Lauseen osia erottava niin

Puhutussa suomessa käytetään lauseen alkupuolella usein erityistä niin-sanaa, joka eräällä tavoin katkaisee lauseen ja jakaa sen kahteen osaan.  Kutsun tällaista niin-sanaa tässä lyhyesti erottimeksi, sillä se erottaa lauseen alun muusta lauseesta erilliseksi ns. topiikiksi. Termi topiikki tarkoittaa tässä yhteydessä lausetta ”hallitsevaa” eräänlaista (yleensä) verbitöntä toteamusta, jonka alaisuudessa ilmaistaan erottimen jälkeinen verbillinen asiantila.

Seuraavissa esimerkeissä niin-sana erottaa lauseen puheenaiheen eli topiikin ja loppuosan, jossa topiikista todetaan jotain. Esimerkit on poimittu radiopuheesta vuosina 2011 ja 2012.

1)  Mikä tahansa uskonto niin näiden uskontojen piiristä löytyy – –.

2)  Kahdeksan tuntia päivässä työskentelevä perhepäivähoitaja niin siihen ei kaikki työvuorolaiset mahdu.

3)  Entäs loppuviikkoa kohden niin mennäänkö pakkaselle?                                

4) Täällä etelässä niin sateet ja ukkoset ovat lähestymässä

Kuten kolmesta ensimmäisestä esimerkistä ilmenee, ei topiikilla aina ole selvää asemaa lauseenjäsenenä.  Neljännen esimerkin topiikki on sitä vastoin normaali lauseenalkuinen adverbiaali.  Joskus voi suomen topiikki olla muukin nominaalinen lauseenjäsen, harvinaisissa tapauksissa jopa lauseen subjekti:

5)  Ne venäläiset, jotka asuu Venäjän rajojen ulkopuolella, niin on kosketuksissa muuhun maailmaan.

Subjektitopiikissa on tavallisesti mukana sitä tarkentava sivulause, kuten esimerkissä 5.

Topiikille on aina luonteenomaista, että se määrittelee lauseelle jonkinlaisen ”näyttämön” –  ajallisen, paikallisen tai abstraktimman kehyksen – jossa tapahtuu tai vallitsee lauseen loppuosassa eli kommentissa ilmaistu asia. 

Erotin niin (tai usein nii, nin, ni) on siitä erikoinen, ettei se juuri esiinny muussa kuin vapaassa, etukäteen kirjoittamattomassa puheessa. Kirjoitetussa tekstissä se on äärimmäisen harvinainen.  Esimerkiksi uutistenlukijan suusta ei sitä voi kuulla, mutta kylläkin haastateltujen ihmisten vastauksista.  Riikinruotsissa voi toisaalta nähdä niin-erottimen tapaan käytetyn så-sanan jopa painetussa tekstissä lauseen alkuadverbiaalin jälkeen, esimerkiksi I det sista fallet så går sökningen till så att vi – –.

Niin-erottimen tarkoitus ja sen vaihtoehto

Mikä sitten on erottimen käytön syy tai tarkoitus? Tuntunee aika luonnolliselta, että sen tehtävä on erottaa lauseen kahta erilaista osaa, topiikkia ja kommenttia, ”näyttämöä” ja ”tapahtumaa”.  Niin- erottimen voisi siis sanoa toimivan topiikin merkitsimenä – erotinta ei ole ilman topiikkia. 

On kieliä, joiden lauserakenteessa topiikit ovat hyvin tärkeitä.  Monessa tällaisessa topiikkikielessä voi olla niin-erottimen tavoin toimiva erityinen topiikinmerkitsinmorfeemi¹ (topic marker); esimerkiksi koreassa se on (n)un ja japanissa (joka ei kuitenkaan ole topiikkikieli) wa. Topiikkikielessä ei lauseen subjektin asema – päinvastoin kuin yleensä eurooppalaisissa kielissä – ole mitenkään keskeinen; esimerkiksi Thaimaan lisu-kielen lauseissa ei subjektia koskaan edes ole!  Suomessakin on tunnetusti subjektittomia lausetyyppejä, muttei suomi suinkaan ole topiikkikieli.

