Kohti parempaa säädöskieltä

Lainsäädännön tulisi olla kansalaisten ymmärrettävissä, eikä ainakaan mutkikas kieli saisi olla ymmärtämisen esteenä. Lakien kieli vaikuttaa viranomaisten muuhunkin kielenkäyttöön, sillä lakeja siteerataan usein viranomaispäätöksissä ja muissa kansalaisille tarkoitetuissa teksteissä. Siksi on tärkeää, että lait kirjoitetaan mahdollisimman selkeästi ja ymmärrettävästi.

Miten lakien kieleen voi parhaiten vaikuttaa? Pelkkä viime vaiheessa tehty kielentarkistus ei juuri lisää tekstin ymmärrettävyyttä, koska silloin kielenhuoltaja voi vaikuttaa lähinnä tekstin pinta-asuun, kuten oikeinkirjoitukseen, josta ei tarvitse neuvotella lainlaatijoiden kanssa. Tässä vaiheessa kielenhuoltaja saa vain harvoin selkeyttää monitulkintaisia rakenteita ja hämäriä termejä, sillä niiden korjaaminen voi vaikuttaa myös merkitysvivahteisiin.

Mukaan lainsäädäntöhankkeeseen

Varmemmin selkeää säädöstekstiä syntyy, jos kielenhuoltaja osallistuu lain laatimiseen jo varhaisemmassa vaiheessa. Siksi Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kielenhuoltajat tarjosivat vuonna 2006 ministeriöiden säädösvalmistelun kehittämisryhmälle kielen asiantuntemusta johonkin säädösvalmisteluhankkeeseen ja toivoivat vastineeksi mahdollisuutta tutkia säädöstekstin muotoutumista valmisteluprosessin aikana. Oikeusministeriö ottikin kielenhuoltajat seuraavana vuonna mukaan asunto-osakeyhtiölain valmisteluun. Niin syntyi tutkimus- ja kielenhuoltohanke Säädöstekstin muotoutuminen.

Kielenhuoltajat ehtivät mukaan asunto-osakeyhtiölain jatkovalmisteluun, jolloin lakia valmistelleen työryhmän ehdotus säädöstekstiksi ja säädöksen perusteluiksi oli jo valmistunut ja siitä oli pyydetty lausunnot.

Kielenhuoltajat kommentoivat kirjallisesti sekä työryhmän ehdotuksen että sen myöhempien versioiden kieltä. Kommenteilla pyrittiin lisäämään tekstin selkeyttä ja ymmärrettävyyttä. Kommentit koostuvat parannusehdotuksista ja niiden perusteluista, ja ne koskivat enimmäkseen virke- ja lauserakennetta sekä sanastoa. On todettu, että monimutkainen virkerakenne ja lukijalle oudot sanat haittaavat ymmärtämistä eniten. Näitä seikkoja koskevat kommentit lainvalmistelutyöryhmä yleensä myös hyväksyi. Sanastossa kiinnitettiin huomiota mm. täsmällisyyteen, yksiselitteisyyteen, yhtenäisyyteen ja tuttuuteen. Virke- ja lauserakenteessa kommentointiin antoivat aihetta mm. sivu- ja päälauseen järjestys, sivulauseiden määrä, luetelmien mutkikkuus, etumääritteiden pituus ja monitulkintaisuus, rinnastusten hahmotettavuus, ns. substantiivityyli ja informaatiorakenne.

Lisäksi kommentoitiin laajempia tekstirakenteita, kuten otsikoinnin yhtenäisyyttä ja informatiivisuutta sekä sitä, toistetaanko asia vai viitataanko vain pykälään, jossa sitä on käsitelty. Näihin asioihin liittyviä ehdotuksia lainvalmisteluryhmä ei kuitenkaan ollut valmis hyväksymään yhtä laajasti. Usein kielenhuoltajien ehdotukset johtivat valmistelijat itse löytämään vielä ehdotettuakin paremman tai oikeamman ratkaisun. Näin tekstiä pystyttiin parantamaan yhteistyön kautta.

