Suomalaiset käyttivät Petroskoista nimeä Äänislinna jatkosodan aikana. Kuva: Osvald Hedenström, 1941. SA-kuva.
Kysymys
Joistakin ulkomaiden kaupungeista on suomen kielessä käytetty aiemmin eri nimeä kuin nykyään. Millaisissa asiayhteyksissä Norjan pääkaupungista voi käyttää nimeä Kristiania tai Petroskoista nimeä Äänislinna? Entä millä nimellä kutsuttiin erästä belgialaista kaupunkia ensimmäisen maailmansodan aikaan: Ypres, Ypern vai Ieper?
Vastaus
Norja oli 1300-luvulta lähtien pitkään unionissa Tanskan kanssa. 1600-luvulla Oslon kaupunki sai nimekseen Christiania, joka myöhemmin vakiintui norjassa muotoon Kristiania. Uusi nimi annettiin, kun kuningas Kristian IV perusti kaupungin uudestaan sen palamisen jälkeen. Suomen kielessä kaupungista käytettiin aikanaan myös pitkävokaalista muotoa Kristiaania. Nimeen Oslo palattiin sekä norjassa että suomessa vuonna 1925.
Nimen Äänislinna alkuosa tulee järvennimestä Ääninen, ja jälkiosan sana linna tarkoittaa vepsässä ja aunuksenkarjalassa kaupunkia. Suomalaiset käyttivät nimeä Venäjän Petroskoista toisessa maailmansodassa. Nimi oli käytössä kaupungin suomalaismiehityksen aikana vuosina 1941‒1944. Venäjäksi kaupungin nimi on Petrozavodsk, mutta suomen kieleen on vakiintunut sovinnaisnimi Petroskoi.
Belgian luoteisosassa sijaitsevasta kaupungista suositetaan käytettäväksi suomenkielisissä yhteyksissä sen hollanninkielistä nimeä Ieper. Belgiassa on kolme virallista kieltä: ranska, hollanti ja saksa. Ieper sijaitsee Belgian Flanderissa, joka on virallisesti yksikielinen hollanninkielinen alue. Ypres on kaupungin ranskankielinen nimi ja Ypern puolestaan saksankielinen nimi. Vanhat tietosanakirjat ja Kansalliskirjaston sanomalehtiaineisto paljastavat, että 1910-luvulla kaupunkiin viitattiin suomenkielisissä yhteyksissä yleisimmin saksankielisellä nimellä.
Nimiä Äänislinna ja Ypern voi ja on hyvä käyttää suomenkielisissä kaunokirjallisissa teoksissa sekä fiktiivisissä tv-sarjoissa ja elokuvissa, jotka sijoittuvat kyseisen nimen käyttöajankohtaan. Vastaavasti nimi Kristiania sopii esimerkiksi 1900-luvun alkupuolelle sijoittuvan norjalaisen romaanin suomenkieliseen käännökseen ‒ esimerkiksi kohtaukseen, jossa norjalaiset henkilöhahmot keskustelevat. Tuon ajan suomalainen olisi puolestaan todennäköisimmin puhunut Norjan pääkaupungista Kristiaaniasta.
Kaupunkien historiasta kertovissa dokumenttiohjelmissa tai tietoteoksissa on sen sijaan ymmärrettävyyden takia parempi käyttää nykykieleen vakiintunutta nimeä. Poikkeuksena ovat sitaatit, jotka on poimittu jonkun aikalaisen kirjoituksesta tai puheesta.
Sekä kaunokirjallisissa teoksissa että tietoteoksissa on mahdollista kertoa nimenmuutoksesta, kun kaupungin nimi mainitaan ensimmäisen kerran. Esimerkiksi toista maailmansotaa käsittelevässä dokumentissa voi Petroskoi-nimen yhteydessä todeta, että suomalaiset käyttivät sodan aikana kaupungista myös nimeä Äänislinna. Kaunokirjoissa voi puolestaan harkita alaviitteen tai suomentajan huomautuksen lisäämistä historiallisen paikannimen yhteyteen.
Lähteitä
Eeva-Maria Närhi 2004: Mannerheim ja Itä-Karjalan paikannimet. – Pekka Laaksonen, Seppo Knuuttila & Ulla Piela (toim.), Kenttäkysymyksiä. Kalevalaseuran vuosikirja 83. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Otavan iso tietosanakirja. 1960–1965. Otava.
Wikipedia, vapaa tietosanakirja(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)