Pilkku

Pilkun päätehtävä on helpottaa tekstin rakenteen hahmottumista. Pilkkua käytetään erottamaan toisistaan virkkeen lauseita ja lauseenjäseniä; suomessa pilkutus on siis luonteeltaan kieliopillista. Usein pilkun kohdalla on ääneen luettaessa pieni tauko, mutta ei läheskään aina. Tauko ei siten ole luotettava pilkutuskriteeri suomessa, vaikka taukoihin perustuvaa pilkutusta noudatetaan esimerkiksi englannissa.

Tärkeitä käsitteitä

Pilkkuohjeiden ymmärtämisen kannalta on tärkeää hallita muutamia keskeisiä käsitteitä. Ohjeissa toistuvat usein esimerkiksi termit virke, lause, päälause, sivulause, alisteinen ja rinnasteinen. Seuraavassa on lyhyesti selitetty näiden termien merkitystä.

Virke on kirjoitetun kielen yksikkö, joka alkaa isolla kirjaimella ja päättyy pisteeseen, kysymysmerkkiin tai huutomerkkiin. Virke koostuu yhdestä tai useammasta lauseesta. Täydellisessä lauseessa on persoonamuotoinen verbi, eli verbi on joko yksikön tai monikon ensimmäisessä, toisessa tai kolmannessa persoonassa tai passiivissa, esimerkiksi menen, menet jne., mennään, mentiin jne. Tällainen verbi on lauseen predikaatti.

Virkkeen lauseet ovat suhteessa toisiinsa joko rinnasteisia tai alisteisia. Rinnasteisia ovat toisiinsa nähden itsenäiset ja samanarvoiset lauseet. Alisteinen lause puolestaan on epäitsenäinen; se täydentää ja selittää toista, hallitsevaa lausetta. Hallitseva ja sille alisteinen lause muodostavat kiinteän kokonaisuuden siten, että alisteinen lause kuuluu jäsenenä hallitsevaan lauseeseen. Se voi toimia esimerkiksi hallitsevan lauseen objektina tai adverbiaalina.

Lauseet voidaan jakaa myös päälauseisiin ja sivulauseisiin. Kaikki johonkin toiseen lauseeseen nähden alisteiset lauseet ovat sivulauseita. Jos lause taas ei ole mihinkään lauseeseen verrattuna alisteinen, se on päälause.

Lauseet yhdistetään toisiinsa useimmiten jonkin sidesanan, konjunktion, avulla. Alistuskonjunktiot aloittavat sivulauseen, rinnastuskonjunktiot puolestaan liittävät yhteen kaksi rinnasteista, samanarvoista lausetta.

Alistuskonjunktiot

kun, kuin, kunnes, koska, että, jotta, jos, mikäli, jollen (jollet jne.), ellen (ellet jne.), vaikka, ennen kuin, ikään kuin, niin kuin

Rinnastuskonjunktiot

ja, sekä, sekä–että, -kä ( ja + ei = eikä), eli, tai(kka), joko–tai, vai, sillä, mutta, vaan

Sivulauseet voidaan vielä jakaa kolmeen ryhmään sen perusteella, millaisella sanalla ne alkavat:

1) Konjunktiolause alkaa alistuskonjunktiolla: Voit lähteä, kun olet valmis.

2) Relatiivilause alkaa relatiivipronominilla (joka, mikä), relatiivisella adverbilla (joten, jolloin, milloin) tai relatiivisella adjektiivilla (jollainen, millainen): Ostin kirjan, jota oli kehuttu kiinnostavaksi.

3) Epäsuora kysymyslause alkaa kysymyssanalla: Hän kysyi, voisiko olla avuksi ja mitä hän voisi tehdä.

Seuraavissa esimerkeissä lyhenne PL tarkoittaa päälausetta ja SL sivulausetta.

Sudenkorennot ovat kiinnostaneet ihmisiä kauan (PL), ja monen kansan uskomuksissa ne on yhdistetty pimeyden voimiin (PL). (Virke, jossa on kaksi rinnasteista päälausetta.)