Ilmaisun pituus ja tiiviys

Lakitekstin kirjoittamistraditioon kuuluvat tiiviys ja ytimekkyys. Ilmaisua ei kuitenkaan pidä tiivistää ymmärrettävyyden kustannuksella. Tekstin tiiviyden ja ymmärrettävyyden välinen yhteys on monisyinen, mutta pyrkimys tiiviyteen luo usein paradoksaalisesti sekä pitkää että vaikeasti ymmärrettävää ilmaisua. Liian tiiviissä tekstissä esitetään runsaasti asiaa joko monessa samaan virkkeeseen mahdutetussa lauseessa tai lausetta korvaavien ilmausten avulla. Seuraavan esimerkkiparin alkuperäisen version toinen virke havainnollistaa tätä. Kielenhuoltajat pyysivät lainvalmistelutyöryhmää kiinnittämään huomiota toisen virkkeen muotoiluun. Siinä yhteen virkkeeseen on pakattu paljon asiaa monien rinnastusten ja päälauseen katkaisevan sivulauseen avulla.

Työryhmän alkuperäinen ehdotus: Erityisestä tarkastuksesta on annettava lausunto yhtiökokoukselle. Lausunto on vähintään viikon ajan ennen yhtiökokousta pidettävä osakkeenomistajien nähtävänä hallituksen puheenjohtajan tai isännöitsijän toimesta tai internet-sivuilla ja viivytyksettä lähetettävä osakkeenomistajalle, joka pyytää sitä, sekä asetettava nähtäväksi yhtiökokouksessa.

Hallituksen esityksen lopullinen teksti: Erityisestä tarkastuksesta on annettava lausunto yhtiökokoukselle. Lausunto on vähintään kahden viikon ajan ennen yhtiökokousta pidettävä osakkeenomistajien nähtävänä kokouskutsussa ilmoitetussa paikassa. Lausunto on myös viivytyksettä lähetettävä osakkeenomistajalle, joka sitä pyytää. Lausunto on lisäksi asetettava nähtäväksi yhtiökokouksessa.

Pitkän virkkeen jakamiseksi kevyemmäksi rakenteeksi on käytännössä vain kaksi keinoa: ajatussisällön uudelleenmuotoilu ja pisteen käyttö. Näiden avulla tekstin voi saada hengittämään. Kun samaa sisältöä jaetaan useaan virkkeeseen tai lauseeseen, tekstin osat tarvitsevat yleensä myös sidoskeinoja, jotta lauseet eivät jää irrallisiksi. Kytkössanat (myös, kuitenkin, lisäksi) yhdistävät virkkeiden ajatussisältöjä toisiinsa, ja näitä sanoja teksti on saanut tuekseen kielenhuoltajien ehdotuksen mukaan. Tekstiin tehtiin myös pieni sisältömuutos.

Tutun ja uuden tiedon esittäminen

Tutun ja uuden tiedon esittämisjärjestys eli lauseen informaatiorakenne on tekstin lukemisen ja ymmärtämisen kannalta keskeinen asia. Esittämisjärjestyksellä on merkitystä niin tekstikokonaisuuden kuin kappaleen ja virkkeen rakentamisessa.

Termit teema ja reema liittyvät tekstin tai sen osien informaatiorakenteen kuvaukseen. Teema tarkoittaa ennakolta tunnettua puheenaihetta, josta lauseessa sanotaan jotakin. Teeman paikka on yleensä lauseen alussa. Reema taas tarkoittaa lauseen varsinaisena uutisena esitettyä osaa, ja se sisältyy tyypillisesti predikaattiverbillä (persoonamuotoisella verbillä) alkavaan jaksoon, joka sijoittuu  lauseen loppupuolelle.

Seuraavassa esimerkissä kielenhuoltajat kiinnittivät huomiota pää- ja sivulauseen järjestykseen ja informaatiorakenteeseen. Pykälän otsikko on esimerkissä kursivoitu. Se tiivistää pykälän keskeisen sisällön ja ilmaisee sen puheenaiheen.

