Sanastokeskus 50 vuotta erikoiskielten kehittäjänä

Sanastokeskus on viidenkymmenen toimintavuotensa aikana tehnyt yhteistyötä monenlaisten toimijoiden kanssa. Yksi esimerkki terminologisesta sanastotyöstä ja sillä saavutettavista hyödyistä on Valtionavustustoiminnan sanaston laatiminen.

Kun valtionavustustoiminnan tilaa alettiin selvittää toiminnan kehittämistä ja digitalisointia varten, nousi esiin kysymyksiä siitä, millaisille toimijoille valtionavustuksia onkaan myönnetty ja millaisia vaikutuksia avustuksilla on saatu aikaan. Yhtenäisen tiedon saaminen valtionavustustoiminnasta oli hankalaa muun muassa siksi, että kukin yli 90 valtionapuviranomaisesta tai muusta valtionavustuksiin liittyvästä toimijasta puhui toiminnasta omalla tavallaan.

Opetus- ja kulttuuriministeriö ryhtyi esiselvityksen suositusten perusteella valmistelemaan yhtenäistä valtionavustustoiminnan sanastoa vuonna 2018, ja sanastotyötä jatkettiin valtionvarainministeriön asettamassa Valtionavustustoiminnan kehittäminen ja digitalisointi -hankkeessa vuosina 2019–2023. Sanastokeskuksen terminologi osallistui työhön koko ajan. Sanastotyö alkoi vaikuttaa termistöön jo hankkeen aikana, kun jotkut sanastotyöryhmän asiantuntijajäsenet muuttivat oman virastonsa käyttämiä termejä. Jatkossa valmis sanasto tukee valtionavustuksiin liittyvän tiedon keräämistä ja käsittelyä.

Sanastokeskus ry, alkuperäiseltä nimeltään Tekniikan Sanastokeskus ry, perustettiin vuonna 1974. Alun perin sen tavoitteena oli laatia nimensä mukaisesti erityisesti teknisten alojen sanastoja, sillä näillä aloilla oli tunnistettu tarve yhtenäistää ja selkeyttää viestintää. Sanastokeskuksen 50 toimintavuoden aikana sanastotyön aiheet ovat laajentuneet tekniikan erikoisalojen ulkopuolelle muun muassa sosiaali- ja terveydenhuoltoon, sosiaaliturvaan ja opetushallintoon.

Nykyisin sanastoja laaditaan Valtionavustustoiminnan sanaston tavoin usein erilaisten laajojen kehityshankkeiden yhteydessä. Sanasto voi tukea esimerkiksi toiminnan uudelleen organisointia, tiedolla johtamista, säädöstyötä, tietomallin kehittämistä tietojärjestelmää varten tai uuden digipalvelun kehittämistä. Sanastojen vaikutukset eivät kuitenkaan rajoitu vain kyseisissä kehityshankkeissa käytettäviin termeihin, vaan sanastot vaikuttavat laajasti siihen, miten ja missä merkityksessä termit vakiintuvat käyttöön.

Työn perustana huolellinen käsiteanalyysi

Sanastokeskuksen silloinen johtaja Heidi Suonuuti toi jo 1970-luvulla sanastotyön perustaksi kansainväliseen standardiin perustuvan systemaattisen käsiteanalyysin, johon hän oli tutustunut aiemmissa työtehtävissään. Näin sanastotyölle saatiin vahva pohja, ja käsiteanalyysimenetelmällä on edelleen keskeinen asema Sanastokeskuksessa tehtävässä työssä. Terminologian sanasto (2006) määrittelee käsiteanalyysin seuraavasti:

Kunkin käsitteen määritelmä kertoo, missä merkityksessä käsitteen nimitystä eli termiä on suositeltavaa käyttää.

Kun määritelmät laaditaan systemaattisen käsiteanalyysin avulla niin, että ne ovat mahdollisimman yleispäteviä ja sopivat käytettäväksi monissa yhteyksissä, luodaan pohjaa yhteiselle ymmärrykselle ja tietojärjestelmien yhteentoimivuudelle. Mahdollisimman laajasti yhteiseen käyttöön tarkoitetuilla määritelmillä voidaan välttää eri tahoilla tapahtuvaa päällekkäistä sanastotyötä ja esimerkiksi varmistaa tiedon siirtyminen muuttumattomana – eli säästää aikaa ja rahaa.