Monissa maissa uskotaan (PL),

Toisen uskomuksen mukaan sudenkorento syö jyviä tähkäpäistä (PL),

Ohjeet

Pilkun käytössä on kaksi perussääntöä: 1) pilkulla erotetaan saman virkkeen eri lauseet toisistaan ja 2) pilkulla erotetaan lauseen osia toisistaan.

Perussääntö 1: Pilkulla erotetaan saman virkkeen eri lauseet toisistaan

a) Pilkulla erotetaan päälauseet toisistaan.

Talous on virkistynyt viime vuodesta, ja yritykset luottavat taas tulevaisuuteen.

Puheenjohtajan mielestä ehdotus oli huono, eikä se saanut kannatusta muiltakaan kokouksen osanottajilta.

b) Pilkulla erotetaan päälause ja sivulause toisistaan.

Jos sivulause on päälauseen keskellä, sen alku ja loppu on muistettava osoittaa pilkulla. Myös kahden sivulauseen välissä olevan päälauseen molemmin puolin tarvitaan pilkku.

Ota retkelle mukaan eväät, ellet aio selvitä syömättä. (PL, SL)

Korkein lämpötila, jossa bakteerien on todettu kasvavan, on noin 120 astetta. (PL, SL, PL)

Vaikka dinosaurusten luut ja muut jäännökset ovat kymmeniä miljoonia vuosia vanhoja, niistä pystytään päättelemään, millaisia nämä eläimet olivat. (SL, PL, SL)

c) Pilkulla erotetaan sivulauseet toisistaan

(alisteinen sivulause sitä hallitsevasta sivulauseesta).

Pääsimme perille arvioitua myöhemmin, koska autosta puhkesi matkalla rengas, jonka vaihtaminen kesti kauan.

Tutkijat ovat todenneet, että hurjina tappajina pidetyt valkohait ovat sosiaalisia eläimiä, jotka liikkuvat ryhmissä.

Milloin lauseiden väliin ei tule pilkkua?

Pilkkua ei käytetä samaan virkkeeseen kuuluvien lauseiden välissä seuraavissa tapauksissa:

a) Pilkkua ei käytetä, jos päälauseita yhdistää jokin rinnastuskonjunktioista ja, sekä, -kä (ja + ei = eikä), sekä–että, eli, tai, vai, (mutta, vaan) ja niillä on lisäksi jokin yhteinen lauseenjäsen.

Yhteinen lauseenjäsen on usein subjekti tai jokin aikaa, paikkaa, tapaa tms. ilmaiseva adverbiaali. Se voi olla myös kokonainen sivulause. Myös edellisen lauseen alussa oleva, molempia lauseita koskeva rinnastuskonjunktio katsotaan yhteisen lauseenjäsenen veroiseksi. Yhteistä lauseenjäsentä ei yleensä toisteta jälkimmäisessä lauseessa.

Kuljettaja painoi jarrun pohjaan ja sai auton pysähtymään viime hetkessä. (Yhteinen subjekti kuljettaja.)

Eduskunta säätää ja tasavallan presidentti vahvistaa lait. (Yhteinen objekti lait.)

Uutisen mukaan vaarallinen vanki on paennut eikä häntä ole vielä saatu kiinni. (Yhteinen määrite uutisen mukaan.)

Johtokunnan mielestä suunnitelma on hyvä eikä sen toteuttamiselle ole esteitä. (Yhteinen määrite johtokunnan mielestä.)

Jos lähdemme ajoissa, vältämme ruuhkan ja matka sujuu toivottavasti nopeammin. (Yhteinen määrite on koko jos-lause.)

Koska tontti on pohjoisen puolella, kevät tulee sinne myöhemmin ja puutarhuri voi nauttia vielä kesäkuussa tulppaaneista. (Yhteinen määrite on koska-lause.)

En voi valitettavasti tulla illalla käymään, sillä olen jo luvannut mennä toisaalle eikä suunnitelmia voi enää muuttaa. (Rinnastuskonjunktio sillä koskee virkkeen kahta jälkimmäistä lausetta, jotka yhdessä selittävät virkkeen ensimmäistä lausetta.)

