Direktiiveissä ja muissa EU-säädöksissä esiintyy usein kahden konjunktion yhdistelmä ja/tai. Sen sijaan suomalaisissa laeissa sitä ei käytetä. Euroopan komissio on toisinaan kovistellut suomalaisia direktiivien puutteellisesta täytäntöönpanosta, jos  tätä vinoviivallista yhdistelmää ei ole löytynyt suomalaisesta laista..

Vaihtelun pitäisi kyllä olla komissiolle tuttua: konjunktioyhdistelmää ei käytetä yhtenäisesti edes erikielisissä direktiiveissä. Jos oletetaan, että tekstit on käännetty englanninkielisestä versiosta ja verrataan muita kieliä siihen, huomataan, että joissain kielissä ei käytetä vinoviivallisia yhdistelmiä lainkaan. Useimmissa kyllä käytetään, mutta ei aina samoissa kohdissa kuin englanninkielisessä tekstissä. Joissain kieliversioissa on vieläpä lisätty vinoviivallisia yhdistelmiä sinnekin, missä niitä ei englanninkielisessä tekstissä ole. Tällainen vaihtelu on ihan hyvä asia.  Jokaisella kielellä kannattaa pyrkiä juuri siinä kielessä luontevaan ilmaisuun.

Ja/tai ei kuulu lakityyliin

Yhdistelmää ja/tai on Suomessa pidetty keinotekoisena niin yleiskielessä kuin säädöskielessäkin. Se on lainattu muista kielistä, luultavasti aluksi tieteen kieleen. Vinoviivaa käytetään erityisesti lomakkeissa osoittamassa vaihtoehtoja. Se on jonkinlaista lyhennekieltä, joka on vierasta lyhenteitä kaihtavassa säädöskielessä. Useimmista varmasti näyttäisi oudolta, jos perustuslain kuudennessa pykälässä lukisi näin:

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen/iän/alkuperän/kielen/uskonnon/vakaumuksen/mielipiteen/ terveydentilan/vammaisuuden/muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Yhdistelmäkonjunktion keinotekoisuuden merkkinä on pidetty myös sitä, ettei yhdistelmälle löydy luontevaa lukutapaa. Kuulostaa sekavalta sanoa ”ja tai tai”, ja tavallinen lukutapa onkin ”ja kautta tai”, joka perustuu vinoviivan arkiseen nimitykseen kauttaviiva. Tämä tapa poikkeaa tyypillisestä kielenkäytöstä sikäli, että tällöin sanotaan ääneen merkki, joka kuuluu pelkästään kirjalliseen ilmaisuun – aivan kuin jos lauseen lopuksi sanoisimme pilkku. Silti sana kautta on siirtynyt puhekieleen ilmaisemaan vaihtoehtoja. Asiatyylisissä yhteyksissä tuskin kuitenkaan sanottaisiin ”kahvin kanssa voi valita konjakin kautta liköörin”.

Yleensä riittää jompikumpi

Monesti yhdistelmäkonjunktion käytön perusteluksi on esitetty, että sitä tarvitaan tieteen kielessä tarkkuuden ja täsmällisyyden vuoksi. Tai-konjunktio ei nimittäin suomen kielessä tarkoita välttämättä, että vain jompikumpi vaihtoehdoista on mahdollinen: toisensa poissulkevat vaihtoehdot ilmaistaan kielessämme parikonjunktiolla joko – tai. Pelkkä tai mahdollistaa useampia vaihtoehtoja, ja olemme tottuneet ymmärtämään tai-konjunktion merkityksen kulloisenkin tilanteen avulla. Jos meitä vierailulla kehotetaan ottamaan pullaa tai kakkua, emme luule, että joudumme valitsemaan vain toisen niistä. Jos taas luemme asunto-osakeyhtiölain neljännestä pykälästä, että osakkeenomistajalla on oikeus luovuttaa osakehuoneisto kokonaan tai osaksi toisen käytettäväksi, ymmärrämme, että näistä vaihtoehdoista vain yksi on kerrallaan mahdollinen.