Valtionavustustoiminnan sanastossa selvitettiin ja sovittiin käsiteanalyysin avulla esimerkiksi se, mitä vaikutuksella tarkoitetaan suhteessa muutokseen ja mitä yhteiskunnallisesti merkittävä muutos sekä välitön ja välillinen vaikutus tarkoittavat.

Käsiteanalyysin lisäksi sanastotyötä voidaan tehostaa työryhmämallilla, jossa sanastoa valmistelemaan kootaan työryhmä sanaston kohdealan asiantuntijoista ja terminologian asiantuntijoista. Kun ryhmän jäsenten osaamisalueet täydentävät toisiaan, voidaan tarvittaessa yhdessä sopimalla kehittää ja tarkentaa käsitteiden merkityksiä. Näin saadaan aikaan laadukkaita lopputuloksia.

Esimerkiksi valtionavustustoiminnan sanastotyössä Sanastokeskuksen terminologi valmisteli käsitekuvauksia ja termisuosituksia yhdessä Tieteen tietotekniikan keskuksen (CSC) asiantuntijan kanssa. Työn tueksi kootussa ryhmässä oli mukana valtionavustusten myöntäjien ja saajien edustajia, jotka olivat motivoituneita keskustelemaan alan sanastosta sekä osallistumaan termien ja niiden merkitysten yhtenäistämiseen. Keskusteluja käytiin niin erilaisista toimijoista, kuten valtionavustusasian valmistelijasta, esittelijästä ja ratkaisijasta, kuin siitä, mikä on vaikutuksen ja vaikuttavuuden ero.

Sanastokeskuksen projekteissa ei siis ole kyse vain olemassa olevan aineiston yhteen kokoamisesta, vaan pikemminkin keskitytään siihen, että selvitetään keskustellen asiantuntijoiden näkemyksiä, sovitetaan niitä yhteen ja luodaan näin uutta tietoa. Käsitteiden ja termien yhtenäisen käytön pohjaksi laadittavat määritelmät edellyttävät usein kompromisseja.

Sanastotyötä erikoiskielten selkeyttämiseksi

Terminologisessa sanastotyössä on tapana verrata keskenään erikoiskieltä ja yleiskieltä. Erikoiskieltä käytetään erikoisalan asiantuntijoiden välisessä viestinnässä, ja sille ovat tyypillistä termit ja tarkkarajaiset käsitteet. Yleiskieltä puolestaan voi kuvata kaikille yhteiseksi kieleksi. Siinä käytetään yleisesti tunnettuja sanoja, joiden merkitys määräytyy usein ainakin jossain määrin käyttöyhteyden mukaan.

Käytännössä tiukkaa rajaa erikoiskielen ja yleiskielen välille voi olla vaikea tehdä. Sanastoprojekteissa päädytään joskus pohtimaan sitä, milloin jokin ilmaus on termi. Pitääkö käsite, johon viitataan yleiskieleltä näyttävällä sanalla, määritellä sanastossa, vai onko ilmaus ja sen merkitys kaikille selvä ja sama? Erityisesti yhteiskunnallisilla aloilla vilisee sanoja, jotka kaikki helposti ajattelevat ymmärtävänsä, mutta joiden merkitys saattaa erikoisalan asiantuntijoiden puheessa olla maallikon käsitystä täsmällisempi tai rajautua eri tavalla. Silloin käsitteiden määritteleminen on hyödyllistä erikoisalan ymmärtämisen ja termien käytön tueksi.