On huomattava, että substantiivia korvaavaa pronominia ei pidetä yhteisenä lauseenjäsenenä, vaikka substantiivin ja pronominin tarkoite onkin sama. Pilkku on siksi tarpeen seuraavassa virkkeessä:

Jussi on tänään sairaana, eikä hän luultavasti tule huomennakaan töihin. (Jussi ja hän eivät ole yhteisiä lauseenjäseniä.)

Voimakas järistys tuntui suuressa osassa Kreikkaa, ja se aiheutti huomattavia vahinkoja Korintinlahden ympäristössä.

Toisinaan lauseilla ei ole varsinaista subjektisanaa vaan tekijä käy ilmi verbin persoonapäätteestä; kyseeseen tulevat 1:sen ja 2. persoonan muodot, esimerkiksi tulen, tulet, tulemme, tulette. Subjektia ei myöskään ole, jos verbi on passiivissa: tullaan, tultiin jne. Jos rinnasteisten lauseiden predikaatit ovat samassa 1:sen tai 2. persoonan muodossa tai passiivissa, niitä käsitellään ikään kuin niillä olisi yhteinen subjekti. Pilkkua ei siten käytetä seuraavissa tapauksissa:

Lähdemme kello viisi emmekä odota myöhästyjiä hetkeäkään.

Tuletko mukaan vai jäätkö mieluummin kotiin?

Tunsin oloni surkeaksi ja lähdin kesken päivän kotiin.

Tule huomenna käymään ja ota koirasi mukaan!

Painike painetaan alas ja vipu käännetään samanaikaisesti vasemmalle.

Hakemus on käsitelty johtokunnassa ja päätös on toimitettu hakijalle eilen.

On kuitenkin huomattava, että mikäli tällaiset rinnasteiset lauseet ovat muodoltaan epäsymmetriset eli eivät liity hyvin kiinteästi yhteen, pilkku on tarpeellinen. Lauseiden symmetrian voi rikkoa esimerkiksi jälkimmäisen lauseen alussa oleva määrite.

Päätimme lähteä kalaan, ja viime tipassa muistimme ottaa mukaan myös haavin.

Hakemusta käsiteltiin kauan, ja pitkän pohdinnan jälkeen päädyttiin sen hyväksymiseen.

b) Pilkkua ei käytetä rinnasteisten sivulauseiden välissä.

Loppujen lopuksi matkamme oli onnistunut, vaikka autosta puhkesi rengas ja (vaikka) sää oli sateinen.

Haluaisin tietää, oletko samaa mieltä kanssani vai jäikö minulta jotakin huomaamatta.

Ahkerankin kotipuutarhurin on syytä muistaa, että alkukesä on vuoden suloisinta aikaa luonnossa ja (että) riippukeinu omenapuun varjossa on maailman paras paikka.

Jos pidät makeasta etkä (= ja jos et) pelkää kaloreita, voisimme tilata kinuskileivokset.

Lisäksi merkille pantavaa

* Mutta ja vaan

Mutta ja vaan ovat rinnastuskonjunktioita, ja niihin pätevät samat pilkutusperiaatteet kuin muihinkin rinnastuskonjunktioihin. Monet ovat kuitenkin oppineet koulussa vanhemman, hieman toisenlaisen käytännön, jonka mukaan mutta- ja vaan-sanojen edelle tulee aina pilkku. Tämä käytäntö on yhä melko yleinen ja myös mahdollinen.

Työn valmistumista on viivyttänyt varojen puute(,) mutta vielä enemmän mukavuudenhalu.

Hän ei halunnut valittaa(,) vaan tyytyi kohtaloonsa.

* Kuin

Kuin-konjunktiota käytetään tavallisesti ilmaisemaan vertailua. Tällöin sen eteen ei tule pilkkua.

Tuleekohan parempi sienisato kuin viime vuonna?

Edellä kuin-konjunktio ei aloita täydellistä sivulausetta, jossa on predikaattiverbi. Pilkku jää tavallisesti pois myös täydellisen, predikaatillisen kuin-lauseen edeltä, jos on kyse vertailusta eli edellä on sana, johon kuin viittaa.

