Esimerkiksi tervehdyssanan valinta voi vaikuttaa siihen, millaisia mielikuvia puhujasta syntyy. Kuva: Henna Leskelä, Kotus.
Tervehtiminen on nopea ja arkipäiväinen toiminto, jota emme yleensä ehdi suunnitella etukäteen emmekä myöskään välttämättä analysoi jälkeenpäin. Eri tervehdyssanojen käytössä esiintyy kuitenkin mielenkiintoista vaihtelua. Perheenjäsentä tai ystävää tervehditään usein eri tavalla kuin kaupan kassaa tai iäkästä naapuria. Tervehdyssana voi myös paljastaa jotakin puhujasta: hei, hej, päivää, morjens ja hejsan saattavat kukin herättää hieman erilaisia mielikuvia esimerkiksi puhujan iästä tai äidinkielestä. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan, millaisia käsityksiä ja mielikuvia suomen- ja ruotsinkielisillä suomalaisilla on toistensa tervehdyssanoista ja tervehtimistavoista.
Tuoreet kyselyaineistot tarjoavat uutta tietoa
Analysoin tervehdyksiin liittyviä käsityksiä kahden vuonna 2023 kerätyn kyselyaineiston avulla. Yleisradio ja Itä-Suomen yliopisto tekivät tuolloin syksyllä laajan kyselyn, jossa kartoitettiin pääasiassa suomenkielisten suomalaisten havaintoja ja mielikuvia tervehdyksistä ja tervehtimisestä (Yle 2023a). Kyselyn toteutuksesta olivat vastuussa Itä-Suomen yliopiston suomen kielen professori Hanna Lappalainen sekä Ylen toimittaja Petri Kivimäki.
Ruotsinkielisten käsityksiä puolestaan kerättiin Svenska litteratursällskapetin laatimassa kyselyssä saman vuoden keväällä. Ruotsinkielisen kyselyn toteutti arkistonhoitaja Lisa Södergård, ja aloitteen siihen teki pohjoismaisten kielten professori Camilla Wide. (Södergård 2023.)
Molemmat kyselyt toteutettiin internetissä, ja niistä tiedotettiin eri medioissa. Suomenkieliseen kyselyyn kertyi huikeat 131 000 vastausta eri-ikäisiltä suomalaisilta ympäri maata. Ruotsinkielinen kysely keräsi 239 vastaajaa, mutta sen aineisto on tekstimäärältään laaja ja sisältää runsaasti pohdintaa sekä esimerkkejä tilanteista, joissa tervehtiminen on jollain lailla mietityttänyt vastaajia.
Suomenkieliseen kyselyyn tuli noin 131 000 vastausta eri-ikäisiltä suomalaisilta ympäri maata.
Kumpaankin kyselyyn kuului tehtäviä, joissa vastaajaa pyydettiin valitsemaan, millä tavalla hän tervehtii esimerkiksi hyvää ystävää tai kaupan kassaa. Lisäksi niissä oli avoimia kysymyksiä, joihin sai vastata vapaasti omin sanoin. Tässä kirjoituksessa keskityn nimenomaan avoimien kysymysten vastauksiin.
Ruotsinkielisessä kyselyssä erilaisia apukysymyksiä oli tarjolla enemmän, ja ne houkuttelivat vastaajia pohtimaan omia ja muiden tervehtimiskäytänteitä hyvinkin monisanaisesti ja yksityiskohtaisesti. Siinä kyseltiin ajatuksia myös erilaisista ei-kielellisistä tervehtimistavoista, kuten kättelystä ja halaamisesta. Suomenkielisessä kyselyssä näitä ei mainittu suoraan, mutta jotkut vastaajat kommentoivat asiaa spontaanisti. Molemmissa kyselyissä vastaajilta pyydettiin lisäksi tiettyjä taustatietoja: suomenkielisessä kyselyssä sukupuoli, ikä ja postinumero, ruotsinkielisessä sukupuoli, syntymävuosi, paikkakunta ja ammatti.