Kirjasuomen topiikki–kommentti-lauseessa ei siis yleensä ole niin-erotinta, mutta sen paikalla on kuultavissa useasti lausetta luettaessa tavallista sananväliä pidempi pieni tauko. Tällaista ”mikrotaukoa” kuulee vaikkapa tottuneen uutistenlukijan viljelevän. Taukoerottimella voi selkeästi olla myös tehtävänään estää topiikkina toimivan lauseen osan  ja kommenttiosan alun erheellinen sulautuminen kuulijan mielessä yhdeksi rakennekokonaisuudeksi.  Tällainen yhteen kuulumattomien sanojen vääränlainen kytkeytyminen (jota kutsuisin desmofiliaksi) saattaa muuttaa koko lauseen merkityksen:

6) Ennen vanhaan [tauko?] kirkkoon mentiin hevosella.

Ilman taukoa voisi syntyä rakenne vanhaan kirkkoon, mitä ei ollut tarkoitettu.  Seuraavassa esimerkissä  jää epäsuoran kysymyslauseen tarkoitettu sisältö epäselväksi, jollei tiedä, pitäisikö siinä olla taukoerotin:

7)  Nyt yhtiöt pohtivat, miten [tauko?] paksut luettelot mahtuvat kapeista postiluukuista. (Helsingin Sanomat 7.7.2004)

Kirjoitetuissa suomen teksteissä näkeekin toisinaan käytettävän (suositusten vastaista) pilkkua topiikin ja kommentin välissä, samaan tapaan kuin englannissa ja ranskassa.  Pilkku toimii tällöin ikään kuin topiikinmerkitsimenä. Pilkkua (ja vastaavaa pikku taukoa puheessa) käytetään hyvin säännöllisesti tähän tarkoitukseen niissä topiikkivaltaisissa kielissä, joissa ei ole mitään topiikinmerkitsinmorfeemia, esimerkiksi kiinassa:

Erottimen esiintymiä

Topiikinerotin sisältyy varsin säännöllisesti lausetyyppiin,  joka alkaa ns. vasemmalla lohkeamalla.  Lauseen topiikkina on silloin ikään kuin lauseesta ulos lohjennut  perusmuotoinen substantiivirakenne. Siihen viittaa kommentissa pronomini taipuneena siten kuin kommentin lauserakenne vaatii; esimerkiksi

8)  – – mutta tällaiset moskovalaiset ja hongkongilaiset niin kyllä niitä tullaan näkemään. (Vrt. Kyllä tällaisia moskovalaisia ja hongkongilaisia tullaan näkemään.)

Kun kommentti alkaa predikaattina toimivalla verbillä, ei luulisi tarvittavan niin-sanaa erottamaan topiikkia ja kommenttia.  Niin-merkitsin vaikuttaa kuitenkin myös tällöin yhtä yleiseltä kuin lauseissa, joissa kommenttiosa alkaa muulla kuin predikaattiverbillä.  Esimerkkejä radio-ohjelmista:

9) Yhteydenottojen näkökulmasta niin ajattelen, että – –.

10)  Sitten kirjallisuuteen perehtyen niin tein tutkimuksia – –.

11)  – – silloin kyllä varmaan niin ei [kieltoverbi] tällaisia uusia lisähankkeita pystytä ottamaan sinne kulttuuribudjetin puolelle.

Topiikkiin liittyvä kommentti voi sekin olla topiikki–kommentti-lause, jolloin voidaan tarvita toista topiikinmerkitsintä:

12)  Nyt esimerkiksi Tansaniassa niin hallituksen viestintäviraston mukaan niin maassa taitaa olla 14 yhteisöradiota.

Puhesuomen niin-erotin voidaan katsoa syntaksin analyyttiseksi välineeksi, koska se hajottaa lausetta enemmän kuin tavallinen sananväli ja koska erottuva topiikki ei ole elimellinen osa ”normaalia” lauserakennetta vaan on sen ulkopuolella.  Analyyttinen väline on myös vaikkapa sivulauseiden käyttö lauseenvastikkeiden asemesta, jolloin lause hajoaa useiksi lauseiksi.

Lisää aiheesta

Topiikin käytöstä kirjoitetussa suomessa ks. Virittäjä 2009:4, http://ojs.tsv.fi/index.php/virittaja/article/view/4225/3942(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)).

¹Morfeemi on  kielen pienin yksikkö, jolla on itsenäinen merkitys. Esimerkiksi suomen johtimet ja taivutuspäätteet ovat kieliopillisia merkityksiä sisältäviä morfeemeja.