Kielitoimiston sanakirjan mies-loppuisissa hakusanoissa on paljon sellaisia, jotka selitetään ’henkilöksi’, eli ne voivat tarkoittaa sekä miestä että naista: on asiamies, esimies, kirvesmies, heinämies jne. Sanakirja on kuvaus kielestä ja kielenkäytöstä, eikä se voi lähteä muuttamaan kuvauksensa kohdetta. Sitä mukaa kuin muutoksia tapahtuu, ne otetaan huomioon myös sanakirjassa. Monenlaisia muutoksia on tehtykin Nykysuomen sanakirjan (1951–61) jälkeen sekä Suomen kielen perussanakirjassa 1990-luvulla että Kielitoimiston sanakirjassa 2000-luvulla.

Juridisia termejä

Monet mies-loppuisista sanoista ovat juridisia termejä, eikä niihin siksi voi merkitä ”paremmin toisin” -suositusta tai kannanottoa sanan vanhentuneisuudesta. Lakeja uudistettaessa kiinnitetään toivottavasti huomiota myös sanastoon. Usein on niin tehtykin, mutta lait muuttuvat hitaasti ja laki kerrallaan. Esimerkiksi uskottu mies on korvattu uudessa holhouslaissa termillä edunvalvoja, mutta se esiintyy kuitenkin edelleen monessa muussa laissa. Yksioikoisesti ei voi siis sanoa, että uskottu mies voitaisiin korvata aina edunvalvojalla.

Lakitermejä ovat myös sellaiset kuin jokamiehenoikeus, selvitysmies, virkamies ja lautamies. Monet vanhoista sanoista ovat jo käyneet harvinaisiksi muuten kuin juuri juridisina termeinä: toimitsijamies, toimitusmies ja vuokramies tuskin esiintyvät enää muissa yhteyksissä. Yleiskielessä ei ole tarvetta käyttää juridisia termejä, jos luontevia vaihtoehtoja on tarjolla: vuokramiehen sijasta voi puhua vuokralaisesta, toimitsijamiehen sijasta toimitsijasta jne.

Lautamiehiä nimitetään myös maallikkotuomareiksi. Se on ehkä juridisesti laajempi käsite, mutta voisi varmasti käydä termiksi lautamiehen sijaankin, ellei haluta pitää kiinni vanhasta oikeustermistöstä. Toisaalta tällaiset hyvin vanhat termit ovat oma lukunsa: monia ihmetyttää lautamiehessä varmasti alkuosa yhtä paljon kuin loppuosa.

Myös puhemies on laissa esiintyvä termi. Kun uudistettu perustuslaki aikoinaan oli lausuntokierroksella, Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen lausunnossa ehdotettiin puhemiehen tilalle puheenjohtajaa. Eduskunnassa muutosta ei kuitenkaan haluttu tehdä, vaan pidettiin parempana pysyä perinteessä.

Ammattinimikkeitä

Sekä miehiä että naisia tarkoittavia mies-loppuisia sanoja on paljon ammatti- ja tehtävänimikkeinä. Osin ne ovat myös juridisia termejä, jos on olemassa niitä koskevaa lainsäädäntöä. Tällaisia ovat esimerkiksi haastemies ja ulosottomies, samoin tullimies ja poliisimies. Viimeksi mainittujen käyttö ei ole yleiskielessä välttämätöntä, koska ne voi korvata tullivirkailijalla ja poliisilla. Yleiskielessä ei ole tarpeen erottaa poliisia ja poliisimiestä, koska yhteys kertoo, onko kyse yksittäisestä ammatin edustajasta vai organisaatiosta. On kuitenkin ymmärrettävää, että poliisilaissa tai muussa poliisia koskevassa ohjeistossa näille on tehtävä ero. Eri asia on, voisiko eron tehdä jollakin muulla tavalla.

Arkikielessä käytetään myös monia sellaisia mies-loppuisia sanoja, joiden viralliset vastineet ovat jo nyt sukupuolineutraaleja. Sähkömies on sähköasentaja, putkimies on putkiasentaja tai LVI-asentaja. Sanojen arkisuus tai epävirallisuus on osoitettu sanakirjassa. Arkikieliset sanat elävät kielessä omaa elämäänsä, eikä niiden käyttöä voi kukaan säädellä.

Edelleen on kuitenkin monia mies-loppuisia ammattinimikkeitä, joille ei ole muita vastineita: on palomies, perämies, kirvesmies, laitosmies, junamies jne. Jotkin niistä – kuten laitosmies ja junamies – ovat ehkä helposti muutettavissa tulevaisuudessa, sen sijaan vanhat perämies ja kirvesmies säilynevät pitkään. Palomiehellekään ei ole helposti tarjoutuvaa vaihtoehtoa, mutta voitaisiinhan siitä tehdä esimerkiksi palopelastaja; palolaitoksetkin ovat nykyisin usein pelastuslaitoksia. Sinänsä palomies on jo yhden ”neutraloinnin” tulos, kun sillä on aikoinaan korvattu palosotilas. Siinä vaiheessa ei palomiesten joukossa varmaankaan naisia ollut.

On myös sellaisia mies-loppuisia sanoja, joita ei voi eikä ole tarpeen muuttaa, kuten esimerkiksi merimies. Se ei ole ammattinimike, vaan erilaisten merenkulun ammattien yleisnimitys. Sellaisia varsinaisia merimiesten ammattinimikkeitä kuin kansimies voi varmasti muuttaakin, mutta merimies on eri mies ja oman tyylilajinsa sana. Se ei ole sävyltään eikä merkitykseltään sama kuin merenkulkija. Merimieheen pohjautuu myös moni muu käsite ja kokonainen kulttuuri: on merimieskapakka, merimieslaulut, merimiespuku, merimiessolmu jne.

Rajoituksia määritelmään

Moni sellainen mies-loppuinen sana, joka Nykysuomen sanakirjassa on selitetty kumpaankin sukupuoleen viittaavaksi ’henkilöksi’, on rajattu Suomen kielen perussanakirjassa tai myöhemmin Kielitoimiston sanakirjassa tarkoittamaan vain miespuolista henkilöä. Tiedemies on Nykysuomen sanakirjassa ’tieteen harjoittaja, tutkija’; Perussanakirjasta lähtien se on ollut ’miespuolinen tutkija, tieteenharjoittaja’. Samoin on määritelmällisesti rajattu miehiksi esimerkiksi ammattimies ja kielimies, jotka nekin ovat olleet Nykysuomen sanakirjassa yleisesti ’henkilöitä’.

Samanlaisia muutoksia on tehty muihinkin kuin vain mies-loppuisiin sanoihin. Esimerkiksi sana miesluku on selitetty aiemmin ’henkilöiden lukumääräksi’, uudemmissa sanakirjoissa sen sijaan ’miesten lukumääräksi’. Vanha miestyövuosi on korvattu kokonaan suositettavammalla termillä henkilötyövuosi.

Aina ei mies-loppuisen sanan määritelmässä ole ajateltukaan sanan tarkoittavan myös naista, mutta selitteestä voisi niin päätellä. Kun Nykysuomen sanakirjassa mitalimies on selitetty mitalin voittaneeksi kilpailijaksi ja olympiakisoissa palkintosijoille sijoittuneeksi urheilijaksi, sillä on tuskin tarkoitettu naiskilpailijaa. Sen sijaan ei ole ajateltu ollenkaan, että mitalinsaajissa on myös naisia. Tällaisia selitteitä on muutettu myöhempiin sanakirjoihin; esimerkiksi mitalimies on ’mitalin voittanut mieskilpailija’.

Naiset ja miehet rinnakkain

Kielitoimiston sanakirjan nainen-loppuisista sanoista osa on sellaisia, joille ei ole sanakirjassa vastaavaa mies-loppuista vastinetta: hienostonainen, itkijänainen, karrieerinainen, katunainen, käärmenainen, porvarisnainen, rotunainen, tahtonainen, tutkijanainen, työläisnainen, uranainen, vallasnainen ja ylimysnainen. Näistä muutamalla voisi kyllä ollakin mies-vastine. Vanhoista sanoista ainakin porvarismies on ollut yhtä lailla olemassa, ja uusista taas uramies on tullut viime vuosina käyttöön uranaisen rinnalle.

Niistä nainen-loppuisista sanoista, joilla on sanakirjassa mies-loppuinen vastine, suurin osa on tullut mukaan vasta Suomen kielen perussanakirjaa tai Kielitoimiston sanakirjaa tehtäessä. Nykysuomen sanakirjassa on ollut ilman vastaavaa naisparia esimerkiksi urheilun termit ennätysmies ja kultamitalimies, samoin sellaiset kuin lehtimies ja liikemies. Ne ovat saaneet rinnalleen nainen-loppuisen parin vasta Perussanakirjassa. Yhtä aikaa uudempiin sanakirjoihin ovat taas tulleet muun muassa PR-mies ja PR-nainen, puuhamies ja puuhanainen, bisnesmies ja bisnesnainen.

Se, että on olemassa rinnakkain sekä mies- että nainen-loppuinen sana, ei ole sukupuolineutraalia kielenkäyttöä, mutta jotain pientä tasa-arvolisää se sentään kieleen tuo. Aina nainen-loppuisen parin syntyminen ei kuitenkaan merkitse sitä, että mies-loppuinen sana rajautuisi sen jälkeen merkitsemään vain miestä: vaikka maanmiehen rinnalle on tullut varsinkin urheilukielessä yleiseen käyttöön myös maannainen (”Venus Williams kohtaa neljännellä kierroksella maannaisensa Lindsay Davenportin”), silti maanmies-sanaa käytetään edelleen sekä miehistä että naisista, varsinkin monikollisena ja kollektiivisesti.

Naispappi ja mieslääkäri

Nykysuomen sanakirjassa on useimmista ammateista esitetty myös nais- ja mies-alkuinen variantti (naisfarmaseutti, miesfarmaseutti). Kielitoimiston sanakirjaan tällaisia on otettu mukaan vain vähän, koska niitä voidaan periaatteessa ja tarvittaessa muodostaa mistä tahansa ammattinimikkeestä. Mukana on vain joitakin malliksi, lähinnä yleisimpiä ja ”tunnusmerkkisimpiä”, kuten naispappi.

Nais-alkuisia sanoja käytetään usein ilmaisemaan lähinnä asenteita ja ennakkoluuloja. Olennaisiakin yhteyksiä on: suhtautumisesta naispappeihin joudutaan puhumaan edelleen paljon, eri maiden ensimmäisestä naispresidentistä kirjoitetaan vielä ehkä kauankin, naisjohtajien ja miesjohtajien ominaisuuksia vertaillaan ja naispiispaa odotellaan. Myös naistutkijat ovat itse pohtineet rooliaan ja asemaansa, ja tutkijanaiset ovat jopa järjestäytyneet. Sanoille on omat tarpeensa ja omat asialliset yhteytensä. Eikä tarvetta ole vain nais-alkuliitteelle vaan eri yhteyksissä yhtä lailla mies-liitteelle: hakukoneen haku verkosta tuotti sanalle naislääkäri 725 osumaa ja sanalle mieslääkäri peräti 1 860 osumaa.

Muina miehinä

Kielessä on paljon mieheen liittyviä sanontoja, joilla on perinteisesti viitattu yleensä ihmiseen: miesmuistiin, muina miehinä, yhtenä miehenä, olla mennyttä miestä, mies ja ääni -periaate jne. Niin kauan kuin tällaista käyttöä on, sanonnat kuvataan sellaisina myös sanakirjassa. Ajan mittaan sanonnat saattavat muuttua tai jäädä pois yleisestä käytöstä.

Selvää käytön eriytymistä sanonnoissa voi jo havaita: naiset valitsevat usein jonkin muun synonyymisen ilmauksen näiden sijasta itseensä tai yleensä naisiin viitatessaan. Saatetaan myös käyttää esimerkiksi ilmauksia muina naisina ja yhtenä naisena, jotka ehkä vielä kuitenkin tuntuvat leikillisiltä muunnoksilta.

Muutosvaihetta

Mies-loppuiset sanat tuntuvat elävän monella taholla murrosvaihetta. Monien vakiintuneidenkin mies-loppuisten sanojen sijasta on näkynyt viime aikoina käytettävän uusia, neutraaleja vastineita. Esimerkiksi kadunmiehen tilalla jotkut ovat käyttäneet ilmausta tavallinen kadunkulkija. Jokamiehenoikeuden asemesta taas on käytetty eräissä yhteyksissä sanaa jokaisenoikeus. Se saattaa hyvinkin päätyä joskus vielä lakitermiksi.

Myös tehtävänimikkeiden käytössä näkyy muutoksia: talonmiestä on jo joissakin taloyhtiöissä alettu nimittää talonhoitajaksi. Toisaalta talonmiehen vanha arkinen nimitys talkkari on siirtymässä ainakin osittain yleiskieleen: kesämökkien talonmiehentöistä huolehtiva mökkitalkkari alkaa jo olla termi.

Sanakirjaan kirjataan uutta kielenkäyttöä sitä mukaa kuin se vakiintuu. Sanakirja kulkee kuitenkin usein muutosten jäljessä. Varsinkin lakitermien muuttumisesta on vaikea saada tietoa; mahdollisuuksia kaikkien uusien lakien läpikäymiseen ei ole.

Epävirallisiin ”muutoksiin” tulee kuitenkin suhtautua harkiten. Kun naisille avautui mahdollisuus suorittaa varusmiespalvelusta, yleisessä keskustelussa lehtien palstoilla esiintyi virallisen varusmies-termin rinnalla paitsi varusnainen myös yhteisnimitys varushenkilö. Sitä myötä sanat tulivat myös Kielitoimiston sanakirjaan. Nyt varushenkilö tuntuu kuitenkin hiukan huvittavalta; se ei ole vakiintunut, eikä sitä juuri ole käytetty enää 1990-luvun jälkeen.

Kirjoittaja on Kielitoimiston sanakirjan päätoimittaja.