Karjalan kieli on näkyvillä muun muassa Itä-Suomen yliopistossa. Kuva: Lotta Jalava, Kotus.
Karjala on suomen lähisukukieli, jolla on paljon yhteisiä piirteitä suomen kanssa. Sen puhuma-alueeksi mielletään usein Venäjä, jossa valtaosa karjalankielisten perinteisistä alueista sijaitsee. Karjala on kuitenkin kotoperäinen kieli myös Suomessa, vaikka se jäikin 1900-luvulla suomalaisessa yhteiskunnassa varsin näkymättömäksi. Suomessa karjalaa puhuu arviolta 11 000 ihmistä.
Karjalan kielisosiologisessa tutkimuksessa otettiin merkittävä harppaus 2010-luvun alussa: karjala oli tuolloin osa eurooppalaisia vähemmistökieliä ja monikielisyyttä käsittelevää ELDIA-hanketta (European language diversity for all), joka sisälsi laajoja kysely- ja haastattelututkimuksia. Hanke antoi tietoa muun muassa siitä, miten paljon ja missä yhteyksissä karjalaa käytetään, kuinka hyvin sitä osataan ja miten kieleen suhtaudutaan. (Sarhimaa 2011, 2016.)
Vuonna 2010 toteutetun ELDIA-kyselyn jälkeen karjalan kielen tilanteessa ja suomalaisessa yhteiskunnassa on tapahtunut olennaisia muutoksia ja kielivähemmistöt ovat saaneet enemmän näkyvyyttä sekä mediassa että valtakunnallisessa kielipolitiikassa. Vuonna 2024 olikin aika tehdä uusi tutkimus karjalan kielen käytöstä Suomessa, kun päivitettyä tutkimustietoa nykytilanteesta tarvittiin myös kielenelvytyksen suuntaviivojen laatimiseksi ja perustelemiseksi.
Toteutimme keväällä 2024 kyselytutkimuksen, jonka pohjana toimivat ELDIA-tutkimuksen kysymykset nykytilanteeseen ja tiedontarpeeseen sovellettuina; myös kyselyn laajuutta rajattiin. Aihepiirit olivat kyselyissä samoja: taustatiedot, kielenkäyttöhistoria, kielitaito, kieliasenteet, kielten käyttö eri elämänalueilla sekä kielet kulttuurissa ja mediassa. Tavoitteena oli mahdollistaa vertailu vuoden 2010 tilanteeseen, jotta saataisiin käsitys kyselyjen välisenä aikana kielen käytössä ja asemassa mahdollisesti tapahtuneista muutoksista.
Keitä karjalankieliset ovat?
Sähköistä kyselyä levitettiin sosiaalisessa mediassa sekä Karjala-järjestöjen viestintäkanavissa keväällä 2024. Lomakkeesta oli saatavilla neljä eri kieliversiota: suomen lisäksi livvinkarjala, eteläkarjala ja vienankarjala. Kaikkia näitä karjalan murteita käytetään ja opetetaan Suomessa. Kyselyyn vastasi peräti 499 karjalan kielen käyttäjää eri puolilta Suomea. Käyttäjä määriteltiin henkilöksi, joka käyttää karjalaa vähintään joskus elämässään. Kielitaidolle ei asetettu vaatimuksia, koska kiinnostuksen kohteena olivat myös kielen opiskelijat.
Kyselyjen tuloksia vertailtaessa pistää silmään muutos vastaajien ikäjakaumassa. Vuonna 2010 toteutetussa kyselyssä vastaajia oli 356 (Sarhimaa 2016, s. 86), ja he edustivat pääosin yli 65-vuotiaiden ikäryhmää. Vuonna 2024 vastaajia oli huomattavasti tasaisemmin eri ikäryhmistä, vaikka suurin ryhmä olivatkin edelleen yli 65-vuotiaat. Vastaajajoukkoa ei kuitenkaan ollut mahdollista valikoida tilastollisesti edustavaksi otokseksi karjalan puhujista muun muassa siitä syystä, että karjalankielisistä ei ole olemassa tilastotietoa. Siksi vastaajien ikäjakauman muutoksen ei voida suoraan tulkita tarkoittavan nuorten karjalan puhujien määrän kasvua.
