Niminyrkki aukoo nimisolmut yhteistyössä

Mikä on Pohteen niminyrkki ja mitä se tekee?

Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue (Pohde) on maantieteellisesti yksi Suomen laajimmista hyvinvointialueista. Se kattaa 30 kunnan alueen, jossa asuu 416 000 asukasta. Pohteen palveluksessa työskentelee 18 000 ammattilaista.

Niminyrkki on työryhmä, joka käy läpi Pohteen kaikkien yksiköiden nimet ja tekee niille yhtenäiset nimiehdotukset. Urakka on suuri, sillä yksiköitä on tuhansia. Asiasta innostunut ja kiinnostunut työryhmä onkin kullan arvoinen.

Niminyrkkiin kuuluu viestinnän, tietohallinnon ja asiakasneuvonnan asiantuntijoita sekä asiantuntijalääkäri. Lisäksi pyydämme mukaan tarvittaessa eri sosiaali- ja terveyspalvelujen asiantuntijoita tai esimerkiksi turvallisuusasiantuntijan. Kaikki eivät ole mukana työryhmän jokaisessa kokouksessa, vaan asiantuntijat osallistuvat työhön käsiteltävän aiheen mukaan.

Tavoitteenamme on, että hyvinvointialueen nimet ovat asukkaille ymmärrettäviä ja yhtenäisiä ja että samaa työtä tekevillä yksiköillä on samankaltainen nimi. Tavoite on myös, että samaa nimeä käytetään kaikkialla, esimerkiksi potilastietojärjestelmissä, verkkosivuilla, laskuissa, puhelinluettelossa sekä rakennuksen seinässä tai ovissa.

Mistä ajatus nimien kehittämiseen lähti?

Niminyrkki sai alkunsa, kun potilas- ja asiakastietojärjestelmien kehitystyössä huomattiin, että samaa työtä tekevillä Pohteen yksiköillä on hyvin erilaisia nimiä. Tämä johtui siitä, että kunnista oli siirtynyt hyvinvointialueelle erilaisia nimeämisen tapoja. Nyt nimet ovat organisaatiomuutosten myötä jo yhtenäiset, mutta eivät välttämättä asukkaille helppoja.  

Nimityö alkoi siten, että teimme nimeämisen ohjeen, joka pohjaa Kotimaisten kielten keskuksen ohjeisiin. Sen periaatteiden mukaan nimityötä tehdään edelleen. Lisäksi Oulun yliopistollisella sairaalalla on käytössä oma tarkempi ohjeensa. Alkuvaiheessa pyysimme nimiehdotuksistamme lausuntoa Kotimaisten kielten keskukselta, koska halusimme tietää, olemmeko työssämme oikeilla jäljillä.

Nimityössä pyrimme selkeään kieleen ja saavutettavuuteen ja hyödynnämme alalla käytössä olevaa termistöä sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sote-sanastoja. Lisäksi pohdimme, miten nimi soveltuu eri viestintätilanteisiin. Nimeämisessä täytyy esimerkiksi huomioida nimien toimivuus konekäännöksissä. Selkeä suomen kieli ja yleiskieliset termit kääntyvät ymmärrettävämmin myös muille kielille.

Miten sekä johto että henkilöstö saatiin innostettua mukaan?

Mikään työryhmä ei voi tehdä ison organisaation nimityötä yksin, vaan tarvitaan myös hyvän ja selkeän nimistön hyödyt ymmärtävä johto, henkilöstö ja päättäjät.

Pohteella ymmärretään hyvin selkeän ja ymmärrettävän kielen ja nimistön tarve ja hyödyt. Haasteitakin silti on, sillä osa nimistä herättää tunteita tai niihin voi liittyä erilaisia ristiriitoja. Välillä nimen halutaan esimerkiksi kertovan enemmän tavoitetilasta kuin asioiden todellisesta tilasta. Hyvä, tuttu nimi voidaan kokea vanhanaikaiseksi ja muutoksesta halutaan kertoa uudella nimellä.

Välillä nimen halutaan kertovan enemmän tavoitetilasta kuin asioiden todellisesta tilasta.