Työryhmän alkuperäinen ehdotus: Osakkeenomistajan ilmoitusvelvollisuus omasta kunnossapitotyöstään Jos kunnossapitotyö voi vaikuttaa yhtiön tai toisen osakkeenomistajan vastuulla olevaan kiinteistön, rakennuksen tai huoneiston osaan taikka yhtiön tai toisen osakkeenomistajan hallinnassa olevien tilojen käyttämiseen, siitä on ilmoitettava etukäteen kirjallisesti hallitukselle tai isännöitsijälle.

Hallituksen esityksen lopullinen teksti: Osakkeenomistajan ilmoitusvelvollisuus omasta kunnossapitotyöstään Osakkeenomistajan on ilmoitettava kunnossapitotyöstä etukäteen kirjallisesti hallitukselle tai isännöitsijälle, jos se voi vaikuttaa yhtiön tai toisen osakkeenomistajan vastuulla olevaan kiinteistön, rakennuksen tai huoneiston osaan taikka yhtiön tai toisen osakkeenomistajan osakehuoneiston käyttämiseen.

Muutosesityksen idea oli, että pykälän teksti lähtee etenemään niistä asioista, jotka lukija jo tietää. Otsikon ilmaisema keskeinen asia ilmoitetaan päälauseessa ensin, minkä jälkeen seuraa sivulauseessa toiminnan ehto. Samassa yhteydessä kiinnitettiin huomiota myös tekijän ilmaisemiseen. Alkuperäinen teksti jättää tekijän avoimeksi. Tekijä on syytä ilmaista selvästi varsinkin tekstin alussa  eikä häivyttää verhoavan ilmauksen taakse (Osakkeenomistajan on ilmoitettava pro siitä on ilmoitettava).

Pykälä alkaa lakiteksteissä usein jos-lauseella varsinkin luetelmissa. Kyseessä on tavallaan tekstilajin maneeri. Yllä olevassa esimerkissä ilmauksen voi toki käsittää, vaikka pykälä alkaisikin jos-lauseella. Tekstin ymmärrettävyys saattaa kuitenkin kärsiä huomattavasti enemmän, jos pykälän alussa luetellaan ehtoja pitkässä monikohtaisessa luettelossa, ennen kuin ilmaistaan, mihin toimintaan ne liittyvät.  Se, että pääasia esitetään vasta kappaleen lopussa, voi haitata tekstin ymmärrettävyyttä.

Sanat ymmärtämisen esteenä tai apuna

Lukijan on vaikea ymmärtää säädöstekstiä, jos sen keskeiset sanat ovat lukijalle tuntemattomia  juridisia termejä. Ymmärtäminen on hankalaa silloinkin, kun olennaisen sanan merkitys on kyllä suurin piirtein tiedossa, mutta ei ole selvää, mitkä ilmiöt tarkkaan ottaen merkitykseen sisältyvät. Tällaiset abstraktit ilmaukset ovat säädöksissä tavallisia, sillä niissä pyritään tiiviiseen ilmaisuun usein juuri käyttämällä yhtä ilmausta, joka merkitykseltään kattaa monta konkreettista tapausta.

Kommentoidessaan ehdotusta uudeksi asunto-osakeyhtiölaiksi kielenhuoltajat tarjosivat yleiskielelle vieraiden termien ja abstraktien ilmausten tilalle tutumpia ja konkreettisempia tapoja esittää sama asiasisältö. Useimmat ehdotukset hyväksyttiin, mutta kaikille termeille ei löytynyt niin hyvää yleiskielistä vastinetta, että se olisi sopinut korvaamaan alkuperäistä sanaa. Tässä säädösehdotuksessa voitiin luopua muun muassa termistä saanto;  se sopii esimerkiksi myös abstraktin ilmauksen muuttamisesta konkreettisemmaksi.