Oppilaat saivat työnsä valmiiksi nopeammin kuin opettaja oli arvioinut.

Tuntuu siltä kuin viime tapaamisestamme olisi ikuisuus.

Jos sen sijaan ei ole kyse varsinaisesta vertailusta ja kuin aloittaa täydellisen, predikaattiverbillisen lauseen, sen eteen tulee pilkku.

Hän vaati itselleen huomiota, kuin (= ikään kuin) hänellä olisi ollut tärkeääkin sanottavaa.

Kaiken kaikkiaan tapaukset, joissa kuin-sanan eteen tarvitaan pilkku, ovat harvinaisia, sillä useimmiten kuin viittaa johonkin edellä olevaan.

* Mitä–sitä, sekä–että ja joko–tai

Konjunktioparin mitä–sitä (tai sen) jälkimmäisen osan eteen tulee pilkku.

Mitä enemmän mietin ehdotustasi, sitä paremmalta se tuntuu.

Vieraan kielen oppii sitä paremmin, mitä nuorempana sen opiskelun aloittaa.

Konjunktioparien sekä–että ja joko–tai yhteydessä ei sen sijaan käytetä pilkkua.

Hän sekä kirjoittaa että puhuu suomea sujuvasti.

Voit joko jäädä odottamaan tai tulla huomenna uudestaan.

* Lyhyet lauseet

Mikäli lauseet ovat hyvin lyhyitä, pilkun voi harkinnan mukaan jättää poiskin, vaikka säännöt sitä muuten edellyttäisivät. ”Lyhyellä lauseella” tarkoitetaan todella lyhyttä, muutaman sanan mittaista lausetta.

Sataa ja tuulee.

Tuletko tänne vai tulenko minä sinne?

Uskon että onnistut.

Pilkun voi halutessaan jättää pois myös virkkeenalkuisten sanaparien se että, se joka ja se mikä välistä. Pilkku on kuitenkin muistettava lisätä sivulauseen loppuun.

Se(,) joka haluaa mukaan, nostaa kätensä.

Se(,) että kerroin asian sinulle, kevensi mieltäni.

* Lauseen rajalla kaksi konjunktiota

Jos lauseiden rajalla on kaksi konjunktiota peräkkäin, niiden välissä ei käytetä pilkkua. Kyseeseen tulevat esimerkiksi sellaiset konjunktioparit kuin ja että, ja kun, ja jos, ja vaikka, että jos, että kun, että vaikka, mutta jos, mutta kun, tai että, tai kun, tai vaikka.

Hän lupasi, että jos maksan laskun huomenna, en joudu maksamaan viivästyskorkoa.

Lähdimme matkaan aika myöhään, ja kun pääsimme perille, oli jo aivan pimeää.

* Lauseiden raja on epäselvä

Lauseiden raja voi olla epäselvä, jos lauseita liittää yhteen kaksi- tai kolmisanainen alistuskonjunktioryhmä, esimerkiksi

niin että, sitten kun, silloin kun, samalla kun, aivan kuin, ikään kuin, niin kuin, ennen kuin, niin pian kuin.

Pilkku tulee useimmiten tällaisen liittokonjunktion eteen, mutta se voi toisaalta jäädä luontevasti poiskin, koska lauseiden rajakohta ei ole selvä.

Tule pois sieltä sateesta(,) ennen kuin kastut läpimäräksi!

Minä silppuan sipulin(,) samalla kun sinä kuorit porkkanat.

Toisinaan taas liittokonjunktion ensimmäinen sana tuntuu liittyvän kiinteästi edelliseen lauseeseen, jolloin pilkku pannaan sanojen väliin.

Lähdin kotiin vasta sitten, kun oli jo aivan pimeää.

Lapsi huusi niin, että naapuritkin heräsivät. (Vrt. Lapsi huusi, niin että äiti heräisi.)