Tärkeä selkänoja nimityössä on ollut sekä hallintolakiin että hyvinvointialuelakiin sisältyvä asiallisen, selkeän ja ymmärrettävän kielen vaatimus. Työlle ovat antaneet tukea myös Pohteen strategia, oma nimeämisohjeemme sekä linjaus siitä, että asukkaille viestitään aina selkeällä yleiskielellä tai selkokielellä.

Millaisia periaatteita nimeämisessä noudatetaan?

Pidämme tärkeänä sitä, että nimen perusteella voi päätellä palvelun aiheen ja paikan. Nimissä onkin yleensä aina alussa paikan nimi. Silloin esimerkiksi hätätilanteessa pelastuslaitos päätyy oikealle paikkakunnalle ja vaaratilanneilmoitukset osataan ohjata oikeaan yksikköön.

Niminyrkin tarkoituksena ei ole keksiä täysin uusia nimiä, vaan suosimme asukkaille tuttuja sanoja, kuten hammashoitola, neuvola, palvelukoti ja kotihoito. Tämän vuoksi emme ole myöskään järjestäneet nimikilpailuja. Nimistä saa ja tulee näkyä, että olemme julkinen toimija.

Pohteen yksiköiden nimet muodostetaan yleensä siten, että nimen alkuun tulee paikkakunnan nimi genetiivissä. Sitä seuraa yksikön toimintaa tai palvelua kuvaava termi. Jos yksiköllä on ollut erisnimi, se säilyy myös uudessa nimessä. Nimet muodostetaan siis näin:

1. paikkakunnan nimi genetiivissä
2. palvelua kuvaava termi, esimerkiksi hammashoitola, neuvola, perhetyö, palvelukoti
3. erisnimi, jos sellainen on ollut aiemmin käytössä.

Esimerkkejä nimistä: Tyrnävän hammashoitola, Limingan perhetyö, Ylivieskan mielenterveyspalvelut, Haapajärven palvelukoti Peipponen, Kuusamon ryhmäkoti Ruijanmutka.

Jos yksikön palvelua tarjotaan usean kunnan alueella, alussa luetellaan paikkakunnat genetiivissä, kuten Kuusamon, Pudasjärven ja Taivalkosken aikuisten sosiaalipalvelut. Tämä ei kuitenkaan ole ongelmaton ratkaisu, jos yksikkö toimii todella monen kunnan alueella.

Esimerkkinä termien yhtenäistämisestä voi mainita vaikkapa erilaisten asumisyksiköiden nimet. Ikäihmisten asumisyksiköistä käytettiin aiemmin hyvin monenlaisia termejä, sillä kunnissa oli käytössä erilaisia tapoja nimetä sama asia. Tällaisia termejä olivat palvelukeskus, palvelutalo, palvelukoti, hoivakoti, seniorikeskus ja ympärivuorokautinen palveluasuminen. Nimen alussa ei ollut kunnan nimeä, josta olisi voinut päätellä, missä yksikkö sijaitsee.

Niminyrkki päätyi siihen, että Pohteen alueella ikäihmisten asumisyksiköt ovat palvelukoteja ja alkuun lisätään kunnan tai alueen nimi, esimerkiksi Raahen palvelukoti Salonkartano. Termiä palvelukoti käytetään riippumatta siitä, minkä tasoista asumispalvelua yksikkö tarjoaa. Päätimme myös, että asumisyksikön nimessä ei tarvitse näkyä kohderyhmää. Vammaisten sekä mielenterveys- ja päihdeasiakkaiden asumisyksiköt ovat puolestaan ryhmäkoteja, esimerkiksi Pudasjärven ryhmäkoti Korte. Myöskään tässä nimessä ei näy kohderyhmä. Jos yksikössä on laaja-alaista toimintaa, sitä voidaan kutsua palvelukeskukseksi. Ensisijaisia nimityksiä ovat kuitenkin palvelukoti ja ryhmäkoti.

