Sanakilpailun satoa aulikista eurolopoon

Sanakilpailumme tarkoituksena oli etsiä vastineita sanoille lobata ja lobbari. Kilpailusta kerrottiin paitsi Kielikellossa myös joissakin päivälehdissä ja Yleisradiossa mm. Kielikorva-ohjelmassa. Vastausten määrä yllätti: vastauskirjeitä (-kortteja, -fakseja) tuli kaikkiaan 132 mutta sanaehdotuksia vielä paljon enemmän, sillä yksi ehdottaja saattoi tarjota monta kymmentä eri sanaa. Toisaalta jotkin ehdotukset toistuvat eri vastaajilla. Myös vastaajia oli enemmän kuin vastauskirjeitä, osallistuipa kisaan kokonainen koululuokkakin, kiitokset vain Messukylän lukioon!

”Onhan meidän siedettävä snobbailuakin”

Pyysimme myös mielipiteitä siitä, pitäisikö sittenkin vain tyytyä lobbaamiseen eli onko uuden sanan luomisyritys turha. Monen mielestä oli mm. seuraavin perustein:

”Käytetään vaan lobbaria ja ollaan niiltä osin eurokansalaisia”

”Mielestäni lobata, lobbaus, lobbaaja (lobbarikin) sopivat kansainvälistyvään suomeen jokseenkin hyvin.”

”Antakaa ihmisten edelleenkin lobbailla – onhan meidän siedettävä snobbailuakin ja paljon muutakin.”

”Mielestäni lobbaaminen on tullut jäädäkseen, mikäpä siinä. Kunhan vain muistetaan huolellinen ja oikea ääntäminen – –. Liika purismi on pahasta.”

”Lobbari on sen verran vakiintunut suomen kieleen, että tuskin suomennos ottaisi tulta (vertaa diileri). Lobbari kuulostaa luontevammalta kuin lobbaaja. Suomalainen ”nielee” sitäpaitsi ja-tavut siellä sanan lopussa. Lobbaus ja lobbaaminen luontuvat käyttöön, koska sanat ovat asiantuntijoiden kieltä. Sulkeissa olisi hyvä selittää maallikolle esim. lobbaus (taustakeskustelu, käytäväkeskustelu).”

Enemmistö kuitenkin halusi suomenkielisen vastineen; tässä joitakin kannanottoja sen puolesta:

”Mielestäni lobbari ei millään muotoa sovi suomalaiseen puhe- ja kirjoituskieleen. Kaikki vanhemman polven edustajat eivät edes osaa lukea ja kirjoittaakaan b:tä – –.”

”Ja tosi on, ettei tämänikäinen maatiainen älyä lobbareista mitä ne tekee.”

”Lobbari on tavalliselle ihmiselle outo ja tuntematon sana.”

”Mikä tahansa suomenkielinen vastine!”

Onko lobbaaminen itsekästä omien
etujen ajamista – –

Käsitys, että lobbaaminen on karkeata omien etujen ajamista, näkyi paitsi useissa kommenteissa myös monissa ehdotetuissa sanoissa itsessään: höynäyttää, jallittaa, juonia, keploa, keplotella, lahjoa, liehakoida, lipoa, puijata, tuppautua, ujuttaa, viekkailla; edunkärkyntä, etuilu; tyrkky, voko, änkääjä. Asialliseen yhteyteen tämäntyyppisiä sanoja ei tietenkään voi tarjota, ei liioin seuraavia sinänsä hauskoja sanoja, jotka kai oli tarkoitettukin vain huvittamaan (mikä myös ehkä kuvaa yhtä tapaa suhtautua eurobyrokratiaan): lipilaarata; takapiruus; pikkukamarineuvos, sivuluisu, tarraliaani, telekaatti.

– – vai normaalia suhdetoimintaa?

Neutraaleja tai vain lievästi kuvallisia yleiskielen sanoja ehdotuksissa oli kuitenkin myös paljon: kurkottaa, tapailla, tutustuttaa, valottaa; valotuspolitikointi; ennakkovalmistelija, muokkaaja, raivaaja, selvittelijä, tapailija, tiedonvälittäjä, valottaja.

Vastaajat saivat paljon irti suomen kielen johtimista. Suhteellisen neutraalin sävyisiä, helposti ymmärrettäviä uudisjohdoksia oli ehdotuksissa paljon: edistellä, edistyttää, eduntaa, ennaltaa, taustailla, tehottaa, tientää, tunnuttaa, tähdettää; kuulokas, käypäilijä, muokkari, taustaaja.

Verbistä vaikuttaa johdettuja ja siihen yhdistettyjä sanoja tarjottiin runsaasti: erikoisvaikuttaja, oheisvaikuttaja, taustavaikuttaja, tulosvaikuttaja, ulkovaikuttaja, vaikuttelija; erikoisvaikuttaa, oheisvaikuttaa jne.