Kyselyaineistojen avulla voi tutkia ihmisten käsityksiä kielestä sekä sitä, miten he kuvaavat omaansa tai muiden kielenkäyttöä, mutta käsitykset eivät välttämättä vastaa todellisuutta ainakaan kaikilta osin. Sama ongelma liittyy tietysti kaikkiin kyselytutkimuksiin: ihmiset saattavat kysyttäessä kertoa esimerkiksi juovansa vähemmän alkoholia kuin todellisuudessa tekevät. Kieleen liittyvien käsitysten, asenteiden ja mielikuvien tarkastelu on silti erittäin tärkeää, sillä se paljastaa asenteita ja ideologioita, jotka voivat vaikuttaa kielen muuttumiseen ja eri kielten asemaan yhteiskunnassa.
Vastauksissa näkyvillä kieliryhmiä yhdistäviä teemoja
Suomenkielisessä kyselyssä oli yksi yhteinen kenttä avointen kysymysten vastauksille: Haluatko kertoa tervehdyssanoja koskevista huomioistasi tutkimuksen tekijöille ja kielentutkijoille? Esimerkiksi: Millä perusteella valitset tervehdyssanan? Millaisia muutoksia olet havainnut tervehdyssanojen käytössä? Kyselyssä ei mainittu ruotsia tai ruotsinkielisiä, mutta moni vastaaja kommentoi aihetta spontaanisti, kuten seuraavassa esimerkissä (esimerkit ovat alkuperäisessä asussaan tervehdyssanojen lihavointia lukuun ottamatta; ruotsinkieliset vastaukset ovat kirjoittajan suomentamia):
Riippuu tietysti myös kielestä. Ruotsinkielisiä sukulaisia tai kavereita en tervehdi sanoen ”Moi!”, vaan silloin on luontevampaa sanoa ”Hej!” (nainen, 43, Hanko)
Kaikki ruotsia tai ruotsinkielisiä koskevat kommentit kerättiin suomenkielisen kyselyn vastauksista hakusanalla ”ruots”. Niitä oli yhteensä 947. Eniten ruotsiin liittyviä kommentteja kirjoitettiin kaksikielisillä alueilla, kuten Uudellamaalla, Pohjanmaalla ja Varsinais-Suomessa, mutta niitä kertyi myös muualta maasta.
Ruotsinkielinen kysely oli jaettu teemoihin, joita olivat esimerkiksi perheenjäsenten ja ystävien tervehtiminen sekä tervehdyksissä esiintyvä variaatio eli vaihtelu. Niinpä avoimia kysymyksiäkin oli useita. Suomen kieli mainittiin erikseen yhdessä kysymyksessä: Hur hälsar du ifall du inte vet vilket språk motparten talar? Hälsar du på olika sätt på t.ex. finska och svenska? (”Miten tervehdit, jos et tiedä, mitä kieltä kuulija puhuu? Tervehditkö eri tavoin esim. suomeksi ja ruotsiksi?”) Kyselyn vastaajat esittelivät suomeen tai suomenkielisiin liittyviä käsityksiään kuitenkin myös muissa kohdissa:
Jag känner mej osäker, då jag vet att nästan alla talar finska och jag inte riktigt vet de rätta hälsningsorden i sammanhanget. Ett ”hej” blir det då. (nainen, s. 1951, Helsinki)
[Tunnen itseni epävarmaksi, jos tiedän, että melkein kaikki puhuvat suomea enkä itse oikein tunne kyseisessä tilanteessa oikeita tervehdyssanoja. Silloin tulee sanottua ”hej”.]
Tutkimusta varten etsin ruotsinkielisestä aineistosta kaikki suomea tai suomenkielisiä koskevat kommentit hakusanalla ”finsk”. Tällaisia kommentteja oli yhteensä 93, eli vastausten kokonaismäärään suhteutettuna paljon enemmän kuin suomenkielisessä aineistossa oli ruotsiin liittyviä kommentteja.
