Siirry sisältöön

kirjakieli

Muotokirjoa yleiskielisiksi tarkoitetuissa teksteissä
yleiskielitalkoiden satoa

Riitta Korhonen

Usein kuulee väitettävän, että valtakunnan ykkösuutisoijienkin teksteissä on monenlaisia yleiskielen suositusten vastaisia piirteitä. Milloin on väärää persoonaa, milloin väärää lukua tai sijamuotoa. Johtuvatko poikkeamat vain puhekielestä? Eikö yleiskieltä enää opita? Pitäisikö normeja väljentää?

Yleiskieli ja puhekieli

Valkoinen bichon frisé -rotuinen koira.

Kolme aaltoa, rokotus ja karanteeni
varhaisnykysuomen alkupuoliskon kehitys vuosina 1810–1845 julkaistun kirjallisuuden valossa

Petri Lauerma

Suomen kirjakielen kehitys eteni 1800-luvun alkupuolella vaiheittain aaltoina, kuten koronapandemia 2020-luvulla. Rokotuksia ja karanteenejakin varhaisnykysuomen kauteen sisältyy.

Vanha kirjakieli

Aukeama Jaakko Juteinin teoksesta Suomalainen, eli runo ahkeruudesta Suomessa.

Kirjasuomen äidit hellan ja koulun välissä

Petri Lauerma

Suomen kirjakielen historiassa oli pitkään vain miehiä. Vanhan kirjasuomen kaudelta on vaikea löytää naispuolisia kirjoittajia. Naiset alkavat näkyä kirjojen tekijöinä vasta suurimman osan 1800-luvusta käsittävän varhaisnykysuomen kauden viimeisinä vuosikymmeninä. Keitä olivat nämä kirjoittajat, suomentajat ja tietokirjailijat, joita voidaan kutsua kirjasuomen äideiksi?

Yleiskieli ja puhekieli

Yleiskieli, puhekieli, murre
Kielimuodot kielenhuollon oppaissa

Henna Leskelä

Kielenhuollon opaskirjat vilisevät erilaisiin kielenkäytön muotoihin viittaavia ilmauksia. Eniten huomiota oppaissa saavat yleiskieli ja puhutun kielen muodot. Näitä käsitteitä tarvitaan kielenohjailun kohteen jäsentämiseen ja rajaamiseen, jotta kielenkäytöstä ylipäätään voi antaa ohjeita.

Kielenhuollon historia ja periaatteet

Sata suomalaista kielellistä elämäkertaa

Pirkko Nuolijärvi

Suomen satavuotisjuhlavuonna 2017 käynnistyi tutkimushanke, jossa tarkastellaan kielimaisemaamme elämäkertojen valossa. Tavoitteena on tehdä tutuksi eritaustaisten suomalaisten kielellisiä kokemuksia, vahvistaa vähemmistökielisten ihmisten näkyvyyttä ja vähentää toisenkielisiin kohdistuvia ennakkoluuloja.

Kielen vaihtelu

Ääniä ilmassa, merkkejä paperilla
Puhutun ja kirjoitetun kielen suhteesta

Jenni Viinikka, Eero Voutilainen

Puhutun ja kirjoitetun kielen ajatellaan usein poikkeavan toisistaan paljon. Erojen pohdinta onkin auttanut näkemään, mikä on omaleimaista puhutulle, mikä kirjoitetulle kielelle. Puhetta ja kirjoitusta ei kuitenkaan pidä nähdä vastakkaisina kielenkäytön tapoina. Erojen takaa paljastuu myös paljon yhteistä.

Yleiskieli ja puhekieli

Onko normitetusta yleiskielestä vain haittaa?

Jaakko Anhava

Suomalais-ugrilaisten kielten professori Janne Saarikivi käsitteli kirjakielen normeja Parnasson kolumnissa Väärin (5/2012). Hänellä on tapana …

Kielenhuollon historia ja periaatteet

Pipliasuomesta yleissuomeen

Taru Kolehmainen

Suomen kirjakielen historiassa on kaksi kielipoliittisesti tärkeää vaihetta: Ensimmäinen on uskonpuhdistus, jonka vaikutuksesta kirjakieli luotiin, lähinnä kirkon tarpeisiin. Toinen on kansallisen heräämisen vaihe, jolloin kirjakieltä ryhdyttiin määrätietoisesti kehittämään sivistyksen välineeksi ja hallinnon kieleksi.

Kielenhuollon historia ja periaatteet

Mies kunnasten ja laaksoen
piirteitä Aleksis Kiven kielestä

Jaakko Yli-Paavola

Kun lukee Aleksis Kiveä, käy vähän väliä niin, että ajatus häiriintyy: huomio kiinnittyy hänen erikoiseen kieleensä. Kyse ei ole vain sanoista vaan kokonaisista rakenteista ja sanomisen tavoista.

Vanha kirjakieli

Näkökulmia yleiskieleen

Pirjo Hiidenmaa

Yleiskieli – normien mukaista Yleiskielen sanotaan olevan kirjakielen normien mukaista. 1800-luvulla kielen normit kehitettiin nimenomaan …

Yleiskieli ja puhekieli