Tuomioistuimissa kaikilta korkeakoulututkinnon suorittaneilta työntekijöiltä edellytetään vähintään tyydyttävää toisen kotimaisen kielen taitoa. Kuva: Roni Lehti. Lehtikuva.
Olemme tutkineet suomenkielisten käsityksiä ruotsin kielen käytöstä ja asemasta työpaikoilla. Selvitimme tutkimuksessamme muun muassa sitä, miten suomenkieliset kokevat ruotsin kielen käytön työssään. Erityisesti tarkastelimme sitä, mitkä kielen käytön taustatekijät vaikuttavat ruotsin kielen asemaan ja käyttöön työpaikolla.
Suomi ja ruotsi kansalliskielinä
Suomi ja ruotsi ovat maamme kansalliskielet, ja näitä kieliä puhuvien kielelliset oikeudet pyritään turvaamaan lainsäädännöllä. Laissa määritellään esimerkiksi tietyt kotimaisten kielten kelpoisuusvaatimukset, jotka koskevat muun muassa valtion viranomaisia, kaksikielisiä hyvinvointialueita sekä kaksikielisten kuntien viranomaisia.
Jotta eri aloilla olisi riittävästi molempia kieliä taitavia työntekijöitä, sisältyvät toisen kotimaisen kielen opinnot kaikkiin korkeakoulututkintoihin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että suomenkielisissä korkeakouluissa opiskelevat osoittavat saavuttaneensa oman alansa kannalta tarpeellisen ruotsin kielen taidon osana opintojaan. Vastaavasti ruotsinkieliset osoittavat opinnoissaan suomen kielen taitonsa.
Tutkimuskohteenamme on Turun seutu, jossa kielten jakauma on lähes samanlainen kuin koko maassa. Suomen ja Turun kielijakaumaa kuvataan taulukossa 1. Koko Suomen väestöstä ruotsinkielisten osuus on 5,2 prosenttia, suomenkielisten 85,9 prosenttia. Ruotsinkielinen asutus on keskittynyt pääosin rannikkoseudulle ja saaristoon eli Ahvenmaalle, Pohjanmaalle, Uudellemaalle sekä Varsinais-Suomeen. Turun alueella suurin osa kunnista on suomenkielisiä. Kolme kuntaa on kaksikielisiä. Yksi kaksikielisistä kunnista on Turku; sen asukkaista suomenkielisiä on 80,7 prosenttia ja ruotsinkielisiä 5,5 prosenttia. Turussa enemmistön kieli on siis suomi. Paraisilla ja Kemiönsaaressa enemmistön kieli on puolestaan ruotsi. Myös muiden kielten kuin suomen ja ruotsin puhujien määrä on lisääntynyt Turun seudulla kuten koko maassa.
| Äidinkieli | Koko Suomi | Turku |
|---|---|---|
| suomi | 85,9 % (4 778 000) | 80,7 % (160 000) |
| ruotsi | 5,2 % (287 000) | 5,5 % (11 000) |
| muut kielet | 8,9 % (496 000) | 13,8 % (27 000) |
Taulukko 1. Kielijakauma Suomessa ja Turussa.
Ruotsin kieli työelämässä
Tutkimustemme mukaan ruotsia tarvitaan työelämässä niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla ja suomenkielisillä on sekä taitoa että tahtoa työskennellä ruotsiksi. Ruotsin kielen käytön lähtökohdat ovat kuitenkin erilaiset yhteiskunnan eri osa-alueilla. Ruotsin käyttöä julkisella sektorilla säädellään laeilla ja asetuksilla, mutta yksityistä sektoria ne eivät koske. Ruotsin kielen tarvetta ja käyttöä työpaikoilla on kuitenkin näkemyksemme mukaan tarpeen tutkia lainsäädännön lisäksi myös laajemmin kielipoliittisesta näkökulmasta.
Sosiolingvisti Bernard Spolskyn jaottelun mukaan kielipolitiikka (engl. language policy) voidaan jakaa kolmeen eri osa-alueeseen: kielen käyttöön, kielen asemaan liittyviin käsityksiin sekä kielen käytön säätelyyn esimerkiksi lainsäädännön avulla. Tarkastelemme tutkimuksessamme erityisesti kielen käytön taustalla vaikuttavia kehystekijöitä eli olosuhteita, joihin yksittäinen työntekijä ei välttämättä voi vaikuttaa. Hän voi kyllä kehittää omaa ruotsin kielen osaamistaan, mutta hän ei voi muuttaa esimerkiksi Suomen lainsäädäntöä. Kielenkäyttöön vaikuttavat kehystekijät voivat ilmetä eri tasoilla, esimerkiksi yhteiskunnan, organisaation ja yksilön tasolla. Kehystekijät ovat usein limittäisiä ja vuorovaikutuksessa keskenään.