Myös kyselyjen erilaisilla levityskanavilla on todennäköisesti ollut vaikutusta siihen, kuinka monipuolisesti vastaajia tavoitettiin: ELDIA-kyselyä välitettiin Karjala-järjestöjen kautta niiden jäsenille, joten jäsenistön melko korkealla keski-iällä oli osuutensa (Sarhimaa 2016, s. 100). Vaikka suora vertailu ei olisikaan mahdollista, on kuitenkin selvää, että vuonna 2024 kysely tavoitti nuoria karjalan käyttäjiä, joita vuoden 2010 vastaajissa on todella vähän. Uuden kyselyn aineistossa ikäryhmään 15–29-vuotiaat kuului lähes viidennes vastaajista. Tämä ryhmä on erittäin kiinnostava karjalan tulevaisuutta pohdittaessa.
Suvun parista keskustelukerhoihin ja internetin palstoille
Aiemmasta, 2010-luvun alussa tehdystä kyselystä piirtyi kuva karjalasta perheen ja ystävien kanssa käytettynä kielenä. Tuolloin 70 prosenttia vastaajista kertoi käyttävänsä sitä vähintään joskus sukulaisten kanssa, liki 60 prosenttia kertoi käyttävänsä karjalaa kotonaan ja yli 50 prosenttia ystävien kanssa. Karjalan kielen aseman kannalta odotuksenmukaista oli, että vähäisintä käyttö oli viranomaisasioinnissa, koulussa ja kirjastossa (kussakin noin 5 % vastaajista).
Vuonna 2024 karjala näytti edelleen toimivan lähinnä epävirallisen kommunikaation kielenä, mutta kuvaan oli silti tullut suuriakin muutoksia. Monet käyttävät karjalaa edelleen sukulaisten ja ystävien kanssa (kummassakin yhteydessä noin 60 % vastaajista), mutta niiden ohi ovat nousseet verkkokeskustelut sekä kielikerhot ja karjalaisuuteen liittyvät tapahtumat (kummassakin noin 65 % vastaajista). Karjalan kielen käyttö näyttää siis uudemman kyselyn valossa ulottuvan myös kauemmas kodin piiristä. Sosiaalisen median suosio on kasvanut vuoden 2010 jälkeen, ja karjalan kielen käyttäjät ovat olleet tiiviisti kehityksessä mukana. Internet voikin tarjota yhden ratkaisun karjalan puhujien maantieteellisen hajanaisuuden aiheuttamaan ongelmaan.
ELDIA-kyselyssä ”yhteisön tapahtumissa” karjalaa kertoi käyttävänsä noin 30 prosenttia vastaajista, eli kasvu on huomattava. Kielikerhoja ei tuolloin mainittu erikseen, sillä toiminta on kehittynyt nykyiseen muotoonsa ja laajuuteensa pääosin vasta 2020-luvulla. Karjalan kielikerhot toimivat kielen opiskelun tukena ja edistävät puhujien yhteisön muodostumista. Kaikkein tavallisin paikka käyttää karjalaa oli kuitenkin vuoden 2024 kyselyssäkin koti, jonka mainitsi lähes 70 prosenttia vastaajista. Annetuista vaihtoehdoista harvimmin vastaajat käyttivät karjalaa seurakunnassa (noin 20 %) sekä vapaa-ajan asioinnissa (noin 17 %). Karjalan kielen käytön rajat näyttävät siis useimmiten piirtyvän karjalankielisen yhteisön ja muun maailman välille.