Vammaisten sekä mielenterveys- ja päihdekuntoutujien työ- tai päivätoiminnan yksiköt ovat toimintakeskuksia, esimerkiksi Reisjärven toimintakeskus Viola. Ikäihmisten päivätoiminnan yksikköjä kutsutaan kuitenkin palvelun nimen mukaan päivätoiminnaksi, esimerkiksi Tyrnävän päivätoiminta. Ikäihmisten päivätoimintaa tarjotaan yleensä palvelukodeissa, ei erillisissä keskuksissa.

Millaista palautetta olette saaneet?

Sanomalehti Kaleva uutisoi Vuoden selväsanainen -palkinnostamme näin: ”Pohde nimesi hammashoitolat hammashoitoloiksi – nyt hyvinvointialue sai teosta palkinnon” (Kaleva 10.10.2024). Toisaalta eräällä toisella hyvinvointialueella Pohteen nimiä oli pidetty radikaaleina. On siis mahdollista olla yhtä aikaa radikaali ja ennalta arvattavan tylsä!

Asiakkailta emme ole juuri saaneet palautetta nimityöstä. Se ei välttämättä ole huono asia. Olemme onnistuneet, jos asiakas löytää helposti etsimänsä eikä hänen tarvitse kiinnittää huomiota nimiin.

Muutos auttaa nimityössä

Nimet eivät ole pelkkiä sanoja, vaan niihin latautuu mielikuvia, arvoja ja tunteitakin. Siksi niiden muuttaminen on usein vaikeaa. Kun joskus yhdenkin nimen vaihtaminen on vaikeaa, miten käydään läpi ja muutetaan tuhansia nimiä?

Hyvinvointialueella nimityön helppous ja vaikeus piilevät samassa asiassa: suuri ja edelleen jatkuva muutos. Esimerkiksi yhteistoimintaneuvotteluita on Pohteella ollut jo 28, ja lisää on tulossa. Välillä ne tarkoittavat myös muutoksia organisaatioon ja sitä kautta nimiin.

Kun muutokset ovat suuria ja niitä on paljon, työntekijät eivät ehkä samalla tavalla koe omakseen yksiköitään, kuten aiemmin saattoi olla esimerkiksi kunnissa. Se ei tietenkään ole hyvä asia, mutta nimityötä se varmasti on helpottanut. Myllerryksen keskellä nimen muutos ei ole kovin suuri asia.

Nimien muuttaminen ei kuitenkaan ole itsetarkoitus: asukkaalle paras nimi on yleensä se vanha tuttu, jos se on myös selkeä ja ymmärrettävä. Jos muutosta kuitenkin tarvitaan, usein paras hetki on silloin, kun jokin asia muuttuu. Uudet nimet kannattaakin miettiä riittävän aikaisin, sillä työnimet jäävät helposti elämään. Toisaalta nimityötä ei kannata tehdä liian varhaisessa vaiheessa tai liian suurella työryhmällä, jotta se olisi tehokasta.

Nimityössä kuten muussakin kehitystyössä asioita kannattaa pyrkiä yksinkertaistamaan, ei monimutkaistamaan. Liian yksityiskohtaiset nimet ovat ongelmallisia, koska niitä täytyy muuttaa, kun toiminta muuttuu. Ehdolle kannattaa aina laittaa myös se kaikkein yksinkertaisin ja selväkielisin ratkaisu, vaikka sitä ei lopulta valittaisi. Se auttaa kuitenkin kaikkia hahmottamaan, minkä tyyppisiä nimiä haetaan.

Organisaatiolla on hyvä olla jonkinlainen nimeämisen ohje tai johdon hyväksymät periaatteet, joiden pohjalta nimiä muodostetaan, sillä isossa organisaatiossa tulee noudattaa samoja periaatteita kaikkialla. Nimityössä on kuitenkin tärkeää pystyä tekemään myös kompromisseja. Aina täydellistä ei nimeä löydy, mutta jokainen selkeä ja ymmärrettävä nimi on askel eteenpäin. Ja jos jokin uusi nimi ei toimi, se voidaan myös muuttaa.

Nimeämistyössä on jo tehty yhteistyötä hyvinvointialueiden ja muiden sosiaali- ja terveysalan viranomaisten kesken, mutta sitä kannattaisi vielä lisätä valtakunnallisesti. Yhteiset nimikäytännöt helpottaisivat kaikkia.