Aivan erityisen paljon kannatusta saivat kuitenkin sanasta suhde johdetut uudissanat: lobbaaminen olisi suhteilemista, lobbari suhteilija ja niin edelleen. Lobbaustoimisto olisi yksinkertaisesti suhdetoimisto. Tästä sanaryhmästä tulikin kilpailumme voittaja (tarkemmin seuraavalla sivulla).

Aulasta eteisiin ja käytäville

Usea vastaaja lähti liikkeelle lobby-sanan suomenkielisistä vastineista. Varsinkin aula (joka tosin on lainasana sekin) synnytti monta ehdotusta; sen näennäinen yhteys erilähtöiseen aulis-sanaan innoitti myös sanaseppoja: aulailla, aulata, aulistella; aulailija, aulaaja -sanojen lisäksi olivat mukana lobbari-sanan tilalle ehdotukset aulis ja aulikki. Muita tämän ryhmän ehdotuksia olivat mm. aulajyrä ja aulavaikuttaja. Kuten kilpailujulistuksessamme kerrottiin, aulailemista on jo jonkin verran näkynyt lehdissäkin. Vastaajista muutama ilmoitti käyttäneensä aulailemista tai aulavaikuttajaa kirjoituksissaan jo pitkään, ja ymmärretty on.

Sana eteinen kirvoitti mm. ehdotukset eteisviestintä ja eteistää. Käytävän johdoksia taas olivat esimerkiksi käytävismi, käytävöidä ja käytäväkärkkyjä. Sanasta halli lienevät johdokset hallittaa ja hallikoida, mutta niillä tuntuu olevan myös yhteys hallintoon, mikä hyvin viittaisi ainakin euroyhteyksiin! Kujakointia, kuistimista, nurkkailua ja väliköintiä tarjottiin niin ikään.

Kuppilointi kuvaa lobbailua ainakin yhdeltä osalta hyvin, ja erityisen oivaltava oli ehdotus saunailla: niin liike- kuin yhteiskuntaelämänkin päättäjät ovat perinteisesti hoidelleet suomalaista sovellusta lobbauksesta juuri edustussaunassa. – Sana saunailla kuitenkin viitannee liikaa vain suomalaiseen käytäntöön sopiakseen euroyhteyksiin.

Sanoja kierrätykseen?

Yksi erottuva sanaryhmä olivat vanhat tutut, merkitykseltään jonkinlaista luovimista tai selviämistä tai eri tavoin liikkumista lähellä olevat sanat ja niiden uudisjohdokset, esimerkiksi luotsia, luovailla, luovija, väyläilijä.

Myös murresanojen tai käytöstä jo kadonneiden tai erittäin harvinaisiksi käyneiden sanojen elvytystä ehdotettiin: aunoa ’muokata alustavasti’; kiävehtää ’antaa merkkejä itsestään, oireilla’, maasottaa ’lahjoa, voidella’, sukoilla mm. ’mielistellä’, tyyrätä ’ajaa, ohjailla’, viertää (kaskenpolttosanana) ’kohentaa tulta, kääntää uusia kohtia esille’, vongata ’ohjailla tukkien kulkua’ (mutta myös ’tavoitella, kärkkyä’) ja vonkamies ’tukkien kulkua ohjaileva uittomies’, käsikassara mm. ’apulainen’, päistärkkäri ’morsiamen seuralainen’.

Tämäntyyppisten sanojen runsas tarjoaminen kertoo kauniisti ihmisten kiinnostuksesta omaan kieleensä ja kulttuuriinsa. Murresanoissa on kuitenkin se huono puoli, että ne ovat nykysuomalaiselle usein yhtä outoja (tai vielä oudompia) kuin muista kielistä lainatut sanat, eli niidenkin merkitys pitää erikseen opetella. Johdokset ja yhdyssanat, joiden aineksista ainakin osa on tuttuja, on helpompi omaksua.

Lopataanko vain kovalla peellä?

Lukuisat vastaajat kannattivat lobby-sanapesyeen suomen kieleen mukautettuja p:llisiä asuja, kuten lopata, loppailla; loppaaja, loppari, loppi, tai vähän muunneltuja muotoja, kuten lopio ja lopisti. Osaa tämän ryhmän sanoista on yllättävää kyllä vaikea pitää irrallaan suomen murteissa esiintyvästä loppaamisesta, jolla on eri merkityksiä (sitä käytetään mm. erilaisesta puhumisesta ja toisaalta lyömisestä). Parissa kirjeessä ehdotettiin lobbarin tilalle lopoa. Vastaajat mainitsivat myös Minna Canthin Kauppa-Lopon. Ehkä Canthin Lopo ei kuitenkaan olisi kovin imarteleva esikuva eurolopolle! – Jotain arkista näissä p:llisissä muodoissa muutenkin on, jopa negatiivista, kenties yhteys deskriptiiviseen, Nykysuomen sanakirjassakin esiintyvään lopottamiseen, joka tarkoittaa yksitoikkoista höpöttämistä. Arkisuus saattaa kuitenkin kadota vuosien mittaan.

