Työnhaku on monitahoista kielellistä toimintaa, jossa kielitaito vaikuttaa muun muassa siihen, miten hakijan osaaminen pääsee esiin. Kuva: Vesa Moilanen. Lehtikuva.
Kielitaito on yksi keskeisimmistä työelämätaidoista, mutta usein sen merkitys ymmärretään liian kapeasti. Työllistymisestä puhuttaessa huomio kiinnittyy helposti tutkintoihin, työkokemukseen tai teknisiin taitoihin eli työnhakijan itse todentamaan osaamiseen. Silti monessa tilanteessa tärkeämpää on se, miten ihminen pystyy viestimään muiden kanssa: ymmärtämään, tulemaan ymmärretyksi ja toimimaan erilaisissa kielellisissä ja kulttuurisissa yhteyksissä.
Erityisesti kun on kyse aikuisten työllistymisestä, kieli ei ole vain yksittäinen taito muiden joukossa. Se on väline, jonka avulla osaaminen tulee näkyväksi. Myös ne pienet kielitaidon osat, joita on vaikea sanoittaa, voivat olla ratkaisevassakin roolissa, kun pohditaan osaamista ja onnistumisen tunteita monitahoisissa viestintätilanteissa.
Mitä monikielisyys oikeastaan tarkoittaa?
Arkikielessä monikielisyydellä tarkoitetaan usein sitä, että ihminen osaa useita kieliä. Tämä on hyvä lähtökohta, mutta ilmiö on tätä laajempi. Kielentutkimuksessa käytetään useita termejä. Tutkimuskielessä monikielisyydellä (multilingualism) viitataan siihen, että viestintäkontekstissa on käytössä useampi kieli. Plurikielisyys (plurilingualism) puolestaan korostaa sitä, että eri kielet muodostavat yksilön elämässä kokonaisuuden, jota hän soveltaa joustavasti eri tilanteissa. Hänellä on ikään kuin oma kontekstisidonnainen kielipankkinsa.
Yleistajuisessa tekstissä riittää hyvin sana monikielisyys, kunhan muistetaan, että kyse ei ole täydellisestä kielitaidosta. Harva meistä käyttää kaikkia kieliään samalla tasolla – eikä tarvitsekaan. Työelämässä taas riittää usein se, että pystyy toimimaan tilanteessa tarkoituksenmukaisesti: pystyy ymmärtämään pääasiat, kysymään tarvittaessa ja ilmaisemaan keskeiset asiat tavoin, jotka sopivat kontekstin tavoitteisiin ja rajoitteisiin. Aidot kielenkäyttötilanteet tekevät todeksi sen, millaisia viestinnällisiä taitoja tarvitaan pelkän kielen osaamisen lisäksi.
Kieli ei ole vain kielioppia
Kun puhutaan kielitaidosta ja sen merkityksestä työllistymisessä, mieleen tulevat helposti kielioppi ja sanasto sekä – se monien kauhistus – ääntäminen. Nämä ovat tärkeitä kielitaidon osia, mutta eivät yksin riitä. Kielitaitoon kuuluu myös
- rohkeus käyttää kieltä, vaikka se ei olisi täydellistä
- kyky mukauttaa viestintää eri tilanteisiin
- taito lukea rivien välistä ja tulkita sävyjä
- ymmärrys siitä, miten eri kulttuureissa viestitään.
Esimerkiksi työhaastattelussa ei riitä, että hakija osaa vastata kysymyksiin kieliopillisesti oikein tai että hänen ääntämisensä taso on tietynlainen. Nämä eivät riitä yhdessäkään. On myös osattava tuoda oma osaaminen esiin tavalla, joka tuntuu luontevalta kyseisessä tilanteessa. On hienoa huomata, kuinka kielenoppija osaa vaihtaa kielen lisäksi tapaansa viestiä, kun konteksti muuttuu. Sellaisen osaamisen hankkiminen vaatii jo pitkäjänteistä työtä.