Kodin ulkopuolisten kielen käyttöalueiden osuuksia ELDIA-kyselyyn vertailtaessa huomataan kuitenkin mielenkiintoisia seikkoja. Seurakunnassa karjalan kieltä käyttää 20 prosenttia vuoden 2024 vastaajista. Vuonna 2010 osuus oli noin 30 prosenttia. Käyttö on siis vähentynyt, mutta myös uuden kyselyn lukua voidaan kuitenkin pitää verraten suurena, kun otetaan huomioon kirkkojen jäsenmäärien väheneminen: monet karjalaa puhuvat näyttävät löytävän seurakunnasta mahdollisuuden kielen käyttöön. Vastaajien uskontokuntaa ei kysytty, mutta oletettavasti kyse on ortodoksisesta kirkosta, jonka piirissä karjalaa on käytetty paikallisesti vuosikymmenten ajan.
Vapaa-ajan asiointia on hankala vertailla, sillä vuonna 2010 kysyttiin ainoastaan kielen käyttämisestä kirjastossa (noin 5 %) ja kaupassa (noin 9 %). On kuitenkin myönteistä huomata, että vuoden 2024 kyselyssä liki 17 prosenttia ilmoitti käyttävänsä karjalaa ainakin joskus kirjastossa, kaupassa ja muussa asioinnissa. Se antaa vähintäänkin viitteen kielen leviämisestä välittömän karjalaiskontekstin ulkopuolelle.
Jos katsotaan vain karjalan kielen säännöllistä käyttöä vuoden 2024 vastauksissa, yksi ympäristö on ylitse muiden: kielikerhot ja karjalaan liittyvät tapahtumat. Vastaajista noin 25 prosenttia kertoi käyttävänsä karjalaa niissä säännöllisesti. Muita keskeisiä säännöllisen käytön alueita ovat verkkokeskustelut (17 %) ja koti (vajaat 15 %). Ero säännöllisen ja satunnaisen käytön välillä on kuitenkin huomattava kaikissa kielenkäyttöympäristöissä satunnaisen käytön hyväksi. Tästä voidaan päätellä, että vastaajien monikielisessä elämässä karjala jää usein toiseksi isommalle kielelle.
Avovastauksista selviää kuitenkin, miten moninaisin tavoin ihmiset pyrkivät käyttämään karjalaa, vaikka se monesti edellyttää melkoista aktiivisuutta. Vastaajat kirjoittavat päiväkirjaa tai sukutarinoita, lähettävät viestejä, puhuvat lemmikkiensä kanssa tai kokoontuvat tuntemiensa karjalaisten kanssa yhteen juttelemaan. Sama aktiivisuus todettiin ELDIA-tutkimuksessa, jonka mukaan karjalaa käytettiin Suomessa enemmän kuin siihen asti oli oletettu. Karjalan kielen käyttämisen todettiin tuolloin myös olevan hyvin vaikeaa perhe- ja ystäväpiirin ulkopuolella. (Sarhimaa 2016, s. 169.)
Nykyisin karjala näyttää olevan leviämässä myös ikään kuin laajennettuun ystäväpiiriin, karjalaisten ja karjalasta kiinnostuneiden verkostoon, joka toimii osittain digitaalisissa ympäristöissä. Osa on kielen parissa työskentelevien perustamia, mutta yhä enemmän on myös tavallisten kielenkäyttäjien luomia ympäristöjä. Yhdistävä tekijä on yleensä se, että nämä on varta vasten tarkoitettu juuri karjalan kielen käyttöön.
Usko karjalan laajeneviin mahdollisuuksiin
Karjalan käyttäminen tähän asti suomenkielisissä paikoissa ja tilanteissa on vielä harvinaista. Vuoden 2024 kyselyn vastaajat ajattelevat kuitenkin, että karjala sopisi keskeisille yhteiskunnallisille elämänalueille viihteestä ja kulttuuripalveluista viranomaisasiointiin. Yli 90 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että kieltä voisi käyttää viihteessä (96 %), tiedonvälityksessä (94 %) ja myös kulttuuripalveluissa, kuten kirjastoissa ja museoissa (92 %). Kuitenkin vain alle 17 prosenttia kertoi käyttävänsä karjalaa vapaa-ajan asiointitilanteissa, säännöllisesti alle 2 prosenttia.
