaa tavata, ei ilmennä sanan merkitystä likimainkaan oikein. Ratsastakoon siis lännen karjapaimen edelleen cowboyna!

Vierassanoja englanninmukaisissa merkityksissä

Löysimme tämän kirjoitelman alussa esitetystä tekstipalasta peräti kolme sinänsä tutunomaista sanaa, joita oli käytetty suomen sanakirjoille tuntemattomalla tavalla: leikkaus, romuttaa ja hyllyttää. Kaksi ensimmäistä ovat ilmeisesti saaneet uuden merkityksensä – kolmas lienee syntynytkin – englannin vaikutuksesta. Viime vuosikymmenien mittaan tämäntapaista englantiin mukautumista näyttää tapahtuneen melkoisessa määrin.

Uusia englannin mukaisia merkityksiä on kytkeytynyt myös moniin tuttuihin vierassanoihin. Niinpä sanaa abstrakti on ruvettu käyttämään tutkimuksen tiivistelmästä. Selvempää olisi kuitenkin turvautua sanaan tiivistelmä (tai alkutiivistelmä tarpeen mukaan). Sävyltään yleensä kielteinen aggressiivinen näkyy varsinkin liikealalla esiintyvän myönteisesti värittyneenä tarkoittamassa toimeliasta, yritteliästä, tarmokasta. Suomen sanat olisivat parempia. Aivan koomiselta kuulostaa väite, että vanhukset kaipaavat ”agressiivista kuntoutusta” – eikä asiaa suinkaan paranna, että sana on melko yleiseen tapaan kirjoitettu väärin.

Vanha hieno filosofia esiintyy nykyään usein melko vähäpätöisissä yhteyksissä, varsinkin jonkin liiketoiminnan lähtökohtiin, perusajatukseen tms. viittaamassa. (”Eri maahantuojien filosofiat poikkeavat runsaasti toisistaan.” Jotkut näet nostavat autojen hintoja kerralla, toiset taas vähitellen.) Uusi käyttö muistuttaa epäilyttävästi englannin philosophy-sanan käyttöä. Suomessa sopisi tyytyä vaatimattomampiin ilmauksiin; (perus)ajatus, ajattelu, katsomus ym. tarjoutuvat tilalle.

Viime aikoina on ilmestynyt myös erikoisia ”klinikoita”, suomen sanakirjoille tuntemattomia: lehtiklinikka, rumpuklinikka, veroklinikka, yritysideaklinikka jne. Tarkoitetaan asiantuntijain järjestämiä neuvontatilaisuuksia, joita luulisi voitavan nimittää luontevammin: neuvontatunniksi, -päiväksi, ehkä seminaariksikin.

Pääministeri Thatcherin haastattelussa vilahteli taajaan sana massiivinen: ”Tuolloin olisi ollut vaikea ennustaa teollisuustyöpaikkojen massiivista lisääntymistä. Syntyi myös massiivinen määrä palvelutyöpaikkoja” jne. Suomen kielessä massiivinen-sanaa ei vanhastaan ole näin käytetty. Kääntäjän olisikin ollut viisainta suomentaa englannin massive esim. sanoilla valtava, suunnaton; usein uudenaikaisen massiivisen tilalle sopii hyvin laaja, laajamittainen.

Englannin vaikutuksesta ovat monien muidenkin vierassanojen käyttötavat lisääntyneet, eikä tästä kehityksestä ole läheskään aina aiheutunut häiriötä. Kun esim. karismaa on nykyään muutenkin kuin hengellisenä armolahjana ja satelliitti voi olla myös tekokuu eikä vain kiertotähden seuralainen, niin mikäpä siinä.

Suomen sanoja englantilaisittain

Otettakoon vielä puheeksi muutamia omaperäisten tai muuten hyvin kotoisten sanojen merkityskehittymiä, joiden esikuvana näyttävät olevan englannin sanat. Esim. suomen ajoittaa-verbiä on aiemmin käytetty lähinnä muinaisesineiden tms. aikamäärityksistä puhuttaessa, synonyyminä siis iätä. Nykyään ajoittaa usein tarkoittaa sopivaan ajankohtaan sijoittamista, esim. ”tilaisuus on parasta ajoittaa alkuviikkoon”. Kun englannin ’aikaa’ merkitsevä sana time verbin tehtävässä merkitsee mm. ’valita sopiva aika’, voi hyvin uumoilla englannin vaikutusta. Meikäläisessä slangissa muuten viljellään kyseisessä tehtävässä englannin sanaa asussa taimata.

