Oikeinkirjoitus ja kielioppi
Kuolleeton ajolähtötilanne
Marjatta Palander
Monille pesäpallon ystäville lienevät otteluselostuksista tulleet tutuiksi seuraavanlaiset ilmaukset: Esimerkeissä on kysymys tilanteesta, jossa sisävuoroa …
Erikoisalojen sanat
Riiassa asuu riikalaisia
Saara Welin
Baltian kaupungeista on Latvian pääkaupunki Riika tuottanut viime aikoina suomalaisille yllättäviä kielivaikeuksia. On pidettävä mielessä, …
Taivutus ja johtaminen
Taipuuko titteli?
Anneli Räikkälä
Vuonna 1979 Kielikellossa 2 käsiteltiin henkilönnimen edessä olevan määritteen, ammatti- tai arvonimen (”tittelin”), taivuttamista. Taipumisen ja taipumattomuuden periaate ei näytä kielen rakenteessa olevan kovin vahva, koska asiaa usein kysytään kielitoimistosta. Korva ei siis aina toimi. Seuraavassa kerrataan tittelin taipumisen pääperiaatteet.
Taivutus ja johtaminen
Kaunotar elää, laamannitar on kuollut
Katriina Kyrölä
Suomen kielessä ei ole kieliopillista sukua kuten useimmissa indoeurooppalaisen kieliryhmän kielissä. Suomen kielen sanat eivät siis erota feminiiniä maskuliinista. Kielessämme on kuitenkin neljä erilaista feminiinijohdinta, joita on käytetty naissanojen tuottamiseen: -tar ja -tär (näyttelijätär), -kko ja -kkö (karjakko), -ska ja -skä (professorska) sekä -nna (rovastinna).¹
Taivutus ja johtaminen
Tulivatko aamulehdet yhtenä ryppäänä?
Esko Koivusalo
Näkyy syntyneen kaksi koulukuntaa: toisen mukaan aamulehdet tulivat luukusta ”yhtenä rypäänä”, toisen mukaan ”yhtenä ryppäänä”. …
Taivutus ja johtaminen
Älä paru, älä kiru!
Riitta Eronen
Kielemme leimallisimpiin ominaisuuksiin kuuluu astevaihtelu. Yksinäiskonsonantit t, p ja k voivat edustaa sekä vahvaa että …
Taivutus ja johtaminen
”Ketä se oli kun pölli mun kirjan”
Matti Vilppula
Eräs viime kevään abiturientti kuvaili ylioppilasaineessaan sairaalatyötä mm. näin: ”Aamulla keräillään sängystä yön aikana putoilleet …
Substantiivit, adjektiivit ja pronominit
Keskeinen – keskinen, puoleinen – puolinen
Matti Sadeniemi
SKS:n kielivaliokunnan työjaosto otti käsitelläkseen sanaparit keskeinen – keskinen ja puoleinen – puolinen, joiden käytössä …
Taivutus ja johtaminen
Miksi ylti ja ylsi mutta ei tieti ja tiesi
Klaus Laalo
Suomen yleiskielessä on teonsanojen menneen ajan muodoissa toisaalta valittavissa ti- ja si-loppuisia rinnakkaismuotoja, esimerkiksi siinti ja siinsi, ylti ja ylsi, mutta toisaalta esiintyy vaihtelemattomasti jompikumpi imperfekti, esimerkiksi kynti, sieti, tiesi ja tunsi. Tämän vaihtelun taustasta ja yleiskielessä käytettävistä muodoista kirjoittaa filosofian tohtori Klaus Laalo, jonka väitöskirja käsittelee tätä imperfektimuotojen vaihtelua.
Taivutus ja johtaminen
Saako olla viintä? Eräitä sanantaivutuksen poikkeamia
Maija Länsimäki
Alkoholipitoisen rypälejuoman nimitys viini taipuu yksinkertaisella tavalla: viinin, (lasillinen) viiniä, (erilaisia) viinejä jne. Jo ainakin 1970-luvun alussa saattoi kuitenkin kuulla ja nähdä poikkeuksellisen partitiivimuodon ”viintä”. Alkuaan ”viintä” on ollut jonkinlaista leikkipuhetta, kielenkäyttäjän sukkeluus. Se ei kuitenkaan tilapäismuodosteiden tapaan ole haihtunut taivaan tuuliin vaan on kielenhuoltajien vastustuksesta huolimatta jäänyt sitkeästi elämään ja on nykyisin monen kielitajussa aivan asiallinen, sävytön ilmaus. Mistä tämmöinen muoto on syntynyt, ja miksi se on saanut sijaa kielessä?
Taivutus ja johtaminen