Saanto on vakiintunut oikeustieteen termi, joka esiintyy jo Nykysuomen sanakirjassa (ilmestyi 1951–61). Sana esiintyy myös Kielitoimiston sanakirjassa, ja se selitetään näin: ’toimi tai teko, jolla omistusoikeus saadaan’. Jo määritelmän perusteella voi päätellä, että sellaisia toimia on monia erilaisia. Yleisessä kielenkäytössä saanto on harvinainen. Asunto-osakeyhtiölaissa se toistuu monta kertaa, koska käsite on asiayhteydessä keskeinen.

Työryhmän alkuperäinen ehdotus: Jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin, lunastukseen sovelletaan seuraavaa: 1) lunastusoikeus koskee kaikkia saantoja. Lunastusoikeus ei kuitenkaan koske saantoa, jossa vastaanottaja on yhtiön nykyinen osakkeenomistaja tai osakkeen edellisen omistajan perintökaaren (40/1965) 2 luvussa tarkoitettu sukulainen tai aviopuoliso, eikä saantoa, jossa osakkeet on saatu testamentin perusteella; – – 3) lunastushinta on osakkeen käypä hinta, jona vastikkeellisessa saannossa muun selvityksen puuttuessa pidetään sovittua hintaa;

Hallituksen esityksen lopullinen teksti:  Lunastukseen sovelletaan seuraavaa: 1) lunastusoikeus koskee kaikkia omistusoikeuden siirtoja; lunastusoikeutta  ei kuitenkaan ole, jos: a) osakkeen saaja on yhtiön nykyinen osakkeenomistaja; b) osakkeen saaja on edellisen omistajan perintökaaren (40/1965) 2 luvussa tarkoitettu sukulainen tai aviopuoliso; tai c) osake on saatu testamentin perusteella; – – 3) lunastushinta on osakkeen käypä hinta, jona osakkeiden kaupassa tai vaihdossa muun selvityksen puuttuessa pidetään sovittua hintaa;

Kielenhuoltajat ehdottivat, että saanto korvataan tässä selittävällä ilmauksella omistusoikeuden siirto. Joitain kohtia muokattiin myös niin, että asia tuli selväksi ilman toista substantiivia saanto-sanan paikalla.

Alkuperäisen ehdotuksen kolmoskohdasta näkee, että saanto on merkitykseltään kohdan tarkoitukseen liian laaja, joten merkitystä on ollut tarpeen rajoittaa adjektiivilla vastikkeellinen. Tämäkään yhdistelmä ei ole yleiskielessä tavallinen, ja siksi se on korvattu konkreettisilla ja tutuilla ilmauksilla kauppa ja vaihto. Vastikkeettomia saantoja olisivat esimerkiksi perintö tai lahja.

Kuka tahansa lukija hahmottaa luultavasti saannon termiksi ja voi sanakirjasta löytää sen merkityksen, mutta kaikkia abstrakteja ilmauksia ei samalla tavoin voi huomata merkitykseltään erityisiksi, eikä niiden sisällöstä saa tietoa. Alkuperäisessä ehdotuksessa käytettiin myös sanaa luovuttaa merkitsemään erilaisia tapoja päästä eroon osakkeista. Tässäkin tapauksessa kielenhuoltajat ehdottivat konkreettisten ilmausten luettelemista, ja lainvalmistelijat täydensivät heidän ehdotustaan niin, että sanaparin luovuttaa ja hankkia tilalle tuli seuraava luettelo: siirtää kaupan, vaihdon, lahjoituksen, perinnön, osituksen tai testamentin perusteella tai muulla tavoin.

Lakitekstiäkin voi siis havainnollistaa esimerkein, ja toki niin on tehty ennenkin, mutta sellaista kirjoitustapaa voisi suosia nykyistä enemmän. Jos abstraktin yleissanan sijaan luetellaan useita konkreettisia, voitetaan ymmärrettävyydessä varmasti, vaikka tiiviydessä jotain menetetään.

Kirjoittajat työskentelevät Kielitoimistossa. He ovat virkakielen tutkijoita ja huoltajia.