Yli 80 prosenttia vastaajista näki, että karjalaa voisi käyttää koulutuksessa, kaupallisten toimijoiden viestinnässä (esim. ruokakaupan mainoksissa) sekä tutkimus- ja asiantuntijaviestinnässä. Myös sosiaali- ja terveyspalveluihin ja viranomaisviestintään karjala sopii yli 70 prosentin mielestä.
Vuoden 2010 tutkimuksessa julkisia kielenkäytön alueita koskevan kysymyksen muotoilu oli velvoittavampi kuin vuonna 2024: kysymys esitettiin muodossa ”Karjalaa pitäisi voida käyttää”, kun vuonna 2024 väite kuului ”Karjalaa voisi hyvin käyttää”. Vivahde-ero kysymyksen muotoilussa selittänee joiltakin osin eroja vastauksissa, joiden perusteella karjalan kieli soveltuisi julkiseen kielenkäyttöön huomattavasti paremmin vuoden 2024 vastaajien kuin vuoden 2010 vastaajien mielestä. Aiempaan kyselyyn vastanneet eivät osanneet ottaa kantaa suurimpaan osaan esitetyistä vaihtoehdoista, ja heistä vain noin puolet ajatteli, että karjalaa pitäisi käyttää televisiossa, internetissä ja koulutusjärjestelmässä – elämänalueilla, joilla käyttö sittemmin on nimenomaan lisääntynyt.
Avovastauksien perusteella karjalan käyttäminen nähdään luontevaksi muiden karjalan puhujien kanssa, ja kielen käytön vaikeutta eri ympäristöissä selitetään muun muassa sillä, että kaikki eivät ymmärrä sitä. Karjala ei aina olekaan ymmärrettävää suomen puhujalle, mutta vaikkapa kirjastoasiointi voisi kielellisesti hyvinkin onnistua karjalan- ja suomenkielisen välillä niin, että kumpikin käyttäisi omaa kieltään. Valtaosa vuoden 2024 vastaajista (361 henkeä) pitikin tällaista kaksikielistä keskustelua luonnollisena ja hyödyllisenä asiana, mikä on lupaavaa kielen käyttöalueiden laajentamisen kannalta.
Huomattava ero vuosien 2010 ja 2024 tuloksissa on vastaajien uskossa karjalan kielen tulevaisuuteen. Kummassakin kyselyssä pyydettiin arvioimaan, lisääntyykö karjalan kielen käyttö seuraavan 10 vuoden aikana. 2010-luvun alussa 42 prosenttia vastaajista oli jokseenkin tai täysin eri mieltä kielen käytön lisääntymisestä ja 34 prosenttia taas uskoi sen lisääntyvän. Vuonna 2024 vastaajista 65 prosenttia oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä siitä, että karjalan käyttö lisääntyy Suomessa, ja täysin eri mieltä oli vain 4 prosenttia vastanneista.
Mikä on muuttunut 2010-luvun alusta?
Erot vuosien 2010 ja 2024 tuloksissa heijastelevat erilaisten vastaajajoukkojen lisäksi myös karjalan kielen tilanteessa tapahtuneita muutoksia. Aikuisille suunnatut karjalan kielen opiskelumahdollisuudet ovat kohentuneet 2010-luvulta alkaen, paljolti Itä-Suomen yliopiston karjalan kielen oppiaineen ja sen järjestämien opintokokonaisuuksien ansiosta. Avoimen yliopiston tarjontaan tuodut monimuoto-opinnot ovat mahdollistaneet karjalan opiskelun myös muualla Suomessa tai jopa muualla maailmassa asuville. Opiskelijamäärät ovat kasvaneet, ja Itä-Suomen yliopiston oppiaineessa painotetaan myös opiskelijoiden integroimista osaksi karjalan aktiivista kieliyhteisöä. Lisäksi oppiaineen yhteydessä vuodesta 2021 toiminut karjalan kielen elvytyshanke tarjoaa monipuolista tukea kielen käyttämiseen.