Olemme valinneet tarkastelumme kohteiksi julkisen ja yksityisen sektorin työpaikkoja Turun alueelta. Julkista sektoria edustavat Turussa sijaitsevat tuomioistuimet ja Turun museokeskus. Varsinais-Suomen käräjäoikeus, Turun hovioikeus ja Turun hallinto-oikeus ovat kaksikielisiä tuomioistuimia, ja niiden tuomiopiiriin kuuluu sekä yksi- että kaksikielisiä Varsinais-Suomen kuntia. Turun hovioikeus käsittelee lisäksi ruotsinkielisen Ahvenanmaan tapauksia. Turun museokeskus vastaa eri museoiden hallinnosta kaksikielisessä Turussa. Niin tuomioistuimissa kuin museokeskuksessa kaikilta korkeakoulututkinnon suorittaneilta työntekijöiltä edellytetään lain mukaan vähintään tyydyttävää toisen kotimaisen kielen taitoa.
Yksityistä sektoria edustaa tutkimuksessamme työeläkevakuutuksia tarjoava yritys. Sen kielenkäyttöä ei suoranaisesti ohjaa lainsäädäntö, mutta sen asiakkailleen tarjoamat työeläkevakuutukset ovat lakisääteisiä. Yrityksellä on kaksikielinen profiili, ja sillä on toimintaa Turussa, Helsingissä ja Maarianhaminassa.
Selvittääksemme ruotsin kielen käyttöä ohjaavia kehystekijöitä, pyysimme näiden työpaikkojen suomenkielisiä työntekijöitä vastaamaan ruotsin kielen asemaan ja käyttöön liittyvään kyselyyn. Saimme kyselyyn yhteensä 87 vastausta: 37 tuomioistuimista, 25 museokeskuksesta ja 25 yrityksestä. Lisäksi haastattelimme muutamia kyselyn vastaajista. Tuomioistuimista haastatteluun osallistui kolme, museokeskuksesta kolme ja yrityksestä yksitoista työntekijää. Tässä artikkelissa esittelemme tutkimuksen tuloksia haastatteluista poimimiemme sitaattien avulla. Sitaateissa on mainittu haastateltavan työpaikka ja numero.
Kielenkäyttöön vaikuttavat kehystekijät
Tuloksemme osoittavat, että työpaikoilla käytettävään kieleen vaikuttavat useat kehystekijät niin yhteiskunnan, organisaation kuin yksilönkin tasolla. Ruotsin kielen yhteiskunnallinen asema Suomen toisena kansalliskielenä näkyy haasteltavien vastauksissa, ja asiakkaan lakisääteinen oikeus käyttää ruotsia koetaan tärkeäksi sekä julkisella että yksityisellä sektorilla:
Äidinkielenään ruotsia puhuvilla on oikeus saada se palvelu omalla äidinkielellään. (Tuomioistuin 12)
Musta on aivan olennaisen tärkeää, että ihminen pystyy hoitamaan sen oman asiansa omalla äidinkielellään, koska on kysymys kuitenkin sellaisista tärkeistä isoista asioista. (Yritys 2)
Palvelun tarjoamista kummallakin kansalliskielellä pidetään itsestään selvänä erityisesti julkisella sektorilla. Toisaalta myös yksityisellä sektorilla mahdollisuus oman kielen käyttöön koetaan tärkeäksi. Yksilöille merkityksellisiä asioita eivät käsittele vain viranomaiset, vaan myös yksityiset toimijat. Tämän vuoksi on hyvä, että jokaisella on mahdollisuus käyttää asioinnissa omaa kieltään riippumatta siitä, kenen kanssa asioi. Kansalliskieliä pidetään tärkeinä myös alueellisesti:
Lähtökohta tietysti nyt ensinnäkin pitäisi olla, että molemmat kotimaiset kielet hoituu, koska kyllä se Turussa on merkittävä se ruotsin kielen asema. (Museokeskus 17)
Ruotsin kieli on olennainen osa Turun kaupunkikuvaa, ja tämä näkyy myös työpaikoilla; molempien kansalliskielten osaamista pidetään tärkeänä ja jopa itsestään selvänä työelämätaitona.
