Ruoka-alan sanastoa käsiteltiin laajasti Kielikellossa 4/1997. Siinä julkaistu sanasto ei tietenkään voinut olla kattava, joten täydennettävää ja täsmennettävää tulee jatkuvasti. Tässä muutama leivän nimitys.
Suomessakin kahvilat ja lounaspaikat myyvät nykyisin panineita. Panini on monikkomuoto italian sanasta panino, joka puolestaan on deminutiivimuoto sanasta pane eli ’leipä’. Panino on suomeksi lähinnä ’sämpylä’. Sanaa käytetään myös lounaaksi nautittavista vaaleista täytetyistä sämpylöistä ja patongin pätkistä, jollaisia Italiassa saa joka baarista. Täytevaihtoehtoja on rajattomasti.
Suomen panini tarkoittaa vaaleaa täytettyä lounasleipää. Sana on lainattu monikkomuotoisena, kuten eräät muutkin italiasta tulevat ruokasanat, esimerkiksi grissini (’leipätikku’) ja gnocchi (eräs pastatyyppi). Sanaa taivutetaan kuten muitakin vastaavantyyppisiä i-loppuisia sanoja, esimerkiksi panineiden, panineitten tai paninien, panineita tai panineja.
Toinen italialainen leipä on nimeltään ciabatta (ääntyy suunnilleen ”tšabatta”) eli ’tossu’. Leivän nimitys kuvaa sen muotoa ja pehmeyttä. Ciabatta on litteähkö, suorakulmainen, pitkänomainen, päältä rapea ja sisältä hyvin kuohkea vehnäleipä. Siitäkin voidaan valmistaa täytettyjä lounasleipiä.
Ciabattaa ei pidä sekoittaa chapatiin. Chapati on intialainen kohottamaton, suuren lätyn kaltainen leipä, joka paistetaan kuumalla pannulla rapeaksi (englanninkielisissä lähteissä näkee myös kirjoitusasua chapatti).