Sanaa haaste on ruvettu ehtimiseen käyttelemään kaikenlaisista vaateliaista, innostavista tehtävistä puhuttaessa (”ehtiikö arkkitehtikunta vastata yhteiskunnan haasteisiin”, ”otin työn vastaan mieluisana haasteena” jne.). Työpaikkailmoitukset vilisevät ”haasteellisia tehtäväkenttiä” ja ”haastavia tehtäviä”. Tuskinpa haaste-muotia voidaan selittää muuten kuin englannin challenge-sanan semanttisella vaikutuksella.

Ilmaus haavoittuva(inen) merkitsee nykyään yleisesti ’helposti vahingoittuva, tuholle altis, uhanalainen’ (”Assamin kriisi osoittaa selvästi, kuinka haavoittuvainen intialainen yhteiskunta on”). Tällaista vielä Nykysuomen sanakirjalle tuntematonta käyttöä on aivan ilmeisesti virittänyt englannin vulnerable, joka usein tarkoittaa muutakin kuin ruumiillisesti haavoittuvaa.

Kun äskettäin on yleisesti alettu puhua esim. aseiden tuotannon tai palkkojen ”jäädyttämisestä”, on jäädyttää-verbille annettu merkitys, joka vastaa englannin freeze ’jäädyttää’ -verbin kuvallista käyttöä: ’kieltää, pysäyttää; vahvistaa määrätasolle’. Vastaavasti puhe valuuttojen ”kellumisesta” tarkoitettaessa niiden vapaata hinnanmuodostusta nojaa suoraan englannin float-verbin käyttöön.

Turhanpäiväistä englannin apinointia on myydä-verbin viljely merkityksessä ’käydä kaupaksi’. ”Mikä myy Norjassa ei myy Italiassa”, otsikoi muuan suurilevikkinen lehti. Tilanpuutekaan ei olisi estänyt sanomasta suomeksi: Mikä käy kaupaksi Norjassa ei käy (tai kelpaa) Italiassa.

Lähinnä puhekielessä on ruvettu suosimaan sanaa päänsärky uudella tavalla: ”Se on sinun päänsärkysi” (=sinun asiasi, murheesi); ”Obligaatiotulvasta pankkien päänsärky”. Vanhastaankin on joskus puhuttu samaan tapaan ”päänvaivasta”, mutta mitä todennäköisimmin uusi päänsärky-sanan viljely pohjaa englantiin. Headache-sanalla on sekä merkitys ’päänsärky’ että merkitys ’huolenaihe, riesa’, ja sitä käytetään jälkimmäisessä tehtävässäkin hyvin yleisesti.

Toinen ruumiin vaivoista juontuva kuvailmaus, johon englannilla lienee osuutensa, on tulehtua, varsinkin partisiippina tulehtunut: ”Heimojen välinen jännitys tulehtuu liiaksi”; ”Ilmapiiri liitossa on ollut häiritsevän tulehtunut”. Tällainen verrattain nuori mutta nopeasti yleistynyt käytäntö on tuskin erotettavissa siitä, että englannin tulehtumista tarkoittavaa verbiä inflame viljellään myös vihaisten, väkivaltaisten tunteiden syntymisestä.

Englantilaisia käännöslainoja

Vähiten huolta kielenhuollon kannalta tuottavat yleensä käännöslainat. Kun uusi kulttuurikäsite nimetään tulkitsemalla lähtökielen nimitys (tavallisesti yhdyssana) oman kielen aineksien avulla, tulos on useimmiten laatuunkäypä. Esim. englantilaisten kehittämä peli, jota he nimittävät sanalla football, on suomessa käännetty sananmukaisesti jalkapalloksi. (Omintakeisempi sana potkupallo ei osoittautunut kilpailukykyiseksi vaan joutui viettämään varjoelämää heikkotasoisen pelin halventavana ilmauksena.) Vastaavasti peli on ruotsiksi fotboll, saksaksi Fussball jne. (venäläiset tosin sanovat sitä aivan englantilaisittain ”futboliksi”).