Vaikka vastaajat saivat esittää käsityksiään suomen ja ruotsin kielen tervehdyksistä vapaasti, kommentit keskittyivät samojen teemojen ympärille. Tavallisimpia aiheita molempien kyselyjen vastauksissa ovat 1) toisen kotimaisen kielen tervehdyssanat, 2) tervehtiminen kaksikielisillä paikkakunnilla tai muutoin kaksikielisissä tilanteissa sekä 3) suomen- tai ruotsinkielisten yleiset tervehtimiskäytänteet. Käsittelen näitä teemoja seuraavaksi yksitellen.
Hei ja hej – tervehdyssanojen erot ja yhtäläisyydet
Suomenkielisen kyselyn vastaajat olivat hyvin tietoisia monista ruotsin tervehdyssanoista, kuten hejsan, moin/mojn sekä kaksikielisillä paikkakunnilla käytettävä päivää-goddag:
Kotiseudullani Itä-Uudellamaalla ruotsi oli aiemmin valtakieli, ja siellä mojn on edelleen käytössä tuttujen ruotsinkielisten kesken. Kaupoissa ja tuntemattomia tavatessa siellä tervehdittiin ennen Päivää-Goddag, siitä sai toinen valita mieleisensä. Nykyisin hei/hej on käytössä, mutta toisen kieltä on nyt vaikeampi päätellä. (nainen, 60, Espoo)
Moni vastaaja kertoi myös yllättyneensä huomatessaan, että eräät tutut suomenkieliset tervehdyssanat ovatkin käytössä myös suomenruotsissa. Näistä mainittiin ainakin morjens, moro ja moi.
Luulin että morjens olisi Tampereelta, käytin sitä kaupassa ja kassa alkoi heti puhua ruotsia. Suomenruotsalaiset siis käyttää morjens sanaa, se oli yllätys. (mies, 50, Raasepori)
Ruotsinkielisen kyselyn vastaajat puolestaan tiesivät suomenkielisten käyttävän runsaasti tervehdyksiä moi, moikka, terve ja päivää. Moni kertoi käyttävänsä niitä itsekin tervehtiessään suomenkielisiä tuttavia tai ollessaan epävarma vastapuolen äidinkielestä. Myös tilanteen merkitys ja eri tervehdyssanojen tyylierot tunnistettiin:
Här har sammanhanget betydelse. Om det är en finskspråkig i privata sammanhang kan jag säga moi, i jobbsammanhang eventuellt päivää. (nainen, s. 1985, Vaasa)
[Tilanteella on tässä merkitystä. Jos tapaan suomenkielisen henkilön jossakin yksityiselämän tilanteessa, voin sanoa moi, työtilanteessa mahdollisesti päivää.]
Ehdottomasti eniten kommentoituja tervehdyssanoja olivat kummassakin kyselyssä suomen hei ja sen ruotsinkielinen vastine hej. Monet vastaajat kokivat, että hei tai hej on neutraali ja helppo tervehdys kaksikielisissä tilanteissa, sillä se on ymmärrettävä molemmilla kielillä eikä tee oletuksia kuulijan äidinkielestä. ”Hei sopii kaksikieliselle paikkakunnalle. Se on sama sekä suomeksi että ruotsiksi”, kirjoittaa 67-vuotias suomenkielinen nainen Vaasasta.
Etenkin suomenkieliset vastaajat tiedostivat myös sen, että ruotsin hej-tervehdyksellä on laajempi käyttöala kuin suomen hei-vastineella. Moni oli havainnut, että ruotsinkieliset tervehtivät myös ystäviä ja perheenjäseniä hyvin laajasti hej-sanalla. Suomen hei sitä vastoin on monelle vastaajalle nykyään sähköpostiviesteihin ja kaupan kassalle sopiva ”epävirallisen virallinen” tervehdys, kuten 37-vuotias helsinkiläisnainen luonnehtii. Jotkut pystyvät arvaamaan toisen ihmisen äidinkielen pelkästään sen perusteella, sanooko tämä hei vai moi:
Olen asunut lapsuuden ja nyt taas kaksikielisellä paikkakunnalla, ruotsi-suomi, niin usein tulee sanottua hei hieman j-kirjaimeen vivahtaen. Toimii parhaiten molemminkielisille. Moi on näillä paikkakunnilla suomalaisten käyttämä tervehdyssana. Suomenruotsalainen ei käytä sitä, ellei puolestaan tiedä toisen olevan suomalainen ja haluaa olla kohtelias :) (nainen, 46, Parainen)
Suomen hei-tervehdyksen yhteys ruotsin kieleen tunnistettiin yleisemminkin.
Olen myös huomannut, että yleisesti lännessä ja lounaassa ”hei” on yleisempi tervehdyssana kuin muualla Suomessa, varmaankin ruotsin kielen vaikutuksesta johtuen. (nainen, 26, Turku)
Aiempi tutkimus ja suomenkielisen kyselyn monivalintakysymysten vastaukset vahvistavat, että suomen hei-tervehdys tosiaan on suosituin Länsi-Suomessa, esimerkiksi Pohjanmaalla (Yle 2023b). Länsi-Lapissa sen yleisyyteen vaikuttavat myös tiheät yhteydet Tornionjoen toiselle puolelle Ruotsiin.
Tervehtiminen kaksikielisillä paikkakunnilla
Lukuisat vastaajat sekä suomenkielisessä että ruotsinkielisessä kyselyssä kertoivat kokemuksiaan tervehtimisestä kaksikielisillä paikkakunnilla esimerkiksi asiakaspalvelutilanteissa. Aina ei voi tietää, puhuuko kuulija äidinkielenään suomea vai ruotsia. Moni kertoi suosivansa juuri hei- tai hej-tervehdystä, koska se toimii kummallakin kotimaisella kielellä. Jotkut vastaajat pystyvät toisaalta tekemään eron näiden välillä:
Kuuntelen sanooko asiakas hei vai hej, ja palvelen häntä sen perusteella joko suomeksi tai ruotsiksi. (nainen, 45, Vaasa)
Enkelt att hälsa på folk i det här landet om man inte vet vad de talar, på svenska säger jag hej och på finska hei. Ibland kan jag köra med päivää-goda om det finns en chans att den andra talar svenska. (nainen, s. 1946, Helsinki, kotoisin Pohjanmaalta)
[Tässä maassa on helppoa tervehtiä ihmisiä, jos ei tiedä kumpaa kieltä he puhuvat, ruotsiksi sanon hej ja suomeksi hei. Toisinaan saatan käyttää muotoa päivää-goda, jos on mahdollista, että toinen puhuu ruotsia.]
Kaksikielisillä alueilla asuvat pyrkivät joskus tarkoituksella välttämään hei- tai hej-sanan käyttöä juuri siksi, että se ei ilmaise puhujan äidinkieltä yksiselitteisesti. Moni suomenkielinen vastaaja kertoi käyttävänsä asiointitilanteessa sanaa moi, moikka, terve, päivää tai hei vaan, jotta toivottu palvelukieli kävisi selväksi. Ruotsinkieliset saattavat vastaavasti tervehtiä sanalla hejsan, joka kertoo kielen selvemmin kuin pelkkä hej.
Kaksikielisillä alueilla asuvat pyrkivät joskus tarkoituksella välttämään hei- tai hej-sanan käyttöä.
Toisaalta osalle vastaajista on tärkeintä, että asiointitilanne etenee sujuvasti ja asiakaspalvelijan työ kevenee, eikä käytettävällä kielellä ole välttämättä merkitystä.
Kaksikielisessä kaupungissa myyjät esittävät asiat kahdella kielellä. Minä usein sanon myyjälle päivää, jolloin myyjä tulee jo tervehtiessä tietoiseksi, että olen suomenkielinen. (Myös ruotsi silti ok) (nainen, 59, Mustasaari)
Porvoolaisena pyrin suomenkielisenä sanomaan aina asioidessani ”terve”. Tällä osoitan haluamani palvelukielen joustavasti. Suomenkielinen ”moi” ja ruotsinkielinen ”moin” ovat niin lähellä toisiaan, että asiakaspalvelija joutuu turhaan arvailemaan asiakkaan kieltä ja esimerkiksi kertomaan loppusumman kahdella kielellä. Reippaalla tervehdyksellä omalla kielellä vältetään kiusalliset tilanteet. Suomen- ja ruotsinkieliset kun ovat ulkoisesti yllättävän saman näköisiä. (mies, 62, Porvoo)
Kyselyjen vastaajissa oli myös useita, jotka työskentelivät itse asiakaspalvelussa. Heistäkin moni kertoi käyttävänsä sanaa hei tai hej tervehtiessään tuntemattomia asiakkaita. Nämä tervehdyssanat mielletään kohteliaiksi ja neutraaleiksi, sillä ne eivät tee liikaa oletuksia asiakkaan kielestä vaan tämä voi itse valita, jatkuuko keskustelu ruotsiksi vai suomeksi.
Tervehtiminen ja kohteliaisuus
Jotkut vastaajat kuvailivat kommenteissaan laajemminkin käsityksiään toisen kieliryhmän tervehtimistavoista. Tällöin huomio ei ollut enää siinä, mitä sanoja tervehdyksissä käytetään, vaan kohteliaisuudessa, kohtaamisen sävyssä tai tuntemattomien huomioimisessa. Tämäntyyppisiä kommentteja kirjoitettiin erityisesti ruotsinkielisessä kyselyssä, mutta myös muutamat suomenkieliset vastaajat vertailivat kieliryhmiä toisiinsa.
Ruotsinkielisissä vastauksissa näkyi käsitys siitä, että suomenkieliset tervehtivät usein hieman muodollisemmin:
Redan i vårt land ser man skillnad. Alltid mer formellt på finska. (nainen, s. 1955, asunut pääkaupunkiseudulla, Ahvenanmaalla ja Turun saaristossa)
[Jo meidän maassamme huomaa eron. Aina muodollisempaa suomeksi.]
Muodollisuutta perusteltiin myös esimerkeillä, jotka eivät liity pelkästään tervehtimiseen: suomenkielisten kerrottiin muun muassa teitittelevän enemmän kuin ruotsinkielisten. Toisaalta kieliryhmien muodollisuudesta esiintyi vastakkaisiakin käsityksiä.
Jag hälsar mer formellt på svenska, medan på finska hälsar jag med ”morjens”, ”moro” eller ”terve”. På universitet hälsar jag på finska eller svenska, enligt motparten. (mies, s. 1994, Vantaa)
[Ruotsiksi tervehdin muodollisemmin, kun taas suomeksi sanon ”morjens”, ”moro” tai ”terve”. Yliopistolla tervehdin joko suomeksi tai ruotsiksi, vastapuolesta riippuen.]
Ruotsinkielisissä vastauksissa tuli toisaalta esiin, että vaikka suomenkieliset koetaan muodollisemmiksi, he eivät silti aina hallitse esimerkiksi kättelyn tai korrektien tervehdyssanojen etikettiä. Etenkin työhön liittyvissä tapaamisissa tervehtimisen nähtiin joskus olevan laiskaa tai huolimatonta. Muutama vastaaja kirjoitti lisäksi, että suomenkieliset halaavat vähemmän kuin ruotsinkieliset eivätkä ole yhtä innokkaita tervehtimään tuntemattomia vastaantulijoita.
Suomenkielinen kysely oli ruotsinkielistä lyhyempi ja sisälsi vähemmän apukysymyksiä, mutta siinäkin annettiin muutamia kommentteja toisen kieliryhmän yleisistä tervehtimiskäytänteistä. Vastauksissa esiintyy enimmäkseen positiivisesti värittyneitä sanoja, kuten huomaavainen ja kohtelias. Eräs vastaaja analysoi kieliryhmien eroja seuraavasti:
Kirkkonummella ruotsinkieliset tervehtivät aktiivisemmin, katsovat vieraitakin ohikulkijoita silmiin ja jäävät juttelemaan suomenkielisiä herkemmin. Käytän molempia kieliä, mutta koen itse olevani töykeä suomenkielinen ja harmittaa sujuvuuden puutteen aiheuttama kankeus. Olen Porista alunperin, kouluruotsi taustalla olen nykyään sujuvan toiminnallinen kaksikielinen. Tykkään kovasti huomaavaisesta ruotsinkielisestä kommunikaatiotavoista. (nainen, 56, Kirkkonummi)
Vastauksia tulkitessa kannattaa pitää mielessä, että aineisto on tältä osin varsin pieni. Tervehtimiskäytänteitä koskevia kommentteja annettiin kyselyissä huomattavasti vähemmän kuin tervehdyssanoja tai kaksikielisiä tilanteita koskevia kommentteja. Kokonaisten kieliryhmien tervehtimiskäytänteiden vertailu vaatisi ehdottomasti laajemman aineiston, jossa kummallekin kieliryhmälle esitettäisiin samat kysymykset.
Kohteliaisuus ei muutenkaan ole yksinkertainen käsite, kun verrataan eri kieliä toisiinsa – joka kielessä on omat keinonsa kohteliaisuuden ilmaisemiseen, eikä jonkin keinon puuttuminen yhdestä kielestä tarkoita sitä, että kielen puhujat olisivat automaattisesti epäkohteliaita. Esimerkiksi etäisyyden vaikutelma saattaa syntyä jo pelkästään siitä, että samoilla tai lähes samoilla sanoilla on kielissä erilaiset merkitysvivahteet, kuten seuraava vastaaja kiteyttää:
Suomenruotsalaiset sanovat suomea puhuville läheisillekin Moin sijaan Hei, mikä kuulostaa etäiseltä. Ruotsiksi kun läheisillekin sanotaan Hej. (mies, 47, Helsinki)
Tervehtimiskäytänteiden vertailu suomessa ja suomenruotsissa edellyttää kyselytutkimuksen lisäksi aineistoa myös todellisesta kielenkäytöstä. Turun yliopiston tutkimushankkeessa ”Suomen kansalliskielten kommunikatiiviset mallit – Kommunikativa mönster på två språk i Finland” kerätäänkin aineistoa myös aidoista kielenkäyttötilanteista (Rouhikoski ym. 2024).
Hankkeen seuraava askel on vertailla toisiinsa suomen- ja ruotsinkielisten teatterien lipunmyyntipisteissä tallennettuja asiakaspalvelutilanteita ja selvittää, mitä tervehdyssanoja ja millaisia tervehtimiskäytänteitä niissä esiintyy. Toivon mukaan haaviimme osuu myös kaksikielisiä palvelutilanteita, joissa puhujat arvailevat toinen toisensa äidinkieltä tervehdysten perusteella ja päätyvät neuvottelun kautta yhteisymmärrykseen käytettävästä kielestä.
Lähteet
Anu Rouhikoski, Camilla Wide, Eveliina Tolvanen & Tommi Kurki: Suomen ja suomenruotsin vuorovaikutuskäytänteet vertailussa uudessa KoM2Språk-hankkeessa (Hiiskuttua 12.3.2024)(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Lisa Södergård: Hej hej eller sidu morjens! (Källan 2/2023, pdf)(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Yle 2023a = Petri Kivimäki, Henri Forss, Asko Raimoaho & Jasmina Kauta: Yksi suomen kielen sana kertoo meistä enemmän kuin moni muu – kerro, miten sinä sanot sen (yle.fi 15.10.2023)(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Yle 2023b = Petri Kivimäki, Mikko Savolainen, Asko Raimoaho, Henri Forss & Jasmina Kauta: Tämä kartta paljastaa, miten tervehdit kaveriasi – mukana yli 131 000 suomalaista: ”On todellinen aarreaitta” (yle.fi 28.12.2023)(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)