* Päälauseiden rinnastaminen ilman konjunktiota

Kahta päälausetta ei pitäisi liittää yhteen pelkän pilkun avulla, vaan useimmiten lauseiden väliin tarvitaan rinnastuskonjunktio tai pilkkua vahvempi välimerkki eli piste, puolipiste tai kaksoispiste. Pilkun avulla rinnastaminen on mahdollista vain sellaisissa tapauksissa, joissa rinnastettavat päälauseet ovat lyhyitä ja kuuluvat läheisesti yhteen tai ne ovat rakenteeltaan jollain lailla symmetriset.

Talvella heitä vaivasi kylmä, kesällä kiusana olivat hyttyset. (Sanapari talvella—kesällä.)

Toisinaan työ tuntuu vievän mukanaan, toisinaan taas tekisi mieli iskeä hanskat naulaan.

Seuraaviin virkkeisiin tarvitaan konjunktio tai jokin muu välimerkki kuin pilkku:

Laman aikana avustusten määrä on vähentynyt, varojen oikea suuntaaminen on tärkeämpää kuin ennen. (Lisätään esimerkiksi konjunktio joten, joka osoittaa lauseiden välisen suhteen.)

Juhannuksen tienoilla perunamaa on hyvä kastella perinpohjaisesti, kostea maa mukuloiden muodostumisen aikaan vähentää rupisuutta. (Lisätään konjunktio sillä tai korvataan pilkku kaksoispisteellä tai pisteellä.)

* Ja-sana ja pilkku

Ja-konjunktiota koskevat samat pilkutusperiaatteet kuin muitakin rinnastuskonjunktioita. Se melko tavallinen käsitys, että ja-sanan eteen ei koskaan tule pilkkua, on siis väärä. Esimerkiksi seuraavassa virkkeessä pilkku helpottaa tulkintaa ja on muutenkin tarpeen, koska lauseissa ei ole yhteisiä jäseniä:

Yleisö kannusti hiihtäjää hyvä-huudoin, ja hurraten hänet otettiin vastaan myös maalissa.

Perussääntö 2: Pilkulla erotetaan lauseen osia toisistaan

Samoin kuin virke voi koostua useista lauseista, myös lause voidaan jakaa pienempiin osiin. Ja samoin kuin virkkeen lauseet voivat olla toisiinsa nähden rinnasteisia tai alisteisia, myös lauseen osat voivat olla itsenäisiä tai riippuvaisia jostakin toisesta lauseen osasta. Jotkin lauseen osat voivat olla muusta lauseesta hyvin irrallaan; ne eivät kuulu kiinteästi lauseen rakenteeseen vaan ovat pikemminkin lisähuomautuksia tai täsmennyksiä.

a) Pilkku erottamassa rinnasteisia lauseen osia.

Rinnasteisten lauseen osien välissä käytetään pilkkua, ellei niitä yhdistä jokin rinnastuskonjunktio. Pilkulla erotetaan toisin sanoen peräkkäin luetellut, samanarvoiset lauseen osat (lauseenjäsenet).

Auringon lämpö, meren sinisyys, hyvä ruoka ja sopiva määrä eksotiikkaa ovat Kreikan turistikeskusten valtteja. (Rinnasteiset subjektit.)

Kirja kertoo mielenkiintoisista ihmisistä, suurista tunteista, petoksesta ja anteeksiannosta. (Rinnasteiset adverbiaalit.)

* Pilkku kahden adjektiiviattribuutin välissä

Peräkkäisten adjektiiviattribuuttien välissä käytetään pilkkua vain, jos attribuutit ovat todella samanarvoiset eli rinnasteiset. Tällöin niiden väliin voi usein ajatella ja-sanan.

Etäällä häämötti sininen, välkehtivä meri.

En pelkää vanhoja, rauhallisia koiria.

Seuraavissa lauseissa pilkku aiheuttaa merkityseron:

Kerroin toisenkin, hyvän vitsin.

Kerroin toisenkin hyvän vitsin.

Ensimmäisessä lauseessa adjektiivit toisenkin ja hyvän ovat itsenäiset ja samanarvoiset; ne määrittävät yhdessä sanaa vitsin. Lauseen merkitys on, että kerroin kaksi vitsiä, joista jälkimmäinen oli hyvä. Jälkimmäisessä lauseessa adjektiivi toisenkin määrittää kokonaisuutta hyvän vitsin: kerroin siis kaksi hyvää vitsiä.