Työllistyminen on kielellinen prosessi
Työnhaku itsessään on pitkälti monitahoista kielellistä toimintaa lähtien työpaikkailmoitusten lukemisesta ja ansioluettelon ja hakemuksen kirjoittamisesta. Lisäksi pitäisi vielä verkostoitua. Myös työhaastatteluun osallistuminen voi olla nykyisessä vaikeassa työmarkkinatilanteessa hermoja raastavaa. Jos kielitaito on epävarma, nämä vaiheet voivat tuntua erityisen vaikeilta. Tällöin kyse ei ole pelkästään siitä, millaista osaamista hakijalla on, vaan myös siitä, pääseekö tämä osaaminen esiin.
Moni aikuinen työnhakija saattaa olla erittäin pätevä omalla alallaan, mutta kokee epävarmuutta kielen vuoksi. Tämä voi johtaa siihen, että osaaminen jää näkymättömäksi. Tilanne lienee erityisen vaikea maahamme työskentelemään tulleille aikuisille, jotka tiedostavat suomen kielen osaamisen tärkeyden, mutta eivät vielä ole oppineet käyttämään kieltä työelämässä vaadittavalla tasolla. Silloin on löydettävä yhteinen, jaettu kieli.
Monikielisyys nähdään usein voimavarana, mutta käytännössä siihen voi liittyä myös haasteita. Hyötyjä ovat esimerkiksi kyky toimia kansainvälisissä ympäristöissä, laajemmat ammatilliset verkostot ja kouluttautumisen mahdollisuudet sekä parempi ymmärrys erilaisista asiakkaista ja yhteistyökumppaneista.
Haasteita voivat puolestaan olla epävarmuus omasta kielitaidosta, virheiden pelko (kielioppi, sanasto, ääntäminen) sekä tilanteet, joissa odotetaan täydellistä kielitaitoa: joko kielenoppija odottaa sitä itseltään tai muut odottavat sitä tilaisuuden osallistujilta.
On kuitenkin tärkeää huomata, että työelämässä arvostetaan yhä enemmän toimivaa viestintää, ei täydellisyyttä. Usein ratkaisevaa on se, että viesti menee perille. Kuvitellaan esimerkiksi tilanne, jossa työntekijä osallistuu kansainväliseen tiimipalaveriin. Hän ei ehkä ymmärrä jokaista sanaa eikä pysty ilmaisemaan itseään täysin sujuvasti. Silti hän seuraa keskustelua, kysyy tarkentavia kysymyksiä ja tuo esiin keskeiset ideansa.
Tällainen toimiva kielitaito riittää monissa tilanteissa. Se on myös taito, joka kehittyy käytössä. Yhtä tärkeää on se, miten työntekijä voi osallistua viestintään ilman kieltä. Hän voi
- kuunnella ja osoittaa kuuntelevansa
- osoittaa kiinnostusta ja ymmärrystä nonverbaalilla viestinnällä (ilmeet, katsekontakti, eleet ja asento viestivät paljon)
- ymmärtää viestintätilanteen kulttuuriset käytänteet ja osaa noudattaa niitä (esim. kokousprotokollaa)
- osallistua positiivisella asenteella
- rakentaa yhteistä ymmärrystä yhteisestä lähtökohdasta eikä oleta muiden toimivan tavoilla, jotka ovat hänelle itselleen ominaisia, tuttuja tai tavoiteltavia. (Kovalainen 2022.)
Millaista osaajaa tässä kuvaillaan? – Vahvaa viestijää, joka ymmärtää viestinnän ja kielitaidon toisiaan tukevat ulottuvuudet ja hallitsee kulttuurien välisessä viestinnässä tarvittavat taidot niin hyvin, että kykenee soveltamaan niitä myös uusissa tilanteissa.
Aikuinen (kielen) oppijana
Aikuisilla oppijoilla on usein paljon sellaista osaamista, joka tukee kielen oppimista, kuten työ- ja elämänkokemusta, valmiita ajattelumalleja erilaisiin kielellisiin konteksteihin sekä motivaatio oppia käytännön tarpeisiin. Toisaalta aikuiset voivat olla myös epävarmoja kielen opiskelusta, erityisesti jos aiemmista kieliopinnoista on aikaa tai kokemukset eivät ole olleet myönteisiä. Siksi on tärkeää, että kieltä tarkastellaan työelämän näkökulmasta: Mitä tarvitaan juuri tässä tilanteessa? Mitä kannattaa harjoitella ensin? Työllistymisen kannalta keskeistä ei ole pelkästään kielen opiskelu, vaan sen käyttö aidoissa tilanteissa (katso myös Dufva ym. 2026).
