Kielimuodot
Virkakielen osalta
Aino Piehl
Asiateksteissä välähtävät tiheään pienet sanat, jotka käytöltään muistuttavat postpositioita, esimerkiksi osalta, kannalta, kohdalla, ohella, puitteissa. …
Kielimuodot
Diabetes ja diabeetikko
Vierasperäisen diabetes-sanan rinnalla on hyvä käyttää omapohjaista sanaa sokeritauti. Ilmaukset sokeritautinen ja diabetespotilas ovat jälkiosiensa …
Sanat
Ilokaasu
Lautakunnalta oli tiedusteltu, kumpi nimitys olisi suositeltavampi, typpioksiduuli vai ilokaasu. Sanastolautakunta kannatti pysymistä jo vakiintuneessa …
Sanat
Keinoalkuinen lisääntyminen
Väestöliiton lapsettomuusklinikan ylilääkäri Outi Hovatta oli tiedustellut yhteistä nimitystä, yläkäsitettä, keinosiemennykselle ja koeputkihedelmöitykselle. Lautakunta päätti …
Sanat
Osteoporoosi ja osteomalasia
Lautakunta totesi, että asiantuntijoiden käsityksen mukaan osteoporoosin rinnakkaisnimitykseksi sopii luukato ja osteomalasian rinnalle luunpehmennys.
Sanat
Tulehduskipulääke
Eräs lääketehdas oli kysynyt lautakunnan kantaa anti-inflammatorinen analgeetti -termin suomentamiseksi järjestämänsä kilpailun tuloksista. Kilpailun raati …
Sanat
Ruotsit ruoalla, musta kansa murkinalla. Aterioiden nimitykset suomen murteissa
Ulla Takala
Vielä tämän vuosisadan alussa (paikoin myöhemminkin) syötiin Suomen maaseudulla talvisaikaan kolme lämmintä ateriaa päivässä. Aamiainen …
Erikoisalojen sanat
”Ketä se oli kun pölli mun kirjan”
Matti Vilppula
Eräs viime kevään abiturientti kuvaili ylioppilasaineessaan sairaalatyötä mm. näin: ”Aamulla keräillään sängystä yön aikana putoilleet …
Taivutus ja johtaminen
Äijät ja ämmät, vaarit ja muorit. Isovanhempien nimitykset suomen murteissa
Maila Vehmaskoski
Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Muitakin rakkaita lähisukulaisia kutsutaan vaihtelevilla nimillä. Suomen murteiden sanakirjan toimittaja fil. kand. Maila Vehmaskoski käsittelee tässä artikkelissa isovanhempien nimityksiä murteissa.
Kielimuodot
Kielenhuolto, kielellisen muuntelun yhteisöllinen rakenne ja ihmisten luokitteleminen
Klaus Mäkelä
Monien mielestä uralla menestymisen yksi ehto Suomessa on yhä se, että osaa ”puhua kirjakieltä”, ts. käyttää huoliteltua normien mukaista puhekieltä tilanteen niin vaatiessa. Millaisia ovat nämä tilanteet? Miten erotteleva tunnusmerkki tuo taito on? Kielen kulloinenkin tehtävä määrää yhä useammin sen, millainen kielenparsi valitaan, mutta mikä on se kielimuoto, joka antaa edullisen kuvan sekä puhujasta että instituutiosta, jota hän edustaa? Kysymys on käyttäytymisestä, asenteista ja arvostuksista, joten katse on suunnattava sosiologiaan. Alan puheenvuoron seminaarissa käytti dosentti Klaus Mäkelä, Alkoholitutkimussäätiön tutkimusjohtaja.
Yleiskieli ja puhekieli