* Pilkku kahden tittelin välissä

Myös tittelit ovat määritteitä, ja siksi peräkkäisten tittelien väliin tarvitaan pilkku, jos ne ovat samanarvoiset eli rinnasteiset. Rinnasteisia tittelit ovat, jos ne ovat molemmat taipumattomia.

Varatuomari, ekonomi Mäkinen lähetti minulle kirjeen.

Sain kirjeen varatuomari, ekonomi Mäkiseltä.

Jos toinen titteli taipuu, ei pilkkua käytetä:

Laitoksen johtaja tohtori Kuusi lähetti minulle kirjeen.

Sain kirjeen laitoksen johtajalta tohtori Kuuselta.

Tittelin taipumisesta on ohjeita Kielikellossa 1/1991.

* Ajan- ja paikanilmaukset

Jos ajan- tai paikanilmauksia on lauseessa peräkkäin enemmän kuin yksi, niitä ei eroteta pilkulla toisistaan, koska ne eivät ole rinnasteiset.

Kokous pidetään Ohiossa Yhdysvalloissa.

Kirjan pitäisi ilmestyä ensi vuonna joulukuussa.

* Saati, jopa, vieläpä, toisaalta–toisaalta, milloin–milloin

Erikseen on huomattava sellaiset sanat kuin saati, jopa, vieläpä, (toisaalta –) toisaalta, (milloin –) milloin: niiden eteen tarvitaan pilkku.

Kokouksessa puhuttiin milloin asiaa, milloin asian sivusta.

Matto ei sovi edes olohuoneeseen, saati ahtaaseen eteiseemme.

* Paitsi

Paitsi-sana ei kuulu edellä lueteltuun ryhmään. Sen eteen ei tule pilkkua, ellei se ole sivulauseen alussa.

Liike on auki joka päivä paitsi sunnuntaisin.

Paitsi sieniä piirakan täytteeksi voi käyttää myös erilaisia vihanneksia.

Tulen illalla, paitsi jos sataa.

b) Lauseyhteydestä irrallaan olevat lisät, täsmennykset ja huudahdukset

Irralliset, lisähuomautuksen kaltaiset jaksot erotetaan pilkulla muusta lauseesta. Tällaisia irrallisia jaksoja ovat esimerkiksi täsmennykset, välihuomautukset, huudahdukset ja puhuttelut.

Tunnelma oli iloinen, ja jopa Mikko, tosikkona tunnettu, kertoi vitsin.

Kutsumme Teidät, arvoisa ministeri, tutustumaan yritykseemme.

Maija, tule jo!

Tavallisia ovat sanoilla kuten, esimerkiksi, nimittäin, varsinkin, toisin sanoen alkavat täsmennykset. Huomaa kuitenkin, että näitä sanoja käytetään muissakin tehtävissä, eli ne eivät aina aloita täsmennystä.

Monet ruoka-aineet, esimerkiksi kala, kananmuna ja pähkinät, aiheuttavat allergiaa. (Sanalla esimerkiksi alkava jakso täsmentää sanaa ruoka-aineet.) Vrt. Tavallisia allergian aiheuttajia ovat esimerkiksi kala ja kananmuna. (Kyseessä ei ole täsmennys, vaan lauseeseen tiiviisti kuuluva osa.)

Etelä-Suomessa, varsinkin aivan rannikolla, ovat talvet olleet viime vuosina märkiä ja vähälumisia.

Matkalla oli mukana mukavia ihmisiä, kuten Eeva ja Pekka.

Jos täsmentävä jakso on hyvin lyhyt ja sen molemmin puolin sijoittuva tauko on häiritsevä, pilkut voi joskus jättää poiskin.

En halua samalle matkalle ainaisten valittajien(,) kuten Eevan ja Pekan(,) kanssa.

Myös pääsanan jäljessä olevat määritteet (appositioattribuutit) ovat muusta lauseesta irrallisia, ja ne erotetaan pilkuin.

Mikael Agricola, suomen kirjakielen isä, syntyi Pernajassa vuoden 1510 tienoilla. (Suomen kirjakielen isä on appositioattribuutti.)