Hyviä keinoja kielen opiskelussa ovat esimerkiksi
- työelämälähtöiset harjoitukset (kuten haastattelut, asiakastilanteet)
- pienet, konkreettiset tavoitteet
- turvallinen ympäristö puhumisen harjoitteluun
- oman osaamisen sanoittamisen harjoittelu.
Lisäksi olisi tärkeää tunnistaa ja arvostaa jo olemassa olevaa kielitaitoa – harva lähtee nollasta liikkeelle. Yksi vaihtoehto olemassa olevan osaamisen tunnistamisessa ja osoittamisessa on hyödyntää Euroopan komission ideoimia mikrosuoritteita. Kyse on lyhyistä, rajatuista ja käytännönläheisistä osaamiskokonaisuuksista, joilla voidaan osoittaa tietty työelämässä tarvittava taito nopeasti ja tunnistettavasti. Mikrosuoritteiden avulla eritasoiset kieli-, viestintä- ja kulttuuriosaajat voivat esittää omat vahvuutensa työelämälähtöisesti, mikä toivottavasti tukee myös työllistymistä (Euroopan komissio 2024). Mikrosuoritteet vastaavat tarpeeseen kehittää ja todentaa osaamista nopeasti muuttuvassa työelämässä, jossa tarvitaan ajantasaista ammattitaitoa, joustavaa täydennyskoulutusta, aiemmin hankitun osaamisen tunnistamista sekä koko organisaation yhteistyö- ja vuorovaikutuskyvyn vahvistamista.
Kohti realistisempaa kielikäsitystä
Yksi keskeinen kysymys on, millaista kielitaitoa työelämässä oikeastaan tarvitaan. Jos tavoitteena on täydellinen kielitaito, moni kokee jäävänsä ulkopuolelle. Jos taas hyväksytään, että kielitaito voi olla osittaista ja kehittyvää, useampi uskaltaa ottaa saavuttamansa kielitaidon käyttöön.
Monikielisyys ei tarkoita virheettömyyttä. Se tarkoittaa kykyä toimia eri kielillä – joskus sujuvasti, joskus vähemmän sujuvasti, mutta silti tarkoituksenmukaisesti. Voisimmeko keskittyä kuvaamaan osaajia uusin tavoin ja ilman kielitaidon mittariksi kehitetyn eurooppalaisen viitekehyksen taitotasoja? Voisimme sen sijaan kuvailla osaajaa, joka hallitsee kontekstisidonnaisen viestinnän, joka osaa viestiä omassa työssään ja ammatissaan tarpeellisilla tavoilla tehokkaasti ja asianmukaisesti ja joka kykenee hyödyntämään viestintäosaamistaan sopivalla tavalla myös oman työympäristönsä ulkopuolella. Kuvailisimme plurikielistä osaajaa, joka pystyy käyttämään useaa kieltä monikielisessä tilanteessa niin hyvin, että hän selviää, vaikka yhteistä vahvaa kieltä ei välttämättä löydy. Kaiken ytimessä ovat kieli ja viestintä, sulassa sovussa.
Kieli ei ole vain väline tiedon välittämiseen. Se on väline, joka mahdollistaa osallistumisen, kuulumisen ja työllistymisen. Kun siis tarkastelemme aikuisten työllistymistä, meidän kannattaa kiinnittää huomiota siihen, miten kieli mahdollistaa tai rajoittaa osallistumista työyhteisön monimuotoiseen toimintaan (Kovalainen 2022). Samalla on tärkeää tunnistaa monikielisyyden arvo, ei vain ihanteena, vaan käytännön taitona, joka näkyy arjen työtilanteissa.
Usein ratkaisevaa ei ole täydellinen kielitaito, vaan riittävä kielitaito – ja rohkeus käyttää sitä.
Lähteet
Dufva, Mikko – Kiiski-Kataja, Elina – Lähdemäki-Pekkinen, Jenna 2026: Megatrendit 2026. Kohti uutta yhteiskuntasopimusta (Sitra)(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Euroopan komissio 2024: Eurooppalainen lähestymistapa pieniin osaamiskokonaisuuksiin(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)