kirjakieli
Näkökulmia yleiskieleen
Pirjo Hiidenmaa
Yleiskieli – normien mukaista Yleiskielen sanotaan olevan kirjakielen normien mukaista. 1800-luvulla kielen normit kehitettiin nimenomaan …
Yleiskieli ja puhekieli
Aleksis Kiven metsässä
Jaakko Yli-Paavola
”Myrsky käy ja metsä pauhaa” – säe on Aleksis Kiven Metsämiehen laulusta, jonka hän aluksi aikoi sijoittaa Seitsemään veljekseen. Millainen on Kiven metsä ja miten hän puhuu luonnosta?
Tekstit, tekstilajit ja tyyli
Macbeth ja Ruunulinna. Paljaasta suomennoksesta mukaelmaan – ja takaisin
Outi Paloposki
Käännökset ovat vaikuttaneet suomen kirjakielen kehitykseen ratkaisevasti. Käännöksiä on eri aikoina tehty kovin erilaisin perustein, ja niitä on nimitettykin eri tavoin: milloin on puhuttu suomennoksista, milloin käännöksistä tai mukaelmista. Eri aikakausien erilaiset käsitykset näkyvät suomennostenkin historiassa.
Kääntäminen ja tulkkaus
Arkkirunoilija Carl Borg. 1800-luvun kirjakielen varhainen uudistaja
Petri Lauerma
Suomen kirjakieli säilyi 1800-luvulle saakka murretaustaltaan käytännössä lähes yksinomaisen läntisenä. Oikeinkirjoitus oli monilta piirteiltään vanhahtavaa, vaikka sitä olikin asteittain paranneltu. Kirjakielen tunnettuja uudistajia olivat Renvall, Juteini ja von Becker, mutta jo ennen heitä – ja niin sanottua murteiden taistelua – kirjasuomea uudisti keskipohjalainen kappalainen Carl Borg.
Vanha kirjakieli
Normatiivista vapaamielisyyttä?
Sari Maamies
Lähes totuutena esitetään usein, että puhe- ja kirjakieli ovat Suomessa loitontuneet toisistaan liian kauas eikä …
Toimitukselta
Poika tulee ja pojat tulevat – subjektin ja predikaatin kongruenssi
Laila Lehikoinen
Yksi puhutun ja kirjoitetun kielen selvimmin havaittavia eroja on subjektin ja predikaatin kongruenssi monikon kolmannessa persoonassa. Puheessa tavallisia ”pojat tulee” -rakenteita lipsahtaa joskus kirjoituksiinkin. Millaisia virheitä teksteistä löytää ja kuinka tavallista normin rikkominen loppujen lopuksi on?
Verbit
Mistä puhumme, kun puhumme kirjakielestä?
Jaakko Anhava
Kielikellon numerossa 2/2000 (ks. Lue myös) käsittelin englannin sanojen, sanontojen ja lauserakenteiden sekaannuttavia vaikutuksia suomen kieleen. Amerikkalaisen vierailijan luento ja sitä seurannut keskustelu herättivät ajatuksen, sekaannuttaako englannin kieli myös paljon käytyä keskustelua kirja- ja puhekielen suhteesta.
Yleiskieli ja puhekieli
Abckiriasta almanakkaan: kirjoitetun suomen alkuvuosisadat
Riitta Palkki
Myös kirjoitettuun kielimuotoon kuuluu muutos, tietoisesti ohjattu tai vähitellen itsestään tapahtuva. Ensimmäisten kielenhuoltajien työn tulokset näkyvät 1500–1700-luvulla julkaistuissa teksteissä, joista tärkein oli Raamattu. Tietoinen ohjailu ei kohdistunut vain ortografiaan vaan myös muoto- ja lauserakenteisiin ja sanastoon. Nykyisen kirjakielemme ydin luotiin noina ensimmäisinä kirjoitetun suomen vuosisatoina.
Artikkeli
Kirja- ja puhekielen ero tšekin näkökulmasta
Jaakko Anhava
Lehtori Helena Lehečková julkaisi Kielikellon numerossa 4/94 kirjoituksen ”Onko olemassa tšekkiä äidinkielenään puhuvia?”. Myöhemmin hän on laajentanut esityksensä pienehkön kirjan mittoihin. Lehečkován käsittelemät ongelmat ovat tuttuja suomeakin koskevasta keskustelusta, ja hänen kirjansa antaa siihen aina tervetullutta ulkopuolista näkökulmaa.
Artikkeli
Kierrä kirjakielen mutkat, jos käännät murteelle
Leena Sarvas
Viime syksynä tuli markkinoille kokonaan savon murteella kirjoitettu Asterix-sarjakuvavihko. Se on Suomessa uusi aluevaltaus, mutta esimerkiksi Saksassa murteella kirjoitettuja sarjakuvavihkoja on julkaistu jo useampia. Kaikkinaiseen murteella kirjoittamiseen mutta erityisesti tällaiseen murteelle ”kääntämiseen” sisältyy omat ongelmansa, joiden ratkaisemiseksi joudutaan pohtimaan kahden kielimuodon, murteen ja yleiskielen, ominaispiirteitä ja suhdetta toisiinsa. – Leena Sarvas työskentelee Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa; hän osallistui taannoisen Asterixin savonnoskilpailun arviointiin.
Murteet ja slangi