Vrt. Suomen kirjakielen isä Mikael Agricola syntyi Pernajassa.

Joskus voi erisnimikin hahmottua täsmennykseksi. Tällöin sen molemmin puolin on puheessa tauko.

Taitelijoiden planeetalla, Merkuriuksella, on Jean Sibeliuksen kunniaksi nimetty kraatteri.

Yleensä erisnimi on kuitenkin lauseessa pääasia eikä sen merkitystä pitäisi vähentää pilkkuja käyttämällä.

Lisäksi merkille pantavaa

* Lauseenvastike ja pilkku

Lauseenvastike nimensä mukaisesti vain vastaa lausetta (kun-, että- tai jotta-lausetta); se ei siis ole itsenäinen, predikaattiverbillinen lause. Näin ollen lauseenvastiketta ei eroteta pilkulla. Seuraavissa virkkeissä lauseenvastike on lihavoitu.

Heti kotiin saavuttuaan he alkoivat puuhata jotain syömistä.

Saadakseni käsityksen hintatasosta kyselin tarjouksia monesta liikkeestä.

Koneet jouduttiin uusimaan niiden käytyä tehottomiksi.

Edellisissä esimerkeissä lauseenvastike liittyy kiinteästi muuhun lauseeseen. Jos lauseenvastike on virkkeen sisällä tai lopussa, se voidaan joskus tulkita lauseen irralliseksi lisäksi, jolloin se erotetaan pilkulla.

Käsitykseni on, ollakseni ihan rehellinen, täysin toinen kuin sinun.

* Puuta heinää, pari kolme

Fraasinomaiset, vakiintuneet sanaparit kirjotetaan ilman pilkkua, esimerkiksi puuta heinää, ei maistu hongalle ei haavalle, samoin kirjaimin kirjoitetut peräkkäiset luvut, esimerkiksi pari kolme, viisi kuusi.

* Luettelot

Luettelon numeroitujen kohtien väliin tulee pilkku.

Viimeinen lähtijä 1) katkaisee kopiokoneesta virran, 2) lukitsee ovet, 3) sammuttaa valot.

Luetelmaviivoin (ranskalaisin viivoin) esitetyn luetelman osien välissä ei käytetä pilkkua, koska luetelmaviiva jo on välimerkki. (Luetelmaviivan käytöstä on ohjeita Kielikellossa 3/93, s. 20–21.)

Viimeinen lähtijä
– katkaisee kopiokoneesta virran
– lukitsee ovet
– sammuttaa valot.

Jos nimiluettelossa esitetään ensin sukunimi, sen ja etunimen väliin tulee pilkku (poikkeuksena puhelinluettelo).

Aalto, Annukka, sihteeri, Helsinki

Kettunen, Sirkka, Porvoo

* Desimaalipilkku

Suomessa käytetään pilkkua erottamaan kokonaisluvut desimaaleista: 5,5 miljoonaa, 24,5 prosenttia (ks. Kielikello 3/93 s. 15; standardi SFS 4175).

* Päivämäärien merkitseminen

Päivämääriä kirjoitettaessa pilkkua ei käytetä viikonpäivän ja päivämäärän välissä, ei myöskään päiväyksissä paikannimen ja päivämäärän välissä.

Kokous pidetään lauantaina 1. huhtikuuta 1995 klo 12.

Helsingissä 1. huhtikuuta 1995

* Kirjeen aloitus ja lopetus

Kirjeen alkupuhuttelun perässä ei yleensä käytetä pilkkua, ei myöskään lopputervehdyksessä.

Anneli hyvä

Kiitos kirjeestäsi. – –

Parhain terveisin Maija

Jos alkupuhuttelu kuuluu ensimmäiseen virkkeeseen, se erotetaan pilkulla ja teksti aloitetaan pienellä alkukirjaimella.

Hei Anneli,
ja kiitos kirjeestäsi. – –

Kirjeen alkupuhuttelussa pilkku jää usein pois tervehdyssanan ja puhuteltavan nimen välistä, mutta sen käyttökin on mahdollista

Hei(,) Anneli