Karjalaan keskittyvät aiheet ovat alkaneet näkyä myös suuren yleisön tavoittavissa sanoma- ja aikakauslehdissä saamelaisuuteen liittyvien aiheiden lisäksi. Vuodesta 2015 alkaen lähetetty radion Yle Uudizet karjalakse on osaltaan näyttänyt karjalan kielen olevan valtamediassakin näkyvä ja kuuluva tiedonvälityksen kieli. Ensiaskelia on otettu karjalan kielen tuomiseksi näkyviin myös muualla julkisessa kielimaisemassa. Esimerkiksi Itä-Suomen yliopistossa on käännetty opiskelijaravintolan ruokalistoja ja kampusrakennusten opasteita karjalaksi. Tällainen karjalan kielen normalisointi osaksi arkea toivottavasti yleistyessään lisää myös innokkuutta ja rohkeutta kielen käyttöön mitä erilaisimmissa yhteyksissä.
Karjala on myös tullut vahvemmin osaksi Suomen valtiollista kielipolitiikkaa. Vuonna 2022 otettiin iso askel, kun valtioneuvosto julkaisi muita kuin kansalliskieliä koskevan kielipoliittisen ohjelman. Siinä karjalaa käsitellään muiden tukea tarvitsevien kotoperäisten vähemmistökielten eli saamen kielten, Suomen romanikielen ja Suomen viittomakielten rinnalla. Ohjelmaan kirjattiin tavoite laatia karjalalle elvytysohjelma. Opetus- ja kulttuuriministeriön nimittämän asiantuntijatyöryhmän ja Itä-Suomen yliopiston karjalan elvytyshankkeen laatima ohjelma julkaistiin toukokuussa 2025. Tällä kehityksellä saattaa olla vaikutusta vuoden 2024 kyselyn vastauksissa näkyvään vahvaan tulevaisuususkoon ja karjalan kielen käytön uusiin mahdollisuuksiin.
Vuoden 2024 tutkimuksen mukaan karjalaa käytetään toistaiseksi rajallisissa yhteyksissä, mutta mahdollisuudet käytön lisäämiseen ovat karjalankielisten yhteisöjen asenneilmapiirin ja motivaation valossa oivalliset. Nyt on myös hyvä hetki tarttua elvytysohjelman esittämiin toimenpiteisiin. Vertailu vuoden 2010 tutkimukseen antaa lisäksi vahvan vaikutelman siitä, että karjalan kielen elvytyksen parissa on tehty juuri oikeita asioita.
Lähteet
Sarhimaa, Anneli 2011: The Karelian language in Finland. An overview of a language in context (Working papers in European language diversity 3)(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Sarhimaa, Anneli 2016: Karelian in Finland. ELDIA case-specific report (Studies in European language diversity 27)(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Sarhimaa, Anneli 2017: Vaietut ja vaiennetut. Karjalankieliset karjalaiset Suomessa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Tánczos, Outi – Jalava, Lotta 2024: Karjalan kielen käyttö 2024 -tutkimuskyselyn aineisto.
Lue myös
Jalava, Lotta – Tánczos, Outi – Tynnyrinen, Niko 2024: Karjalan kielen opiskelumahdollisuudet osana kulttuurista kestävyyttä (Kieli, koulutus ja yhteiskunta 15)(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Joki, Leena 2019: Kotimainen kielemme karjala (Kielikello 2/2019)
Nuolijärvi, Pirkko 2013: Euroopan vähemmistöjen kieliolot – karjala ja viro Suomessa (Kielikello 1/2013)
Tynnyrinen, Niko – Jalava, Lotta (toim.) 2025: Karjalan kielen elvytysprogramma. Suuntaviivat kotoperäisen karjalan kielen vahvistamiseksi Suomessa (Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2025:14)(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Yle Uudizet karjalakse (Yle Areena)(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)