Suhteellisen tuoreita englannista käännettyjä sanoja ovat mm. aivovuoto (brain drain), haamukirjoittaja (ghost writer), hyvinvointivaltio (welfare state), kehonrakennus (bodybuilding; mieluummin kuitenkin kuntovoimailu), luottokortti (credit card), mannertenvälinen (intercontinental), osto(s)keskus (shopping centre), saippuaooppera (soap opera), sekatalous (mixed economy), turva(llisuus)riski (security risk), valkokaulustyöläinen (white-collar worker).

Samanne juontuvat myös lukuisat sanaliitot. Englannin kielen poliittisesta arsenaalista ovat peräisin mm. hiljainen enemmistö (silent majority) ja jopa juurevat takametsien miehet (backwoodsmen). Anglosaksisesta maailmasta olemme saaneet mm. keltaisen lehdistön (yellow press), mustan hevosen (black horse) ja vihreän peukalon (green thumb).

Englantilaislähtöisten käännöslainojen osuus nykysuomessa, kuten monissa muissakin kielissä, on kaiken kaikkiaan varsin suuri. Enimmäksen ne tuntuvat olevan tarpeellisia ilmauksia siinä anglosaksisen kulttuurin voimakkaan vaikutuksen alaisessa maailmassa, joka meitä ympäröi.

Onko puhdaskielisyyspyrkimys aikansa elänyt?

Lukijain joukossa on varmaan niitäkin, jotka närkästyneinä ovat arvelleet, että kielenhuoltajat eivät kyllin tarmokkaasti enää hätistele vierasperäisiä ilmauksia vaan sallivat niiden juurtua pysyvästi kaunista äidinkieltämme pilaamaan. Tässäkin kirjoituksessa on useimmat puheena olleet tapaukset tyydytty vain esittelemään ottamatta yleensä tuomitsevaa kantaa. Suhtautuminen lainaperäisiin ilmauksiin on viime vuosikymmeninä käynyt suvaitsevammaksi niin meillä kuin muuallakin. Tosin esim. Islannissa pyritään yhä varsin määrätietoisesti karttamaan vierassanoja ja muovaamaan oman kielen aineksista niille vastineita.

Kieltä on viime aikoina korosteisesti pidetty viestinnän välineenä, ja etenkin kansainvälisen yhteydenpidon kannalta vierassanoilla on etunsa. Olisi kovin epärealistista kiivailla kaikkia kieleen ilmaantuvia vieraslähtöisiä aineksia vastaan. Kaikki sivistyskielet ovat hyödykseen omaksuneet naapuristostaan vaikutteita. Lukuisat vieraspohjaiset ilmaukset ovat erinomaisesti sulautuneet suomen kielenkin ilmaisuvälineistöön.

Olisi kuitenkin nurinkurista, jos puhdaskielisyyden arvo tyyten kiellettäisiin, niin kuin joskus on haluttu. Tätä nykyä tietoisuus sukujuurten, synnyin- ja kasvuympäristön ja siihen kiinteästi kytkeytyvän äidinkielen syvästä merkityksestä yksilöiden ja yhteiskunnan kannalta on elävämpi kuin aikoihin. Tuskin kukaan kuvittelee, että ovella olisi aika, jolloin sellaiset ”pienet kielet” kuin suomi jauhautuisivat suurten maailmankielten jalkoihin. Niin kuin ihmisillä on oikeus tuntea isänmaanrakkautta ja toimia kotiseutuyhdistyksissä suppeampaankin elinympäristöön kohdistuvan kiintymyksen elähdyttäminä, heillä täytyy olla myös oikeus rakastaa äidinkieltään ja etenkin sen omimmiksi tunnettuja äänenpainoja.

