Lehdet
Tea taas utala. Sanaristikkosanoja
Maija Länsimäki
Mitä ovat amia, etui, lues, sial ja tii? Entä Assen, Kisil, Luna, Seem ja Talita? Ainakaan kaikki eivät taida kuulostaa kovin tutuilta, jos ei satu olemaan jonkin erikoisalan asiantuntija – tai intohimoinen sanaristikkojen ratkoja.
Sanat
Teemana oppikirjojen kieli
Päivi Rintala
Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja sen suomen kielen lautakunta ovat aikaisemmin kaksi kertaa järjestäneet ajankohtaiseen kielenviljelyn …
Artikkeli
Teemme sen itse
Sari Maamies
Noin vuosi sitten, marraskuussa 2018, suomen kielen lautakunta julkaisi kannanoton ”Suomi tarvitsee pikaisesti kansallisen kielipoliittisen …
Toimitukselta
Teetänkö kyselyn vai teenkö sen itse?
Marjatta Palander
Teettojohdoksia eli niin sanottuja teettoverbejä voidaan muodostaa johtimilla -tta, -ttä, -utta, -yttä, -tutta, -tyttä. Johdokset …
Taivutus ja johtaminen
tehdä niin
Matti Sadeniemi
Kirjakielessä näkee vierasvoittoista tapaa viitata edelliseen verbiin tehdä-sanalla ja jollakin demonstratiivipronominilla, esim. [ Hengen ravintoa] …
Artikkeli
Teitittelyn pitkä historia
Taru Kolehmainen
Toista ihmistä voi puhutella sinutellen, teititellen tai, niin kuin aikanaan on tehty, kolmatta persoonaa käyttäen. Puhuttelu ei ole aina ennenkään ollut vain lauseopillinen vaan myös yhteiskunnallinen kysymys.
Kielenhuollon historia ja periaatteet
Tekemäni matka: omistusliitteen tarve ja paikka
Sari Maamies
Kysymys: Seuraavanlaisia rakenteita (ns. agenttirakenteita) tapaa virallisissakin asiayhteyksissä: – – hänen viimeinen sotatoimialueelle tekemä matkansa. …
Kysyttyä
Tekijä esiin – tai sitten ei
Marja-Liisa Kuronen
Ulla Tiililä ja Katariina Iisa ovat käsitelleet vuoden 1993 Kielikelloissa 2 ja 3 mielenkiintoista aihetta: …
Keskustelua
Tekijänoikeusmerkki ©
Tekijänoikeusmerkkiä voidaan käyttää ilmoittamaan, kenellä on teoksen tekijänoikeudet. Tätä merkintää ei käytetä juoksevassa tekstissä.
Merkit, numerot ja lyhenteet
Tekijät ja asioiden suhteet virkakielessä
Liisa Huovinen-Nyberg
Perinteisesti virkakielen päätavoitteina on pidetty asiallisuutta, täsmällisyyttä ja kielellistä moitteettomuutta. Usein viranomaisteksteissä myös vältetään liiallista ehdottomuutta ja jossain määrin pyöristetään sanontaa. Samoin liikaa persoonallisuutta yritetään kaihtaa. Virkakielen huoltaja Liisa Huovinen- Nyberg tarkastelee kahta nykyvirkakielelle tyypillistä piirrettä: passiivimuotoa ja nominaalistamista. Ne piilottavat usein vastuunottajan persoonan ja häivyttävät asioiden väliset riippuvuussuhteet.
Artikkeli