Esimerkiksi vuonna 2023 julkaistussa Valtionavustustoiminnan sanaston toisessa laitoksessa on määritelty kahtena keskenään erimerkityksisenä käsitteenä tavoite ja päämäärä, jotka sekä valtionapuviranomaisten että avustusten hakijoiden tulee ymmärtää samalla tavalla:

Valtionavustustoiminnassa päämäärän avulla hahmotetaan sitä suuntaa, johon toiminnalla pyritään. Yhden tai useamman tavoitteen avulla puolestaan konkretisoidaan sitä, miten tiettyä päämäärää kohti edetään. Yleiskielessä tavoitteen ja päämäärän välille ei tehdä yhtä selkeää eroa, vaan molemmilla sanoilla on useita merkityksiä ja toisaalta niitä käytetään myös samoissa merkityksissä.

Myös lakitekstien ilmaukset päätyvät usein sanastotyössä ratkottaviksi. Vaikka Lainkirjoittajan oppaassa ohjeistetaan käyttämään yleiskieltä, lakiteksti on luonteeltaan hallinnon erikoiskieltä. Hallinnossa työskentelevät asiantuntijat tulkitsevat myös lakitekstien erikseen määrittelemättömiä ilmauksia termeiksi, joita siten todellisuudessa käytetään yleiskielestä poikkeavassa merkityksessä. Toisaalta merkitykseltään laajoja ja monimerkityksisiä yleiskielen ja erikoisalankin ilmauksia voidaan laeissa määritellä suppeammin.

Esimerkiksi termit työnhakija ja työnhaku liittyvät työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa laissa (380/2023) tietynlaiseen julkisten työvoimapalvelujen asiakkuuteen ja palveluprosessiin. Sen sijaan sekä yleiskielessä että työelämän asiantuntijoiden puheessa työnhakijaksi voidaan kutsua ketä tahansa henkilöä, joka tekee työnhakua täysin omaehtoisesti ilman työvoimaviranomaisen palveluja ja asiakkuutta. Sekaannuksia syntyy, kun viranomaisten viestinnässätarvitaan työnhakija- ja työnhaku-nimityksiä sekä lain suppeassa merkityksessä että sitä laajemmassa erikoiskielisessä ja yleiskielisessä merkityksessä. Milloin työnhakija onkaan lakisääteisesti tiettyihin palveluihin ja etuuksiin oikeutettu työtä hakeva henkilö ja milloin taas kuka tahansa työtä hakeva henkilö?

Sanastotyössä tehtävän käsiteanalyysin avulla erikoisalan asiantuntijat voivat ensinnäkin päästä yhteisymmärrykseen siitä, mitä esimerkiksi juuri työnhakija- ja työnhaku-termeillä tarkoitetaan toisaalta laissa ja toisaalta lain ulkopuolella. Toiseksi yhteiset linjaukset ja tarvittavat perustelut kirjoitetaan sanaston määritelmiin ja niitä täydentäviin huomautuksiin. Näitä voidaan sitten hyödyntää aiheesta viestittäessä. Tässä tapauksessa viestintää selkeyttäisi kuitenkin myös se, että lakitekstin työnhakija- ja työnhaku-termien sijaan voitaisiin käyttää tarkempia termejä, jotka erottuisivat laajemmassa merkityksessä käytetyistä ilmauksista.

Terminologisessa sanastotyössä luodaan pohja eri viestintätilanteisiin

Terminologinen sanastotyö aloitetaan usein silloin, kun halutaan selkeyttää tai yhtenäistää tietyn alan kielenkäyttöä. Toiveena – tai ainakin sanastotyöhön osallistuvien asiantuntijoiden oivalluksena – on usein se, että puhuttaisiin samoista asioista yhteisellä (erikois)kielellä. Toiveena voi myös olla, että syntyvä terminologinen sanasto on sellaisenaan sopiva asiakasviestintään.

Ensimmäinen toive on myös terminologin näkökulmasta realistinen ja tavoiteltava, koska mahdollisimman edustavan ja yhteistyöhön pyrkivän asiantuntijaryhmän kanssa voidaan nimenomaan laatia alan yhteistä sanastoa ja selkeyttää sekaannuksia aiheuttavia tilanteita. Asiakasviestintä sen sijaan on monimutkaisempaa, koska siinä on erilaisia tavoitteita ja kulloisenkin viestintätilanteen ja kohderyhmän mukaan tarvitaan erilaisia ilmaisukeinoja.