Sanakilpailun tulokset – siis mitä lobbarin rinnalle?

Sanakisan raatiin kuuluivat Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kielitoimiston tutkija Salli Kankaanpää sekä Kielikellon toimitussihteeri Sari Maamies ja toimittaja Riitta Eronen. Raati kiittää kaikkia vastaajia rakkautta suomen kieleen osoittavasta ja paneutuvasta työstä uuden sanan luomiseksi. Useimmilla ehdotetuilla sanoilla oli monenlaisia ansioita, mutta kaikkia lobbaamiseen sisältyviä puolia ei yksikään silti täysin tuntunut kuvaavan. Lobbailu on saanut rinnalleen useissa yhteyksissä riittävän aulailun ja monien mielestä kelvollisen loppaamisen, mutta raati päätyi kuitenkin nostamaan ykkössijalle sanasta suhde kehitellyt muodot. Lobbaushan on suhteiden hoitoa, ja yhdyssana suhdetoiminta on kieliyhteisöllemme entuudestaan tuttu: sen ymmärtäminen ei vaadi samanlaista vaivaa kuin jonkin vanhan sanan elvytys tai kokonaan mielivaltaisesti sepitetyn sanan omaksuminen – sellaiset sanathan jäävät helposti yhtä vieraiksi kuin lainasanatkin.

Suomen kielen perussanakirja (1994) selittää sanan suhdetoiminta merkityksen seuraavasti: ”toiminta, jonka avulla liikelaitokset ym. yhteisöt pyrkivät saavuttamaan ja säilyttämään hyvät suhteet yleisöön ja vars. niiden kannalta tärkeisiin henkilöihin ja ylläpitämään itsestään myönteistä kuvaa, PR”.

Lobata-verbin Suomen kielen perussanakirja taas selittää viittaamalla hakusanaan lobbismi, joka on ”epävirallisten yhteyksien pitäminen päättäjiin tai poliitikkoihin suhdetoimintatarkoituksessa – –”.

Sanojen suhdetoiminta ja lobbismi merkitykset ovat siis sanakirjankin mukaan hyvin lähellä toisiaan. Niinpä raati arveli, että suhdetoiminnalla olisi elämisen mahdollisuuksia myös lobbaamisen vaihtoehtona, vaikka onkin tiedossa, että suhde-sana sinänsä on jo melko kuormitettu. Perussanakirjassa on myös hakusanat suhdetoimintahenkilö, suhdetoimintamies, suhdetoimintanainen ja suhdetoimintasihteeri, joilla tarkoitetaan suhdetoiminnan hoitajaa. Näiden rinnalle raati päätyi tarjoamaan lukuisten kilpailuun vastanneiden esittämää tekijännimeä suhteilija, joka siis korvaisi lobbarin tai olisi näin ainakin tarjolla sen vaihtoehdoksi. Suhde-sanasta johdettu verbi suhteilla tarkoittaisi suhteiden hoitamista, siis lobbaamista. Nämä uudisjohdokset ovat suomalaiselle ymmärrettäviä johdinainestensa yleisyyden ja selkeyden ansiosta.

Suhteilemista esittäneiden joukosta on arvottu voittajaksi Mariella Haavisto Pieksä-mäeltä. Hänelle lähetämme Maija Länsimäen toimittaman kielipakinakokoelman ”Sana kiertää”. Kaikkien vastaajien kesken on lisäksi arvottu teos ”Maiden nimet kaikilla kielillä”, jonka saa järvenpääläinen Antero Harju. Lähetämme lisäksi Nykysuomen sivistyssanakirjan kiitokseksi Messukylän lukion vastaajaluokalle. Kunniapalkinnon (Nykysuomen sivistyssanakirjan) paneutumisesta (yli 80 eri ehdotusta) ja kahdesta ulkoasultaan tavattoman kauniista kirjeestä annamme tamperelaiselle Veikko Pihlajamäelle.

Lämpimät kiitokset kaikille osallistujille ja paljon onnea voittajille!

Riitta Eronen

Tässä vielä näytteeksi sanakilpailumme satoa eli lukijoidemme ehdotuksia lobbaamisen ja lobbarin suomalaisiksi vastineiksi: