Vastauksia ja kannanottoja näihin pariin kysymykseeni toivoisin kerrottavan Kielikello-lehdessä.
1) Minkälainen merkityksellinen, vivahteellinen tai kuvannollinen ero on seuraavilla suomen kielen lauseilmaisuilla?
– tuli tehtyä
– tuli tehdyksi
– tuli sanottua
– tuli sanotuksi jne.
2) Voitaisiinko ”sanahirviön” ympäristöystävällinen tilalle ottaa käyttöön luontevammalta tuntuva sana luontohyvä? Meillähän on jo kielessä hyvä-loppuisia sanoja kuten esimerkiksi yhteishyvä, mielihyvä jne.
Ahti Mankki
Kääntäjä
Helsinki
* * *
1) Tulla-verbin (samoin kuin saada-verbin) yhteydessä käytettävää verbin partisiipin sijaa on kielenhuoltokirjallisuudessa käsitelty lähinnä muodon, ei niinkään merkityksen kannalta. On käsitelty sitä, pitäisikö tulla-verbiin liitetyn verbin partisiipista käyttää vain translatiivisijaa (tuli sanotuksi) vai hyväksytäänkö yleiskieleen myös partitiivi (tuli sanottua).
Setälän ”Suomen kielen lauseopin” ensimmäisessä, 1880 ilmestyneessä painoksessa jo esitetään tulla- ja saada-verbin yhteydessä käytettävän translatiivia tuli tehdyksi. Myöhemmin Setälä lisäsi lauseopin uuteen painokseen maininnan siitä, että tässä yhteydessä käytetään usein murteittain partitiivia. Translatiiviohje säilyi kieliopeissa vuoteen 1973 asti, jolloin kielilautakunta hyväksyi Matti Sadeniemen ehdotuksesta rakenteet saada ja tulla tehtyä yleiskielessä käytettäväksi rakenteiden saada ja tulla tehdyksi, tehneeksi rinnalle. Puhutun kielen kannalta on näitä ilmauksia sitten käsitellyt aikakauslehti Virittäjässä Aila Mielikäinen vuonna 1984.
Tuli tehdyksi ja tuli tehtyä -ilmausten käytön ero on lähinnä murre-ero. Matti Sadeniemen esittämän ja Aila Mielikäisen tarkentaman levikkialueen mukaan pelkkää translatiivimuotoa (tuli tehdyksi) käytetään vain peräpohjalaisissa murteissa; selvää partitiivialuetta (tuli tehtyä) ovat hämäläismurteet. Kaikissa savolaismurteissa, eri puolilla kaakkoismurteissa ja pohjalaismurteissa, peräpohjalaismurteita lukuun ottamatta, käytetään partitiivia translatiivin rinnalla. Partitiivin käyttö on ilmeisesti vielä lisääntymässä, koska Aila Mielikäinen on osoittanut nykysuomalaisen puhekielen murrosta käsittelevässä tutkimuksessa syntyperäisten jyväskyläläisten puheesta tuli tehdyksi ja tuli tehtyä -rakenteiden suhteeksi 5 : 337.
Yksinomaan partitiivia tai vain translatiivia käyttävien ei voi ajatella tuntevan mitään merkitys- tai vivahde-eroja: siinä, missä peräpohjalainen sanoo tuli tehdyksi, sanoo hämäläinen tuli tehtyä, koska hänen ilmaisuvarastoonsa ei muuta kuulu. Vaihdellen partitiivia ja translatiivia käyttävät saattavat valita ilmaukset vivahteiden perusteella, mutta näistä eroista ei ole tutkimuksia. Myös kirjoitetun kielen partitiivin ja translatiivin vaihteluun perustuva merkitysten ja vivahteiden tutkimus odottaa edelleen tekijäänsä.
2) Sana ympäristöystävällinen on Kielikellon toimituksenkin mielestä vähintään omituinen paitsi rakenteensa, myös merkityksensä epäselvyyden, sanoisiko harhaanjohtavuuden vuoksi. Sanarakenteeltaan ympäristöystävällinen on adjektiivi, laatusana; se siis ilmaisee, millainen jokin asia on. Kysyjän sanaehdokkaalleen luontohyvä esittämät vertailusanat yhteishyvä ja mielihyvä taas eivät ole adjektiiveja; substantiivi yhteishyvä tarkoittaa ’yhteistä etua’ ja substantiivia mielihyvä on selitetty sanoilla ’onni, nautinto, tyydytys’. Näiden hyvien lisäksi lakikielessä käytetään sanaa oikeushyvä. Sekin on substantiivi ja tarkoittaa ’oikeushyödykettä’.
Ehdotetun luontohyvän malliksi sopivia hyvä-loppuisia adjektiiveja ei siis ole, joten rakenteeltaan se ei ole perusteltavissa. Toinen ongelma on sanan merkityksen hämäryys. Mitä tarkoittaisi luontohyvä? Ehdotettua sanaa en voi puoltaa, mutta ei ympäristöystävällinenkään ole kehuttava. Ennen kaikkea käyttäjän pitäisi pohtia sanan sisintä merkitystä: tarkoitetaanko ’ympäristöä vahingoittamatonta’ vai rehellisesti puhuen ’ympäristöä vain vähän vahingoittavaa’?
Anneli Räikkälä