Sanastotyö aloitetaan usein silloin, kun halutaan selkeyttää tai yhtenäistää tietyn alan kielenkäyttöä.

Erikoisalan asiantuntijoiden tarpeeseen ja ymmärrykseen perustuva terminologinen sanasto ja sen käsitekuvaukset eivät aina sellaisenaan sovi viestimiseen maallikkojen kanssa. Esimerkiksi hyvän virkakielen ja selkeän kielen ohjeissa kiinnitetään erityisesti huomiota lukijaan ja kohderyhmän huomioimiseen ja termejä kehotetaan joko välttämään kokonaan tai selittämään ne. Koska terminologisessa sanastossa on mahdotonta ottaa huomioon kaikkia mahdollisia viestinnän kohderyhmiä ja tilanteita, täytyy sanastoa jossain määrin soveltaa yleistajuiseksi tarkoitetussa viestinnässä.

Terminologista sanastoa varten on tehty perusteellinen käsiteanalyysi, siihen on luotu systemaattinen rakenne ja siinä on pyritty kertomaan käsitteiden väliset yhteydet ja erot sekä sanallisesti että käsitejärjestelmäkaavioiden avulla. Toivoaksemme tällainen kokonaisuus auttaa muotoilemaan tekstejä, jotka kohderyhmälle sovellettuinakin sisältävät erikoisalan olennaiset merkityssisällöt ja rajaukset. Sanaston avulla voidaan esimerkiksi ymmärtää, miten lakitekstissä käytettyjä termejä tulkitaan jollain tietyllä hallinnonalalla.

Sanastokin kaipaa ajoittain huoltoa

Kuten kaikki pitkään käytössä olevat tuotteet, terminologinen sanastokin vaatii huoltoa. Termien tai määritelmien muutoksia voidaan tarvita esimerkiksi silloin, kun ala kehittyy ja vaikkapa lakia muutetaan. Kertaalleen määriteltyjen käsitteiden sisällöt voivat myös tarkentua eri käyttötilanteissa, kun selviää, millaiset käsitepiirteet ovat tärkeitä missäkin yhteydessä. Siksi hyvinkään tehty sanasto ei ole ajantasainen ikuisesti. Se on kuitenkin jäsennelty perusta, jonka varassa erikoiskieltä voidaan kehittää ja tarjota yhteiseen käyttöön.

Terminologisten sanastojen systemaattinen rakenne mahdollistaa kohdealan termistön pitkäjänteisen kehittämisen ja ylläpidon: termeihin ja käsitteisiin suunniteltuja isojakin muutoksia on mahdollista tarkastella käsitejärjestelmien avulla, ja esimerkiksi keskeisen termin tai määritelmän käsitepiirteen muutos voidaan tehdä hallitusti useisiin toisiinsa liittyviin käsitteisiin. Laajoja muutoksia on tarvittu esimerkiksi pitkään tehdyissä Kelan terminologisessa sanastossa ja Sosiaalialan tiedonhallinnan sanastossa, jota Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ylläpitää.

Sanastojen julkaiseminen mahdollisimman laajaan käyttöön esimerkiksi erikoisalojen sanastoja kokoavassa TEPA-termipankissa edistää käsitteiden ja termien yhdenmukaista käyttöä sekä eri alojen yhteisten käsitteiden tunnistamista. Toivottavasti tulevaisuudessa eri alojen ja toimijoiden välistä sanastotyötä voidaan jatkaa ja kehittää entisestään.

Lue lisää

Sanastokeskuksen verkkosivut(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)

TEPA-termipankki(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)

Valtionavustustoiminnan sanasto (toinen laajennettu laitos)(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)

Kelan terminologinen sanasto(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)

Sosiaalialan tiedonhallinnan sanasto(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)

Terminologian sanasto(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)

Lainkirjoittajan opas(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)

Satu Lindberg & Mari Suhonen: Käsitetyö osana Valtionavustustoiminnan kehittäminen ja digitalisointi -hanketta (Terminfo 2/2020)(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)