Organisaatioissa kielenkäyttöön vaikuttavat kuitenkin myös siitä annetut ohjeistukset sekä työnantajan odotukset ja työnjako. Kielenkäyttöä ohjaavia periaatteita ei välttämättä ole dokumentoitu, eikä henkilöstö aina ole tietoinen annetuista ohjeista. Siitä huolimatta tutkimillamme työpaikoilla koetaan, että kielenkäyttöä ohjaavat kansalliskieliin liittyvät periaatteet ja arvot myös organisaatioissa:
Se on ehkä kaupungin strategiatasolla: kielistä todetaan vaan yleisesti, että Turku on kaksikielinen kaupunki. Ei esimerkiksi museo ei ole tehnyt mitään omaa kielistrategiaa missä sitä olisi mietitty. (Museokeskus 17)
Meidän kielistrategia on, että me ollaan kaksikielisiä ja me palvellaan asiakkaita sen mukaan, kumpi heidän äidinkieli on, jotta heidän ei tarvitse käyttää yhtään sitä suomen kieltä, jolleivat he halua. Että kaikki brosyyrit ja kaikki, ne on ihan prikulleen, ne löytyy myös ruotsiksi. (Yritys 6)
Kaksikielisen kaupungin strategian koetaan vaikuttavan omalla työpaikalla, ja siksi myös ruotsinkielisen palvelun tarjoamista pidetään tärkeänä. Samalla tavoin kaksikielinen yrityskuva vaikuttaa näkemykseen ruotsin kielen tarpeesta: ruotsi näkyy sekä yrityksen kuvassa ulospäin että asiakaspalvelussa.
Jotta asiakkaita voidaan palvella kahdella kielellä, työpaikoilla tarvitaan ruotsia taitavaa henkilökuntaa. Työnantajan koetaankin usein edellyttävän ruotsin kielen taitoa, ja tämä otetaan huomioon esimerkiksi henkilöstöä palkattaessa:
Mä olen aina ollut ruotsin kielen puolestapuhuja. Se on mulla sisäänrakennettuna, että se otetaan aina kaikissa tämmöisissä nimityksissä huomioon. (Tuomioistuin 14)
Ruotsin kielen taito on kelpoisuusvaatimus julkisen sektorin tehtävissä, kuten kaksikielisissä tuomioistuimissa. Työpaikoilla ei kuitenkaan välttämättä edellytetä, että taito on erinomaisella tasolla:
Rekrytoinnissa ei tarvitse olla valmiiksi kaksikielinen, mutta pitää olla halukas oppimaan ja opettelemaan ruotsin kieltä myös, jos ei sitä valmiiksi osaa. (Yritys 10)
Halu työskennellä ruotsiksi ja valmius kehittää kielitaitoa näyttäytyvätkin tärkeinä työntekijöiltä odotettavina taitoina. Työntekijöiden kielellinen tausta saattaa kuitenkin vaikuttaa työtehtävien jakautumiseen. Työpaikoilla voi olla erillinen osasto, joka hoitaa ruotsinkielisiä asioita. Tämä näkyy erityisesti tuomioistuimissa, joiden toimintaa lait säätelevät vahvasti:
Ruotsinkieliset jutut menee ruotsinkielisille tai ruotsin kielellä asioita käsitteleville tuomareille, elikkä ne menee ihan suoraan sen mukaan. Asiakaspalvelussa valtaosa pystyy sen tilanteen jollain tavalla kuitenkin hoitamaan ja ne kenellä ei ole siihen sitten resursseja osaavat sen verran sanoa, että pieni hetki, että siirrän toiselle henkilölle et se hoituu sitten tällä. (Tuomioistuin 12)
Ruotsiksi käsiteltävät asiat voidaan siis siirtää suoraan ruotsinkieliselle osastolle tai ruotsia äidinkielenään puhuville. Päivittäisissä asiakaspalvelutilanteissa asia on kuitenkin hoidettava nopeasti, eikä tehtäviä aina ole mahdollista välittää kollegoille. Suuri osa tutkimukseemme osallistuneista on myös sitä mieltä, että työtehtävien hoitamiseen ei välttämättä tarvita äidinkielenomaista ruotsin kielen taitoa. Tärkeintä on, että tehtävä voidaan hoitaa joko omin voimin tai tarvittaessa kollegojen avulla:
Kyllä kaikki tekee vähän kaikkea joo ja sitten niiden ruotsinkielisten puoleen käännytään silloin kun tulee pulmatilanne vastaan. (Museokeskus 16)
Yksilötasolla henkilöstön kielenkäyttöä ohjaavat asiakkaiden oikeudet ja toiveet saada palvelua omalla kielellään. Kielilainsäädännön toteutumista seurataan Suomessa säännöllisesti, ja näiden selvitysten mukaan ruotsinkieliset eivät välttämättä aina saa palvelua ruotsiksi. Tämän vuoksi ruotsinkieliset ovatkin tyytyväisiä, kun he saavat mahdollisuuden asioida omalla kielellään:
Mun yleinen mielikuva on, että kun he kuulee, et joku yrittää puhua ruotsia ja pystyy asioimaan ruotsiksi vaikkei ole saarelainen vaan ihan täältä mantereelta, niin he on ollut kauheen tyytyväisiä. (Yritys 10)
Näin ollen olisi tärkeää tarjota mahdollisuus asioida molemmilla kansalliskielillä ja kannustaa myös suomenkielisiä työskentelemään ruotsiksi. Suomenkieliset työntekijät voivat kuitenkin olla epävarmoja kielitaitonsa riittävyydestä erityisesti asiakaspalvelutilanteissa. Erilaiset strategiat, kuten suomen ja ruotsin rinnakkainen käyttö, voivat kuitenkin auttaa selviytymään myös haastavista tilanteista:
Ja sitten mä saatan jossain kohtaa kun on joku sana mitä mä en tiedä niin sanon sen suomeksi ja kyllä se toimii. Mutta ei kukaan oleta, että puhuisi täydellistä kieltä, että kaikki on tyytyväisiä puolin ja toisin kun asia tulee ymmärretyksi. (Museokeskus 15)
Havainto siitä, että keskustelukumppani ei välttämättä odota virheetöntä ruotsin kieltä, saatetaan kokea jopa voimaannuttavaksi. Kun suomenkieliset työtekijät saavat positiivista palautetta ruotsin kielen käytöstään ja taidostaan, se rohkaisee heitä käyttämään kieltä jatkossakin.
Tarkempaa ohjeistusta työpaikoille
Yhteenvetona voidaan todeta, että yhteiskunnan tasolla sekä kansallinen että alueellinen kaksikielisyys vaikuttavat ruotsin kielen käyttöön. Organisaatiotasolla kielenkäyttöä ohjaavat puolestaan kirjoittamattomat säännöt ja käytänteet sekä työnantajan odotukset ja näkemykset työtehtävien jakautumisesta. Yksilötasolla asiakkaiden tarpeet ja odotukset voivat vaikuttaa työntekijöiden päätökseen valita ruotsi yhteiseksi kieleksi asiakkaan kanssa.
Vaikka ruotsinkielisen palvelun tarjoaminen koetaan organisaatioissa tärkeäksi, ei aina ole selvää, millaista kielenkäyttöä työntekijöiltä käytännössä odotetaan. Työpaikoilla pitäisikin jatkossa entistä paremmin huomioida ruotsin käyttöön eri tasoilla vaikuttavat tekijät. Ruotsin kielen käyttö työssä edellyttää selkeämpiä ja konkreettisempia ohjeita sekä erityisesti henkilöstön tietoisuutta näistä ohjeista.
Jotta kansalliskielten käyttöä säätelevien lakien tavoitteet toteutuvat, tarvitaan konkreettisia organisaatio- ja yksilökohtaisia toimia. Kun nämä toimet toteutetaan selkeästi ja systemaattisesti, ruotsin kielen käyttöä voidaan tehokkaasti edistää työelämässä niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla. Kun suomenkielisillä on riittävästi mahdollisuuksia käyttää ruotsia työtehtävissään, heidän jo opintojensa aikana saavuttamansa kielitaito kehittyy. Tämä puolestaan edistää ruotsinkielisen palvelun saatavuutta myös tulevaisuudessa.
Svenska i arbetslivet – Ruotsin kieli työelämässä
Hankkeessa Svenska i arbetslivet (SVAR) – Ruotsin kieli työelämässä tutkimme suomenkielisten ruotsin käyttöä monikielisessä työelämässä. Hankkeen tavoitteena on lisätä ymmärrystä ruotsin kielen asemasta työpaikoilla. Tuottamaamme tietoa voidaan käyttää korkeakoulututkintoihin sisältyvien ruotsin kielen opintojen suunnittelussa ja toteuttamisessa. Tavoitteenamme on lisätä opettajien ja opiskelijoiden tietoisuutta työelämän käytännöistä.
Hankkeeseen osallistuu opettajia ja tutkijoita Turun yliopiston Kieli- ja viestintäopintojen keskuksesta ja pohjoismaisten kielten oppiaineesta. Tähän osatutkimukseen ovat kirjoittajien lisäksi osallistuneet Hanna Saloranta ja Eveliina Tolvanen.
SVAR-hankkeen verkkosivut(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Lähteet
Kuosa, Anne-Maria – Saloranta, Hanna – Åberg, Anne-Maj – Tolvanen, Eveliina (tulossa 2025): Uppfattningar om svenskans ställning i arbetslivet i Finland. – NordAnd.
Spolsky, Bernard 2012: What is language policy? – Bernard Spolsky (toim.), The Cambridge Handbook of Language Policy. Cambridge University Press.