Vierassanat ja muut vierasmalliset ilmaisutavat kuulostavat suomenkielisessä ympäristössä monesti turhan erikoisilta, vaikeatajuisilta ja tyylillisesti teennäisiltä. Erityisesti niiden kasaantumista on viisainta välttää. Musiikinharrastajakaan ei nautinnokseen lue esim. seuraavanlaista – valitettavan tavallista – tekstiä.

Säveltäjä parodioi omaa teostaan ja viimeaikaista kehitystä yleensä ja hänen kultivoidusti nyansoidun renessanssinaurunsa alta paljastui intelligentti ja hieman skeptillinen humoristi, joka käyttelee taitavasti tarkoituksiinsa avantgarden itsetärkeimpiä piirteitä ja patsasvakavaa preparointi-intoa.

Tuskinpa tuollaisesta vierassanoilla ratsastamisesta voi sanoa sen ystävällisempää, kuin että vähän useampikin sana olisi vielä ollut mahdollista korvata herraskaisemmalla.

Kirjoituksessani olen erityisesti pitänyt silmällä englannin kielen vaikutusta, joka kohdistuu nykyään voimakkaana suuriin maailmankieliinkin. Sitä on usein pidetty hyvinkin huolestuttavana ilmiönä. Jo kolmattakymmentä vuotta sitten kuulu ruotsalainen kielentutkija Björn Collinder valitti: ”Meidän päivinämme on vulgaarin amerikkalaisen konekulttuurin alkuasukasmainen palvonta synnyttänyt kielimädän, joka on yltänyt jo äidinkielemme muotorakenteeseen.” (Språket s. 243.)

Itänaapuristossamme ovat venäjän kielen tutkijat ja viljelijät kritisoineet englannin ilmausten laajamittaista lisääntymistä venäjässä – joka näihin asti on varsin avoimesti omaksunut lainasanoja. Venäjän kielen instituutin johtajan F. Filinin mielestä kehityksen taustalla on vieraan kulttuurin ja vieraan kielen epäterve ihailu. Mm. vaatetuksen, viihteen, autoilun ja yleisönpalvelun termejä suorastaan virtaa englannista venäjän yleiskieleen, mikä saattaa vaarantaa venäjän rakenteen omaperäisyyden. (Selostettu Tiiu Ereltin mukaan, Eesti oskuskeel s. 3.)

Näin huolestuttava ei tilanne suomen kannalta sentään liene. Kielemme on rakenteeltaan siinä määrin englannista poikkeava, että se ei läheskään yhtä helposti kuin esim. muut Pohjoismaiden kielet ota vastaan englannin ilmauksia. Sitä mukaa kuin hankalakäyttöiset vierassanat tulevat tarpeellisiksi yleiskielessä, ne usein korvautuvat omapohjaisilla tai ainakin muokkautuvat suunmukaisemmiksi. Tämänsuuntaista kehitystä kannattaa edelleenkin tukea.

Urheilukielessä esim. ”bandysta” tuli aikoinaan jääpallo, ”jäähockeysta” jääkiekko. ”Bakki” vaihtui puolustajaksi, ”off side” paitsioksi. Toivoa sopii, että onnettomat play off -ottelutkin jotenkin suomentuisivat ja squashin harrastajat rupeaisivat pelaamaan seinätennistä, ellei keksitä parempaa sanaa kuin ylen arkinen ”kössi”. Eikäpä olisi syytä jäädä kaipauksen valtaan, jos ”copywriterit” tykkänään muuttuisivat tekstitoimittajiksi, tekstittäjiksi, ”designerit” muotoilijoiksi tai suunnittelijoiksi ja ”freelancet” vapaiksi toimittajiksi, näyttelijöiksi tms.

Vaikka kielenhuolto on käynyt entistä suvaitsevammaksi, sillä on edelleen vankat syynsä suosia suomalaista ja pyrkiä pitämään yllä kohtuullista tasapainoa oman ja vieraan välillä. Lainataan maailmalta se, mikä on todella tarpeellista ja luontuu omankin kielemme rakennuspuiksi, mutta turvataan muuten omiin varoihin. Terve omanarvontunto kuuluu kielelliseenkin hyvinvointiin.