Myös direktiivien ja/tai-kohdissa on yleensä selvää, ovatko molemmat vaihtoehdot mahdollisia vai pelkästään toinen. Seuraavan esimerkin (direktiivi 72/2009/EY) vaihtoehtoisista rahoitusvaroista lienee ilmoitettava viranomaiselle kaikki, mitä on. Siksi tai riittäisi.

Siirtoverkonhaltijan on ilmoitettava sääntelyviranomaiselle 17 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetut rahoitusvarat, jotka ovat käytettävissä tuleviin investointihankkeisiin ja/tai nykyisten varojen korvaamiseen. (18. artiklan 8. kohta)

→ – – tuleviin investointihankkeisiin tai nykyisten varojen korvaamiseen.

Siirtoverkonhaltijalla ei välttämättä ole molempia rahoitusvarojen lajeja, joten tai on tässä ehkä luontevampi kuin ja. Myös ja on kuitenkin mahdollinen, sillä sellaista lajia ei tietenkään ilmoiteta, jota ei ole. Sen sijaan ja kielteisessä muodossaan eikä sopii hyvin seuraavaan saman direktiivin kohtaan, koska säännös kaiketi koskee kaikkia mainittuja henkilöitä:

Siirtoverkonhaltijan hallinnoinnista vastaavilla henkilöillä ja/tai sen hallintoelinten jäsenillä ja työntekijöillä ei saa olla suoraan eikä välillisesti minkäänlaista muuta ammatillista asemaa tai vastuuta, etua tai liikesuhteita missään muussa vertikaalisesti integroituneen yrityksen osassa. (19. artiklan 4. kohta)

→ Ei siirtoverkonhaltijan hallinnoinnista vastaavilla henkilöillä eikä sen hallintoelinten jäsenillä ja työntekijöillä saa olla – –.

Ja/tai usein epäselvä

Tarkkuuden tavoittelusta huolimatta voi jäädä epäselväksi, mitä ja/tai-yhdistelmällä tarkoitetaan. Yhdistelmässä on nimittäin mukana myös poissulkevien vaihtoehtojen mahdollisuus, koska ja ja tai mainitaan siinä erikseen. Esimerkiksi seuraavassa esimerkissä voitaisiin siis varmistaa oikeus muutoksenhakuun myös pelkästään jommallekummalle mainituista henkilöryhmistä. Onko tämä tarkoituskin, vai onko yhdistelmäkonjunktiota käytetty tässä vain tottumuksen perusteella?

Siirtoverkonhaltijan hallinnoinnista vastaaville henkilöille ja/tai sen hallintoelinten jäsenille on varmistettava tosiasiallinen oikeus hakea sääntelyviranomaiselta muutosta heidän palvelussuhteensa ennenaikaista päättämistä koskeviin päätöksiin. (19. artiklan 6. kohta)

Ainakin seuraavassa esimerkissä ja/tai-yhdistelmän yleisyys direktiivitekstissä lienee tehnyt kirjoittajalle tepposet. Vai mikä yhdistelmän erityinen merkitys tässä esimerkissä (saman direktiivin 44. artiklan 2. kohta) voisi olla?

Article 9 shall not apply to Cyprus, Luxembourg and/or Malta.

Tässä EU:n suomalaiset kääntäjät ovat valinneet kielteisen eikä-konjunktion (artiklaa ei sovelleta Kyprokseen, Luxemburgiin eikä Maltaan), vaikka useimmiten suomenkielisessä tekstissä käytetään alkutekstin mukaista konjunktioyhdistelmää. Sen sijaan suomalainen lainsäätäjä valitsee aina konjunktioista jommankumman, sen joka kulloinkin selvimmin ilmaisee asian.

Kirjoitus on julkaistu myös Virallisen lehden Hyvää virkakieltä -palstalla.

Katso myös:

Vinoviivamuotia. Maija Länsimäki, Kielikello 1/2001.